Puhumisesta voi saada pääkivun

Tulin juuri työhaastattelusta. Oh! Miten rankkaa! Ihan peruskysymyksiä, mutta kun sitä pommitusta jatkuu kaksi tuntia, on takki kyllä ihan typötyhjä. Otin päänsärkylääkettäkin :) "Kyllä mä tähän duuniin pystyn, mä vaan saan tuskia jos puhun siitä."

Nyt meitä on seitsemän jäljellä - eli 10 % hakijoista. Ensi viikolla putoaa kolme tai neljä pois. Jotenkin uskon pääseväni vielä seuraavaan vaiheeseen mutta sen pidemmälle en uskalla ajatella. En usko saavani tota duunia, samalla pelottaa etten saa sitä. Se on mun, mä teen suurinta osaa siitä jo nyt, sitä ei saa viedä multa pois! Mä nautin niistä hommista niin paljon enkä halua tehdä noita muita töitä.

Kerron ensi viikolla pääsinkö jatkoon. Peukkuja saa pitää.

Bad me, I know :(

Olen taas jotenkin ollut säästömoodilla enkä ole kertonut teille että mitä meidän majesteetilliselle keisarittariudellemme kuuluu :)

Joka on siis että hyvää. Duunissa olen ottanut auktoritäärisemmän asenteen työkavereihin ja tulos alkaa näkyä (saan varmaan samalla tärkeilevän pikkunilkin maineen, mutta what the hell). Ei olla vieläkään muutettu töissä, eikä esimiestä ole valittu, asiat vaan junnaa paikallaan. No, kostoksi olen sitten järjestänyt kaiken vallassani olevan mieleiselläni tavalla.

Ja sitten oikeisiin asioihin. Mulla on mahaonnellinen olo (oli jo ennen kuin söin äsken jätskiä, joka onnellisti masuani entisestään). Siis sellainen niin perushyvä fiilis että sen tuntee vatsassa. Heräsin siihen sunnuntaina. Avasin silmät - ei ollut kiire. Venyttelin hartaasti ja huomasin sen olon mahassa. Maha sanoi: "Me ollaan onnellisia. Sä olet niin onnellinen että mua hymyilyttää." Käänsin siinä kylkeä hymyilevän mahani kanssa rakkaan miehen kainalossa ja hymyilin itsekin. Life is good.

Yhdeksän työpäivää ennen lomaa. Konkreettisesti se tarkoittaa, että ensi viikon lauantaina kukonlaulun aikaan suunnataan kohti Euroopan ruhtinasöitä, jos pieni waltarismi sallitaan. Jos pieni toive tai pari sallitaan niin a) ei mölyjuoppotradenominoksennusta päälle bussissa, b) ei rengasrikkoa Liettuan merkitsemättömillä erämaaraiteilla (virn) ja c) ei sitä pelottavaa vuoristotuulta, joka saa heikoimmat oksentamaan. Kuulemma.

Nyt tämä onnellinen pikku taivaanrannanmaalari menee suihkuun lotraamaan naapureiden kiusaksi (helvetti, noille naapureille saa vähän kostaakin! Se mies huusi sille koiralle taas tänään) ja sitten puuvillasatiinin pehmeään pumpulikellutukseen. Hyvää yötä, pienet öhkiäiseni!

ulkoinen kaaos, sisäinen seeste

Kyllä mä tiedän, ettei seeste ole sana. Sen kyllä pitäisi olla, nih!

Mun pöytä töissä muuttaa. Tai ei se ole vielä aivan tosi varmaa. Tarkoitus kuitenkin on, koska tiimi kasvaa eikä mahduta enää meidän koppiin. Oh voi, niin muuttuu maailma! Menetetään keskeinen sijaintimme ja mennään siiven päätyyn myyntijamppojen kanssa. Meidän tiimiin yhdistetään lisäksi pari uutta funktiota ja tulee neljännen lisäksi viideskin tyyppi ainakin teoriassa saman tiimin alle.

Kaikki muuttuu, työajat, työkaverit, koulutusjärjestelyt... Aika hauskaa :) Älytöntä tahtia kyllä yksi tiimi joutuu kaikenlaisiin kurimuksiin.

Eilen oli siis tiimin kehityspäivä. Pizzaa ja olutta ja jumalaton määrä korkealentoisia ajatuksia, jotka kuitenkin jää toteutumatta kun ei ole aikaa :) Mutta oli hauskaa kuitenkin ja kyllä se vaan jotenkin motivoi toi tiimihengen lietsominen. Saas nähdä kauasko näillä tuulilla purjehditaan ennen kuin taas hyytyy.

Yöt menee pipariksi. Sain taas aloitettua lääkkeiden syönnin ja tätä pahoinvoinnin määrää! Viime yönä heräsin puoli kolmelta siihen, että oksettaa aivan sairaasti ja huone pyörii. "Tää huone pyörii aina kun silmäni suljen / Tää huone pyörii vie mut mukanaan." Olin kokonaan unohtanut että tässä on se huono puoli. Ei enää koskaan taukoa lääkityksessä!

Muuten elämä tuntuu oikein mukiinmenevältä ja hauskalta. Täydentelen kalenteritietoja keväälle ja tiiviiltä näyttää. On kaiken maailman hippoja ja pyhiä ja matkaa (=lue: lomaa) ja työhaasteita. Ja kuten nykyään yleensä: hyvää seuraa :)

Ei mulla muuta.

Täytyy ottaa huomioon laajempi skaalautuvuus - ja totta kai integroitavuus

Eilen olikin kaiken kaikkiaan mukava päivä. Olin oikein yllättynyt ja helpottunut. Menin kotiin kaupan kautta aikeenani tehdä makaronilaatikkoa. Käpsyttelin kotiin iloisella mielin. Päivä oli sujunut ok, kello oli vasta viisi ja tiedossa oli kotiruokaa.

Ikkunoista kajastava sininen valo saattoi merkitä kahta asiaa. Joko sura piileskeli edelleen mun kämpillä tai sitten se on unohtanut valot päälle. Sitä se ei tee koskaan, se sammuttaa valot jopa kaupassakäynnin ajaksi. Ihme luontoaktivisti. Olin päässyt ajatuksissani suurinpiirtein tähän asti, kun olin jo sisällä. Siellähän se kyhmyili, mikä tietää aina parempaa makaronilaatikkoa, jei!

En siis ehtinytkään olla ahdistunut eilen. Makaronilaatikosta tuli yllättävän hyvää meksikolaisittain (kidney-papuja, jeeraa ja chilikastiketta), vaikkakin se oli valmista vasta joskus puoli yhdeksältä. Lisäksi tiskasin ison tiskin ja pesin hellan, jei#2!

Tänään pomo tulee Suomeen kolmeksi päiväksi, joten tiedossa on ankaraa palaveerausta ja kehityskeskustelua toisensa perään. Hauskaa, musta ideoiminen on kivempaa kuin puurtaminen. Huomenna meillä on kalenterivaraus yhdeksään asti illalla, joten todennäköisesti ideoimme JA juomme viiniä, mikä tekee tietysti ideoinnista vielä mukavampaa.

Mitä tulee otsikkoon ja sen harhaanjohtavuuteen: voi sääli.

Naapurin apina

Viikonloppu tuntui kerrankin liian pitkältä. Se tosin puolestaan johtuu siitä, että oli inhottava olo koko ajan. Tuntui taas yhteiskuntakelvottomalta ja muiden elämää hankaloittavalta loiselta, joka vaan aiheuttaa mielimurhetta ja hukkaa dvd:t ja rikkoo kirjahyllyt. Sori, beibit, omaisuutenne saamasta damagesta.
Nyt on taas ihan hyvä olo kun tietää, että kiire työssä harhauttaa mukavasti itseruoskinnalta. Illalla voi sitten vetää joko Baileysia tai Xanoreita, kumpi nyt sitten tuntuu sopivammalta :)

Voin pitkästä aikaa taas niin huonosti että oikeesti vituttaa. Väsyn itse ja odotan vain muidenkin väsymistä. Itkeä tihrustan joka ikinen päivä ja fatalistiset ajatukset vaihtelevat pakkoajatusten kanssa. Bloody hell, she's fucked up.
Toisaalta haluaisin nousta barrikadeille ja huutaa että "Perkele! Vielä voitan! Minua ei pieni hulluus kaada!" Kun vaan jaksais. Vielä yhdet torkut, ehkä sitten...
Lupaan pyhästi tämän viikon aikana saada hoidettua rahaa sen verran, että saan ne napit haettua. Sitten ainakin tietää, että parin viikon päästä tie vie ylöspäin.

Niin se naapurin apina. Siellä on varmasti apina. Siellä on siis haukkuva koira, karjuva mies ja apina, joka pitää sellaista UIIIK-UIIIK-UIIIK -marakattimölötystä. Eikö apinat ole laittomia? Siis lemmikkeinä, Suomessa, saa kai ne viidakossa olla. Ja voiko siellä oikeasti olla apina? Toisaalta, mikä muu pitää sellaista älinää? Jusbakin kuuli sen äänen aamulla ja myönsi että apinalta se kuulostaa. Ennen se epäili mun todistusta aiheesta ja väitti että se on varmaan nainen.
Mitähän naiselle pitää tapahtua että kuulostaa siltä? :)

Olen suunnitellut taas uutta lappua niiden postilaatikkoon:
"Hello!
I don't mind the dog barking but please, stop screaming at the dog! That's annoying.
Have you got a monkey in there? I want to see it, bring it over.
Kind regards,
apartment A7"

Firma julkisti lintuinfluenssapolitiikkansa. Tiedän sen olevan varotoimenpide, mutta tuntuu niin hurjalta. Kaikille jaetaan käsiendesinfiointiainetta ja tuli tarkat ohjeet siitä, missä tilanteissa ei saa tulla töihin ja millaisessa tilanteessa ruokala suljetaan jne. Hurjaa.
Olo on kuin Tartuntavaarassa tai jossain virusleffassa. Kohta kaikki on julkisissa kuonokoppa päässä kuin tokion metrossa konsanaan.
Toisaalta, kohta ei edes saa tulla töihin jos on yhtään kipuinen, jee! (tosi jee, pandemiat on niinku mun suosikkeja hei!)
Ja onhan mulla on taas sellainen olo että niiskututtaa ja poskia punoittaa. Jos jäis tosi teatraalisesti sairaslomalle ("Mä aivastin, hei!") ja vetois avian fluhun. Company policy, nääs.

Tänään testaan joulupukin tuomaa pölynimuria. Taakse jää 2½-vuotinen imuriton kausi. Miten sitä ihminen on selvinnyt? Likaisesti, tietysti. Mutta vähänkö olen onnellinen pikkuisesta nuunuustani! Ja oli muuten hemmetin hottis pukki, vaikka kummitytön mielestä se oli lähinnä suran näköinen. Ihme juttu.
Sain muuten myös todella eroottisen Tefal Thermal Spot -kasarin. Se on niin kaunis että tekee mieli vaan kosketella sitä koko ajan.

Alle kuus viikkoa Puolaan! Ens vkl tulee lisäksi mäkihyppyä juurikin Zakopanesta, joten näkee pikkuisen maisemia. Mä en ala jos siellä on kuvottavaa :P
Matkat on maksettu ja mä löysin eilen vahingossa mun passinkin, joten pakko kai sinne on mennä. Hihii, mä olen ihan loputtoman tohkeissani (eli jotain elämäniloa vielä on!) enkä malta odottaa. Toivottavasti ne on laittaneet jo olmit lataukseen Slovakiassa, jotta ne on oikein kelmeinä sitten maaliskuussa.

Kylläpä lumi pöllyää. Nyt täällä olisi se Eukan kaipaama Winter Wonderland: 10 astetta pakkasta ja paljon ihan pehmoista lunta. Luojan kiitos ne yli 20 asteen pakkaset meni pois, alkoi jo aktiivisesti harmittaa sekin asia. Kun muutenkin on kehno olo ja sitten vielä iho kuivuu kroppaan kiinni ja joka paikkaa kiristää eikä pääse edes yhtään ulos... ja sisälläkin oli ihan susikylmä ennen kuin sura ehjäs tilanteen (lue: laittoi termostaatin oikeaan asentoon).
Nyt taas tuntuu silleenkin helpommalta että voi mennä vaikka ulos hyppimään jos kiukuttaa eikä jäädy maahan kiinni.

Kohta on kevät ja voi pumpata renkaat täyteen ja huristella fillarilla töihin. En malta odottaa sitäkään. Sitten mulla on muutenkin parempi olo, elämä hymyilee ja on kivoja lomamuistoja. Edellyttäen, että selviän hengissä kahdesta vuorokaudesta bussissa tradenomiopiskelijoiden kanssa. En lupaa mitään.

Minua on purtu!

Se oli pakkanen! Se puri mua nenästä ja peukalosta!

Tulin siis juuri kotiin. Hrr! 16,3 astetta, mutta tuulee niin ettei pystyssä meinaa pysyä. Oli vielä rotta matkassa ja olin ihan varma että mulla on puolikiloinen jäätorakka kun pääsen kotiin - jos pääsen.
Ei ollut, tuolla se Folke ottaa takaisin paikkaansa laumassa. Se oli siis näyttelyssä, sijoittui agoutijunnuissa kolmanneksi tai jotain sellaista, en kysynyt kauhean tarkkaan. Olivat vaan moittineet sen värin tummuutta. Hehee, kehno rotta, liian tumma, ettei häpeä! :D

Pääsin siis kuitenkin juuri kotiin. Koulutusviikko on vienyt paljon aikaa. Nyt on uunissa kalikset ja ranskikset ja jälkkäriksi Baileysiä. Uuuh. Terveellinen setti. Mutta kaliksia ja ranskiksia en ole syönyt ainakaan maaliskuun jälkeen! Oho, ei ole ketsuppia. Laitoin mediterranean tomato & olive -tahnaa. Sopii hyvin. Joka kodin niksipirkko. Tuntuu kuin söis ranskispastaa.

Tänään mua on alkanut ärsyttää. Syy on naiset, jotka koittaa vaikuttaa siltä, että ne tietää asiasta, josta ei tiedä, ja käyttää fraaseja, jotka ne on salettiin kuulleet veljeltään/isältään/mieheltään. Tiedän, yleistän, mutta ei miehet tee sitä!
Tällaisia kommentteja on esimerkiksi:
"Fordeista ja Opeleista ei löydy kuin maanantaikappaleita"
"ei mitään Ranskalaista -> siellä osataan tehdä viiniä ja patonkia mutta ei todellakaan autoja"
"Nissan -> konepoka/vuosi on liikaa"
"Auto joka on päivän ajossa ja viis pukilla ei kiinnosta mua juurikaan..."

Miksi, oi miksi? Yksikään nainen ei omasta aloitteestaan keksi tuollaisia lauseita. Ei lauseissa ole mitään vikaa, mutta kun niistä kuulee sen "Ah, olipa hyvin sanottu, täytyykin ottaa toi käyttöön!"
Kun mä seuraavan kerran teen niin, lyökää mua.

Auttaiskohan se Baileys tähänkin? :D

Auttoi se. Jee, viina ratkaisee kaiken!

37½, 500 ja 800

Nyt se on alkanut. Tästä päivästä alkaen teen 7½ tuntia töitä päivässä tai korkeintaan 37½ viikkotuntia, ellei muusta sovita etukäteen ja siitä suoriteta kohtuullista korvausta.

Olen ollut aivan typertyneen onnellinen. No okei, olin tänään töissä jonkun 8 h 40 min, mutta teen loppuviikosta lyhyempää päivää. Lähdin hymyillen puoli kuudelta kotiin ja ilta tuntuu loputtomalta, vaikka olenhan mä usein ollut siihen aikaan kotona. Nyt vaan on kaikki erilaista kun se on Päätetty. Tuntuu oikeesti kuin ois voittanut arvalla tai ehkä ennemmin löytänyt kultaa huuhdottuaan turhautumiseen asti.

Arvatkaa, miten pieni ihminen olin? Duunikaveri osti 500 euron (ja tää hinta oli -70%) takin ja mua kyllä vähän katkeroitti. Kettukaulukset ja kaikki. En mä sitä rotsia haluu, mä haluun että se ostaa satasen takin ja antaa ne ketturahat mulle. Mä voisin käyttää ne paljon... kauaskantoisemmin. Ostaa olutta, matkustaa... olisin voinut maksaa velkoja ja ostaa loppurahoilla vaikka toisen vuohen sen ensimmäisen kaveriksi. Mä olen niin kapeanäköinen, itsekäs ihminen, mä haluan ne takkirahat! :'( Tai Intiaan, sekin käy. Intiaan JA 400 euroa? Tämän kerran.

Alepassa oli 800 g lakumixit tarjouksessa. Saatanan saatana. Vedin jonkun 350 grammaa lakritsaa ja nyt on kehno olo. Siksipä täältä tähän.

Uusi vuosi, uudet elämykset

2006. Nyt, vuoden kuudentena päivänä, yhtäkkiä herää se uudistumisen tunne. Yleensä se tulee 1.1. illansuussa pahan olon helpottaessa. Iskee odotus siitä, mitähän kaikkea kokee. Näinä päivinä ei muista hulluuttaan, väsymystään tai juuri velkojaankaan: uuden vuoden mielikuviin ei kuulu lääkepöhnä, itkuiset illat tai ulosottokirjeet. Näinä päivinä muistaa kevään kuivana ja kuulaana ja odottaa kaikkea uutta sellaisella sinisilmäisellä innolla. Ihanaa!

Onko sitten aikuinen kun lakkaa odottamasta aina uutta? Vai odottaako maailman vakiintunein kotirouvakin vielä keski-ikäisenä uuden vuoden tuovan elämyksiä? Löytääkö joskus samanlaista tyydytystä pysyvyydestä? Kerron jos joskus tunnen pysyvyyttä useammillakin elämänalueilla :)

Mitä sitten uskaltaa uudelta vuodelta odottaa? Kuinka paljon saa toivoa ja millaisia asioita? Vai saako toivoa mitä vaan mutta odottaa maltillisesti? Miksi kysymysmerkki on yleisin välimerkkini? Siirryn nyt entryni pistevaiheeseen. Piste.

En ala listata odotuksiani tältä vuodelta. Odotan lähinnä hengissäpysymistä ja normaalia ihmisenä kasvamista. Virheiden tekemistä ja niistä oppimista. Hyvä niin. Haluan mieluummin olla avoin kaikelle , iloita onnistumisesta ja surra menetyksiä, tuntea tunteet puhtaina ja ennakko-odotusten ulottumattomissa.

Toiveita onkin sitäkin enemmän.
Toivon, että vuonna 2006

Saan valita - taas - mieleiseni presidentin. Mieluusti jo ensimmäisellä kierroksella, en mä jaksais montaa kertaa juosta äänestämässä.
Saan herätä venytellen ja hitaasti monen monituisena aamuna pitkin vuotta ja kiinnittää huomiota siihen, kuinka kerta kerralta on valoisampaa, valoisampaa, valoisampaa ja sitten taas hämärämpää ja hämärämpää. Nähdä sen valon ja tiedostaa sen.
Saan juoda maukkaan ja mehevän oluen kaikessa rauhassa pienessä kuppilassa kaukana eteläisessä Puolassa ja sen jälkeen kävellä rakastettavan partahyypiön kanssa ihan vieraita katuja.
Saan tavata uuden valloittavan vauva-apinan, ihan tuoreen. Ja tykkäänkin siitä kun se kerran on perhettä. Ja sillä on ihan hölmöt varpaat :P
Saan asua tässä, tehdä töitä ja olla idioottimaisen rakastunut :)
Saan oppia monta täysin merkityksetötä knoppia ja jippoa.
Saan kuulla aonakin yhden iloisen uutisen maailman olon paranemisesta.
Saan tuottaa iloa muiden elämään, auttaa muita ja omalta pikkiriikkiseltä osaltani tehdä maailman hengestä parempaa.
Saan kesäksi maailman suloisimmat sandaalit ja hassun hatun ja sitten menen torille ja kauppahalliin ja ostan jotain hassua sekä purjon.

Out Of Office!

Minä rakastan sitä, että voi luoda Out Of Office -viestin. Vaikka mun wizardi ei toimikaan eli se viesti ei toimi, se sen kirjoittaminen <3 Uuh!
Nytkin kirjoitin hienosti että

"Hello,

thank you for contacting me.
I am OOF on thursday January the 6th as it is a national holiday in Finland.

I have limited access on email and response will be slower than usual.

Kind regards,

S.H.
Blaadiblaadi."

Tulin kovin onnelliseksi, vaikka tiesin, että kun painan ok, tulee error joka sanoo että viestiä ei voi tallentaa. Nyt kukaan ei näe mitään viestiä, mutta se sen kirjoittaminen... se luo levollisuutta.

Sain tänään pariviikkoisen koulutuksen pakettiin ja trainee sai lopputestistä hienosti lähes täydet (kirkkaasti läpi vaikka vaadittiin 90%), että vähänkö on näitä ilonaiheita ollut. Töissä siis kaikki etenee kuin höyryjuna ja elämäkin on kuin mannapuuroa ja mansikkaa, whoo-o-o-oo-aaa.

Öh, mun piti kirjoittaa vaikka mitä siitä, kuinka miellyttävä paikka maailma on, rotat on terveitä, kevät tulee jne jne. mutta lähdenkin mieluummin kotiin lukemaan kirjaa ja hillumaan ilman kenkiä (ehkäpä ilman housujakin, kjäh!) Kotona saa tehdä mitä haluaa!

ihanaista joulua

http://artpad.art.com/?irx5fikiey4

wooops

Lämmin ja vilpitön anteeksipyyntöni, mussut. Olette olleet aivan heitteillä. Olen niin loputtoman väsynyt että tekee mieli vaan ryömiä sängyn alle ja alkaa kasvaa sammalta. Tiedättehän, se tunne kun huomaa hieroneensa silmiään niin että niihin sattuu se hinkkaus? Kun herättyään ensimmäisenä tuhertaa itkua siitä että uni loppuu? Kun itkee illalla sitä, että tiskit haisevat, mutta ei pääse sängystä ylös tiskaamaan ja tietää niiden haisevan aamulla enemmän?


No jaa. Päivä kerrallaan - pakko tän väsymisen on joskus loppua. Sääli vaan että jouluohjelma on sellainen, ettei saa juuri nukkua pitkään koskaan. Haluaisin vaan vetää 12 h unet ja hillua yhden päivän pyjamassa eli nakupellenä.
Pakko on vielä korostaa, että töissä on kyllä kivaa ja kun pääsee sinne ja saa kaakaonsa ja vetensä ja avaa koneen, on taas ihan ok olla ja päivä menee aika siivillä. Ehkä se johtuu ihanista työviihdyttäjistäni eli teistä :)

Tuli muuten firmalta ehkä ekologisin lahja ever:
Stockmannin pahvilaatikko, jossa täyteheinää ja styroksinpaloja. Siellä oli viinipullo (huom! myös se sukkaverkko!) ja kovapahvinen, päällystetty ovaalinmuotoinen paketti (vrt. hattulaatikko), jonka sisällä oli muovista pehmikesilppua ja neljä eri pikku pakkausta, mm.
1) 12 yksittäispakatun keksin muovikehikko (vrt. konvehtirasia) pahvilaatikossa ja sitten kutistemuovissa
2) Peltirasia, jossa muovikehikko, jossa 15 yksittäispakattua (folio ja paperi) valkosuklaapalaa.
3) Peltirasia, jossa paperi, jossa 30 yksittäispakattua minikonvehtia.

4) oli kahvia.

Eli siis tuo neligrammainen minikonvehti on tehty ranskassa eksoottisista raaka-aineista. Sitten se on pakattu yksittäisfolioon, paperiin, peltilaatikkoon, muovisilppuun, pahvilaatikkoon, ekokuitusilppuun ja lopulta pahvilaatikkoon. Mutta ihan hyvältä maistui. Kuitenkin helvetisti vaivaa että saa suuhunsa säälittävän tirppamakeisen. Ei ees sellainen fiksu päistävedettävä folio vaan sellainen mikä pitää tyyliin repiä hampailla auki. Ei ole laitaa!



Nyt menen nukkumaan, univelka on sietämätön.

Joulua, mussukat! Olkoon joulunne täynnä levollisuutta ja rakkautta. Ajattelen teitä :)

Niisku

Nyt jo viikko sairaana :(

Onneksi olen saanut lötköillä koko viikon Hämeen maisemissa hyvässä seurassa ja olen saanut osakseni paljon empatiaa ja hurjasti silityksiä :)
Eilen sain lisäksi lääkäriltä käskyn pysyä vielä tämän viikon pedissä ja määräsipä vielä Codesanit ja antibiootit nassuteltaviksi. Nyt mulla onkin kunnon lääkekaappi: Yskäriä, Bafucineja, buranaa ja antibiootteja. Kyllä kelpaa!

Tänään palasin kotimaanlomalta kotiin ja olisi todellakin syytä siivota. Leivoin sen sijaan inkivääritattarilastuja. Ovat varmaan ihan hyviä, en vaan maista mitään. Niistä tuli kauralastujen sijaan tattarilastuja, koska mulla ei ollutkaan kaurahiutaleita. Leivoin myös puolukkapiirakkaa, johon laitoin tupla-annoksen kanelia ja tsatzikimaustetta. Eläköön... ööh.. Kreeta ja... Sri Lanka?

Nyt on kuumeinen olo. Otan kermaliköörin (ei, en ole ottanut codesania tänään)ja ryömin petiin. Täältä tähän.

Lauantaivekkari

Ihana, kiireetön aamu!

Söin suklaapuuroa ja kuuntelen sängyssä köhkäillen ihanaa musiikkia, jonka elämääni on tuottanut ihana mies.
Ihana viileys varpaissa ja ihanan lämmin selällä. On ihana odottaa tulevaa, ihana muistella elämää ja ihana olla juuri tässä hetkessä.

Tämä hetki on ihana elämäni, se kokonaan. Minä olen tässä kokonaan. Kunpa voisi jokaisen hetkensä ottaa näin, niin puhtaasti, ettei kuoleman sattuessa tarvitsisi kuolla odottaessaan elämän alkua vaan eläessään.

Kunpa emme unohtaisi näitä elämän väliinputoajahetkiä! Hetkiä juuri ennen lähtöä tai hetkiä matkalla - en koskaan elä sen paremmin kuin aamun bussissa. Haluan rakastaa jokaista yrmyotsaista kanssamatkustajaa ja vihaista tuhahtelijaa. Haluan katsoa maailmaani ja itseäni. Tunnustella penkkiä itseäni vasten, itseäni ikkunaa vasten, naapurin naputtavaa jalkaa lattiaa vasten, kutittavaa pipoa otsaani vasten, työstressiä levollisuuttani vasten - maailmaa minua vasten.

Näinä hetkinä minä elän odottamatta mitään.

Täältä tulee hirmuinen Sanna

Pari pohojammaalaista kirosanaa näin alkuun.

Ei oo kauheesti noita rahavaroja. Pyöräilin töihin. Ottaa muuten 45 minuuttia kun paahtaa (liian lämmin sana tosin) tuolla jäisessä vastatuulessa eturengas puolityhjänä. Oli kyllä toppatakit, lapaset, pipot, sukkikset ja kaulaliinat, mutta kyllä siinä nousi niskavilla pystyyn kun näki meren olevan jäässä. You heard me, jäässä, sata metriä rannasta. Töissä katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta, että Sasantin isä oli hoitanut mulle -9 astetta. Siinä teille ilmastonmuutosta, perkuti. Se kasvihuoneilmiö tänne ja HETI!

Oli kyllä punakat posket kun ryysin tänne kopille avaamaan linjaa. Eilisestä työmotivaation täydellisestä murenemisesta ja aamuisesta Presson työpaikkailmoitusten syväluotaamisesta huolimatta olin hyvällä tuulella. Tämä on niin riski likka että se ei pienestä vastatuulesta kaadu. I have cunning talent and I'm not afraid to use it! (Pakko oli kysyä Samilta, kirjoitetaanko Cunning noin. Tulee jotenkin liikaa cunnilingus mieleen.)

Oh well, olen kuitenkin päättänyt suuntautua lehmistä lampaisiin ja ei, tämä ei enää liity siihen cunnilingukseen, vaan Minkan mulle lähettämään Dalailamatestiin, jonka mukaan mun elämän ykkösprioriteetti on ura.

Eilen oli mukavan rentouttava ilta. Saatiin töissä pitkästä aikaa sellainen seesteinen tilanne aikaan, ettei mitään akuuttia ollut jonossa. Kotona sitten mikrotin sämpylöitä ja söin niitä juuston kanssa ja juorusin. Juuri sellainen arki-ilta, joista haluan elämäni täyttyvän. Levollisuutta ja laatuseuraa.

Ilmoittauduin juuri taustafirman pikkujouluihin. Niissä on teemana Idols ja myös KARAOKEKILPAILU! En malta odottaa! Syytä olla kans avoin baari eikä mitään drinksulippupelleilyä. Vähän on itäblokkipikkujoulut kyl.

Tänään en tee ylitöitä! Olen onnellinen tytö.

Mä en parhaalla tahdollanikaan saa näemmä puhuttua mistään paitsi töistä. Voisin puhua ruoasta, mutta on massuhankaluuksia eikä ruoka tunnu hyvältä ajatukselta. Voisin puhua surasta, mutta sitten taas valuis ruutu siirappia siinä määrin, että lukijakunta kaikkoaisi. Tyydyn haaveilemaan surasta hetken hiljaa.

[...]

Ei muuta tällä kertaa.

Yleisön pyynnöstä

Hyvää huomenta, mussukkaiset. Olen ollut töissä niin kiireinen, että olen vallan laiminlyönyt teitä. Se johtui Tanskasta: Ollessani Kööpenhaminassa kirjoitin kolme metriä pitkän entryn ja juuri ennen sen valmistumista nukahdin läppärin päälle ja siitähän sitten loppui virta. Yh. Juuri kun olin kertonut miekkakalasta, artisokasta, pinaattiflanista, viinereistä, briejuustosta (jota oli kiekkoina aina sekä aamiais- että lounaspöydässä), flambeeratuista letuista, lohivodkapastasta, kuivatusta kookoksesta, hamppuoluesta ja ihanasta, ihanasta vadelmatuoremehusta. En ehkä aloita alusta, mutta siis että Tanskassa oli hyvää ruokaa. Sääli ettei Jasu ollut ravintoterapoimassa.

Ajettiin myös kartingia! Mad Finn, sanoivat mua. Se oli hauskaa ja sillä pääsi ihan kauhean lujaa. Sain kinkkuun mustelman ja istuminen teki kipeää, mutta ajoin kierroksen alle 49 sekunnin ja olin siitä iloinen.

Mutta kyllä mua väsytti kun tulin kotiin. Oli ihan vähän ihanaa käpertyä konvehtien ja partahyypiön kanssa kainaloitsemaan.

Töissä on ollut ihan älytöntä rumbaa. Olen lähestulkoon raunioina, mutta nautin siitä suuresti. Olen saanut paljon aikaan ja näyttänyt kyvykkyyteni - kehuja on tullut myös ulkopuolelta. Jesh. Pohjustan sitä palkankorotusvaatimusta *virn*

Torstaina on sitten se suuri uuden työkalun launch, jännittää vähän. Koko puhelun kulku muuttuu ja kesto about kolmin-nelinkertaistuu. Oon tänään tehnyt sellaisia scriptikäännöksiä, kun pitää olla valmiiksi muotoillut argumentit yleisimpiin mussutuksiin.
Ja me ollaan ekat koko EMEAssa jotka ottaa sen käyttöön! Tänne ja Ruotsiin tulee pitkin maailmaa ihmisiä tsemppaamaan ja hypettämään. Uujee.

Ja perjantaina aloittaa uusi ihminen, aluksi kolme päivää viikossa. Kolmikymppinen naishenkilö, oli haussa jo silloin kun toi nykyinen valittiin. Tää on kuulemma hyvinkin pedantti ihminen. Katsotaan, katsotaan.

Viikonloppuna oltiin suran siskolla Jyväskylässä. Oli leppoisaa - ja mä rakastan autolla matkustamista. Tehtiin ruokaa, katseltiin valokuvia ja mentiin oluellekin. Uppouduin kiehtovaan keskusteluun teatteriohjaajahippikääkän kanssa. Puhuttiin taiteesta, elämän nerokkuudesta ja ihmisen sokeudesta. Ja kauneudesta, mutta siitä olimme eri mieltä. Setä joi Camparia, minä join "Kinkku Pahana". Se oli imelää.

Matkakuume vaivaa. Katsomaan olmia luolaan, ja vielä hyvässä seurassa!

No niin Henska, nyt olen kirjoittanut.

väiski aamussa on hankala asia

Öh.
Heräsin aamulla kello 7:01 piilarit päässä, telkkari auki ja tietokone päällä. Kävin ottamassa linssit pois ja nukuin tunnin torkku päällä.

Kun pääsin autolle, istuin pari minuuttia odottamassa auton lämpeämistä. Kuuntelin radiota ja pohdin syntyjä syviä. Havahduin siihen, että kello suhasi lujaa vauhtia eteenpäin. Pääsin kolaroimatta kadulle ja huoltoasemalle. Haukotellen kapusin ooppelista avaamaan bensatankin korkkia. Korkki katolle ja pistoolia ottamaan, kunnes tajusin että bensakorkki vierii kovaa vauhtia kadulle. Pistooli takaisin ja säntäys korkin perään. Hihittelin itselleni (ja neitiydelleni) kun pääsin takaisin auton luo. Autolla hämmennyin entistä pahemmin, kun siinä mittarin ja ooppelin välissä seisoikin keltaliivinen setä. "No niin, nyt mut julistetaan ei-toivotuksi asiakkaaksi ja ajetaan pois."

Sedällä oli harmaa tukka ja sellaiset poliisiviikset. Nimikyltissä luki Väiski. Väiski kuitenkin hymyili ja kysyi että "ysivitosta siis?" ja minä olin että anteeksi että miteh? Joh? Parillakympilläh? Ja niin Väiski tankkasi auton ja pesi tuulilasin (ja sivuikkunat, peilit ja takalasin) ja minä olin kassalla ihan häiriössä että hitto vie, ei oo rahaa antaa tippiä. Noloa. Lähtiessäni Väiski hymyili ja vilkutti. Ei oo nykyajan nainen tottunut palveluun huoltoasemalla.

Ajoin töihin ja sain vielä parkkipaikankin silleen, ettei kummallakaan puolella ole tolppaa (Pelkään nykyään kapeita paikkoja ja auton kylkiä). Jee! Hipsin yläkertaan ja Pomo tuli samoin tein sanomaan, ettei duunikaveri tuu tänäänkään töihin, mahatauti jatkuu. Että ei tarvii sitä konetta siis hakea tänäänkään. Ja tosiaan meikätyttöäkin oksettaa ja paleltaa koko ajan - mutta täällä sitä vaan tapellaan asiakkaiden kanssa.

Muuten olo on hiphei, jännää miten elämä onkin niin leppoisaa.

Hiphei, nyt se alkaa, siis pistä housut jalkaan

Vanhojen lastenohjelmien tunnarit essi "me-mennään-naimisiin" vuorelanesittäminä on kivat kun ne soi päässä. Argh.

Viikonloppu oli kaksijakoinen. Oli kauheen kivaa olla siskon porukalla ja erinomaista oli nähdä suraakin. Samalla olin fyysisesti mälsänä, huimasi ja heikotti ja raajat puutuivat. Kiukutti koko sekunduus. Oli myös sellainen anteeksi-olo koko ajan, teki mieli vaan ryömiä nurkkaan pois tieltä.
Täytyy vaan muistaa olla suuttumatta itselleen ja olla muuttumatta kärsimättömäksi. Tiedän kuitenkin, että tämä menee ohi kun taas vaan odottaa kaikessa rauhassa.

Saan firmalta käytetyn koneen halvalla. Turns out se on joku ihan rupu ja vielä rumakin. Noh, saapahan jonkun jolla toi age of empires ehkä pyöriskin. Pääsee vallottamaan maailmaa :)

Toivon jotenkin että tää aivastelu ja palelu etenis kuumeiluun asti. Voisin hyvällä omallatunnolla pikkusen lepuuttaa ja vaikka karata suraa kiusaamaan tuonne historiallisiin maisemiin. Jotenkin sitäkin ikävä :) Kumma juttu...

No more mr. nice guy

Fiksumpiakin aamuja olen kokenut. Heräsin - en tavoiteaikaan seitsemältä - kello 8:40 ja huomasin ostaneeni väärän värisiä sukkahousuja. Taistelin sukkiksia ja hametta päälle, etsin puhdasta paitaa ja koitin antaa rotille juotavaa, kaikki samaan aikaan.

Samassa huomasin, että Pelle oli taas mennyt huonompaan suuntaan. Leuka oli ihan keltaisessa töhnässä ja se hengitti kauhean raskaasti. Noh, rotta boxiin, boxi kassiin ja sanna kasseineen bussiin. Töihin 40 minuuttia myöhässä, jee. Enkä tietenkään voinut edes ilmottaa, kun puhelin on sulki.

Seuraavaksi oli vuorossa soittelurumba eläinlääkäreille. Pilvi ei ollut töissä, joten jouduin etsimään toisen paikan. Lopulta tavoitin Perkkaalta Espoon Eläinlääkäriaseman, jolla oli vieläpä poliklinikka-aika. Eli linjat kiinni ja säntäys bussiin. Lepuskissa pois ja eksymään. Saakutin Perkkaa, pitääkö olla niin paljon kerrostaloja ja pikku polkuja joilla ei ole nimiä! Olis tarvittu Henskaa. Siinä Eltelin pihalla seisoessani kuuraisessa maassa hinkuva rotta kassissa oli kyllä Henskan lisäksi ikävä ihan ketä vaan, joka ois ettinyt mulle sen paikan ja silittänyt tukkaa.

Löytyi se lopulta ja palvelu oli hyvää. Päästiin Pellen kanssa suoraan toimenpidehuoneeseen odottamaan, kun odotustilassa oli vetoa. Eikä meidän kauaa tarvinnut odottaakaan, kun kiltti lääkäritäti tuli Pelleä katsomaan. Märkivä hengitystietulehdus, se sanoi, ja voidaan koittaa yhtä tehokasta antibioottia ja kipulääkitystä pistoksina. Kysyin että jos ollaan ihan realistisia, mikä on ennuste. Täti pudisteli päätään ja sanoi, että olisi niin hienoa jos aina vois kannustaa vielä yrittämään, mutta ennuste on kyllä huono. Jotain toivoa on, mutta on todennäköisempää, ettei kunto palaa ennalleen.

Se oli sitten sillä selvä. Pyysin eutanasiaa ja täti laittoi rauhoitusaineen Pellen koipeen. Silittelin Pelleä, nukahtamiseen meni kauan. Juttelin sille kaikista niistä syödyistä sähköjohdoista ja kirjoista ja siitä, miten kova ikävä mulle sitä tulee. Nukahti se sitten ja täti tuli laittamaan kaksi isoa ruiskullista lopetusainetta rintaonteloon.

Että se Pellestä. Nyt on enää nuori polvi jäljellä. Seppo on lauman vanhin, eikä silläkään ole ikää kuin puolisen vuotta. Nyt mä istun töissä päänsärkyni kanssa kuollut rotta kassissa. Ja puhelin soi ja se soi ja se soi. Ja järjestään kaikki asiakkaat valittaa. Mä olen saanut jo neljä huutajaa tunnin sisällä. Uhkailut on tosin rajoittuneet ainoastaan kuluttajansuoja-asiamieheen. Eiku mikä se on.
Ennen toimistoajan loppua pitäis myös saada yks projekti alkuun, eikä tarvittava ohjelma asennu.

Hiphei!

nappia naamariin

Ne on ihan törkeen pelottavat ne mun uudet tropit. Ensinnäkin, ne on sellaset muovimaiset kapselit, persikanväriset. Sitten niissä lukee punaisella että W 75. Jos ravistaa, ne helisee. Tuntuu kuin söis pääsiäismunan niitä sisuksia. Puristin yhtä kun koitin saada sitä ulos läpipainopakkauksesta ja se meni lommolle. Friikkiä. Kun avasin sen pakkauksen, sanoin spontaanisti ääneen että NO HYI.

Noi on selvästi jotain muuta kuin plasebovaikutteisia tärkkelyspaakkuja. Noi on Lääkkeitä, kirkkaanvärisiä ja muovisia. Tuntuu heti paljon vakavammin hullulta. Ne voi sentään yliannostuksena tappaa ja muutenkin aiheuttaa vaikka mitä jos lopettaa liian nopeasti jne. Toimintaperiaatekin on jotenkin monimutkaisempi ja vaikuttavat aineet oli mulle entuudestaan uppo-outoja. Ton pitäis jotenkin niinku olla paljon modernimpi lääke kuin se edellinen. Jäämme jännityksellä odottamaan... :)

Onneksi noissa ei muuten lue V75. On muutenkin elämä aika yksi-risti-kaksi :)

Mielettömän kaunis syyspäivä. Hurjan sininen taivas ja meri samoin. Syysindeksi on noin 50.

Miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai

Oli luxusviigonlobbu. XOXOXOX

Perjantaina sura tuli tsadiin ja lötväiltiin ja vedettiin skumppaa. Se oli mukavaa. Oli muutenkin hyvä olo, duunista oli ropissut kehuja (ja sitä skumppaa) ihan että plop-plop vaan ja sain asioita periksi.

Lauantaina oltiin katsomassa heviä ja stand upia - samassa tilassa, samassa yhteydessä. Aika villi combo. Oli kuitenkin hauskaa ja osa hevistä oli hyvää. Ensimmäinen hevi oli hyvää ja toinenkin oli hyvää ja näyttävää. Kolmas hevi oli kehnoa ja siinä vaiheessa kun pitkätukkaiset heittivät paidat pois ja alkoivat hytkyttää jenkkakahvojaan ja ruoskatukkiaan huonon hevin tahtiin, koin itseni liian keski-ikäiseksi jäämään paikalle. Onneksi surakin oli samaa mieltä.

Kylmään Helsingin yöhön ja kotiin. Olin hyvin onnellinen tytö kun ryömin peiton alle ja kipristelin varpaita lämmintä ihmiskuumavesipulloa vasten.

Sunnuntai alkoi vaatimattomasti Hesarilla ja jäätelöllä. Ihastuttavaa. Löysäiltiin puoli päivää ja nautin olostani suunnattomasti. Viiden aikaan sura kuitenkin hälytti mut rottahäkille: Pelleltä valui suusta sellaista veristä visvaa, sillai kohtuuvuolaasti että sitä tipahteli tipoittain sekunnin-parin välein. Hyi yrppä.

Aloitin soittelurumban pieneläinsairaalan päivystykseen ja kun lopulta sain ne kiinni, ne oli sitä mieltä, että "se on varmaan hengitystietulehdus". Olin eri mieltä ja raahasin sekä rotan että miehen Hermanniin. Kahta ja puolta tuntia myöhemmin (kun olin jo tirauttanut pienet turhautumisitkut) sain laskun ja diagnoosin.

DIAGNOOSIT: Susp. traumaattiset / mekaaniset vauriot, suu, alaleuka

HOITO-OHJE: Pelle tuotiin eläinsairaalan päivystykseen suusta ja sieraimista tulevan erityksen vuoksi. Klinikalla eritystä ei ollut enää nähtävissä ja yleistutkimuksessa Pelle osoittautui pirteäksi. Alaleuassa vaikutti olevan liikkuvuutta normaalia enemmän, samoin alaetuhampaat olivat hieman heiluvan oloiset. Suusta ja sieraimista aiemmin tullut erite voisi viitata traumaan suun alueelle. Koska rotta pystyi syömään mm. kurkkua, ei päivystysaikana ollut aihetta enempiin tutkimuksiin. Pellen tilaa ja varsinkin ruokahalua tulee seurata. Jos oireet eivät helpota parissa päivässä ja ruokahalu parane suosittelemme jatkotutkimuksia arkena. Rotan viime viikkoina ilmenneen laihtumisen vuoksi tarkemmat tutkimukset arkena ovat myös tarpeen (mm. kasvainsairauden tms. varalta).


Että olihan virkistävä ilta :/
Pääasia, että Pelle on nyt ihan pirteänä. Tuntuu vaan, että sillä raukalla on hiukkasen turhan paljon vastoinkäymisiä. Jalkapaiseet on tosin jo parempana.

Ai niin, ja iloisempiin uutisiin: Muistanette tylyn lisäresurssivaatimukseni duunissa? Se myönnettiin, tosin aluksi vain kolmeksi kuukaudeksi ja tasaisella työnjaolla, mutta alku se on sekin. Jee! Samaan aikaan tosin olen ihan kypsä hakemaan muita hommia, ottaa kupoliin noi asiakkaat. Rakasta tässä taas lähimmäistä, niin! :D

Summa summarum: elämä on kivaa. Tänään aloitan uudet lääkkeet ja silloin voi närkästyskin vähetä.

tässä tulee hirmuinen kyylä, on mulla varpaassa syylä

No ei oikeesti, sitä syylää siis. Mutta päähän sattuu.

Kiitos kärsivällisyydestänne. Olen ollut pitkään hiljaa ja stressaantunut, mutta nyt olen päässyt niskan päälle. Tosin asunnon siivoaminen on edelleen vaiheessa.

Glooriaa esiäideille, jotka pesivät koko talouden pyykin käsin! Pesin eilen hienopyykkiä ja sormenpääni kirjaimellisesti vuotavat verta. Miten parkkiintunut piti nahan olla että kesti kiehuvat vedet, lipeät ja pyykkilaudat? Mulla oli kuitenkin 30-asteista vettä ja omo-bloody-sensitiveä. Toivon myös, että eroavaisuutta on meikäläisen hienopyykin ja entisajan tukkijätkän pihkavermeitten pesussa.

Aamu oli kuppainen. Hieno "nousenkello6:50jateenkaikkea+menenajoissatöihin"-suunnitelmani kaatui jo siihen, että nousin kello 8:15, en suinkaan tehnyt kaikkea enkä tietenkään ehtinyt töihinkään ajoissa. Bussissa kuitenkin ehdin hyvin tehdä lyhyen tietoisen läsnäolon harjoituksen, joka luultavasti pelasti koko päivän. Ihmiset on hassuja kun niistä näkee, että ne bussissakin kiirehtii vaikkei ne mitenkään voi vaikuttaa matkan nopeuteen.

Eilen kokkasin uunijuureksia, koska se kaappiin ennen kolesterolimittausta ostettu fraîche piti ajaa johonkin. Tuli hyvää. Sipulit on ihania! ja retiisit! ja bataatit! ja lantut! ja oli siinä paprikaakin, joka oli myös ihanaa! ja sitten siinä oli merisuolaa, mustapippuria, jeeraa, fenkolia ja korianteria.

No niin, koulutan vähän. Heippa.

suoni tukossa katuja astelen, on sepelvaltimoni haaroista ratkenneet

Mulla on kolesteroliongelma. Kokonaiskolesterolin pitäisi olla viisi tai alle. Mulla on 5,1. Kuolo tulee, tuoni korjaa. Apua.

Nyt jäi niitten pikku rapusten maussutus.
Ja pizzan.

Ja jäi myös hitaat viikonloppuaamiaiset juuston seurassa.

Kertomus muutosta

Eilen olen tiskannut, siivonnut, kantanut ja kokenut tyytyväisyyttä itseeni. Ehdin päivällä syödä vain banaanin ja sen jälkeen olin alkuillasta jo itkuraivarin partaalla. Nälätti ja heikotti ja suututti. Onneksi tilanne selvisi ja nyt on kotona sänky, vitriini ja muut isot roippeet.

Mentiin Namaskaariin kokeilemaan tämänkertaista palvelun laatua. Palvelu olikin mukavaa, joskin hitaahkoa ja oluet unohdettiin tuoda kokonaan. Pari tuntia siinä sujui rattoisasti pikku rapusia maussutellessa ja teetä siemaillessa. Ruoka oli hyvää ja oli sellainen mukavan levollinen ja kiireetön olo. Kardemumma on ihanaa.

Ihanaa katsoa, miten tyhjästä asunnosta tulee Koti. Omat tavarat (tai siis henskan tavarat, as we all know) Näyttää ihan erilaisilta taas eri ympäristön takia. Tai no videot näyttää erilaisilta siksi kun niissä ei oo virtajohtoa enää, mutta se on jo toinen tarina.

Olen hyvin onnellinen tytö ja luulen, että viihdyn kotonani erinomaisesti ja pitkään. Mulla on peikonlehtikin. Ja tuollainen:

Se on Seppo. Hyvä leffa muuten tuo jonka päällä Sepi köhkii.

oletteko huomanneet

että jokainen suolavesipisara pitää sisällään valtameren koko olemuksen?

Minä olen maailmankaikkeus.

oikein erinomaisen hyvää huomenta, uskolliset lukijani

Nyt on kyllä kaikin puolin error: miksi olen näin hyvällä tuulella, vaikka muutto painaa päälle, stressaa, ahdistaa, rotta tekee hidasta kuolemaa ja myöhästyin töistä, jossa en pian mahdu työpöytäni ääreen paperinpaljoudelta? Silti vaan naurattaa.

Puretaan siitä Pellestä mieltä nyt ihan ensin. Kasvain on tosiaan kasvain vaikka toivoin olevani ensikertalaisena väärässä. Kasvaa päivä päivältä. Paiseet pahenevat. Ja nyt kuvaan ovat tulleet myös valtataistelut Sepon kanssa, tai Pelle olisi ihan rotiksi mutta Seppo painaa päälle.

Nyt soitan kahden tunnin puhelun jenkkeihin, ihme konferenssipuhelu. Tää on oikeesti ûberhuvittavaa, meitä on linjalla ainakin viidestä maasta. Linja vähän kaikuu mutta on tää aika hauskaa :)

Pyöräily töihin on äärimmäisen rentouttavaa. Tulee mietittyä kaikkia aika korkealentoisia asioita, tänään esimerkiksi pohdin asemaani maailmassa ja sitä, miten naurettavaa on kokea itsensä pieneksi ja arvottomaksi. Pitäisi aina jaksaa muistaa, mistä loppujen lopuksi on kyse.

nääs päivää

Ihme musiikkivalintoja ollut päänsisäisellä deejiilläni viime päivinä. Valikoimista on löytynyt mm. englantilaisia virsiä (All Things Bright and Beautiful), Kippari-Kallen tunnaria (I'm Popeye the Sailorman TUUTTUUT [en oo muuten koskaan huomannut... Pop-eye]) jne. Ja nyt, kuten otsikosta voi päätellä, olen siirtynyt kummelin puoleen.

Mulla on taas rottahuolia... Pelle on kehittänyt kasvaimenalun ja saanut molempiin takajalkoihinsa paiseita. Kivusta kiukuissaan se päätti jakaa vastoinkäymisiä mun suuntaan viipaloimalla mun etusormen. Pieni raukka :( Nyt tarvii pohtia sitä, kannattaako aloittaa paiseita vastaan taisteleminen, kun kasvain luultavasti verottaa yleiskuntoa aika hurjasti. Argh.

Sunnuntaina tulee sitten se uusi rotta, Kirka. Se on rex agouti husky, jos se kelleen mitään sanoo. Eli sellainen ruskeavalkoinen, kuvio kuin Näädällä ja kiharainen turkki ja viikset. Kasvattajan mukaan hurjapäinen kaveri.

Tänään lähden Tampereelle, voin laulaa bussissa kummeli-biisejä. Sitä odotellessa eskaloin keissejä corppiin, yäk. Vähän mä oon business woman.

Vaikeuksien kautta voittoon

Eilen oli epäbloggermainen päivä. Salasanani ei kelvannut ja kun pyysin lähettämään sen sähköpostiini, se ei tullut perille. Huokaus.
Tänään tutkin asiaa uudestaan. Käyttäjänimensäkin voi siis muistaa väärin.

Syystilasto: työkoivuissani on nyt noin 7 % keltaista.

Sain möksältä jonkun 5 kiloa kesäkurpitsaa. Eilen päätin sitten kehittää kesäkurpitsapihvin respektin. Respekti seuraa.

3 dl vaaleaa soijarouhetta
4 dl vettä
1 - 2 tl mustapippuria
1 - 2 tl merisuolaa myllystä
½ - 1 tl fenkolinsiemeniä
½ tl jeeraa

2 dl täysjyväkorppujauhoja
4 luomumunaa
1 sipuli hienoksi silputtuna
1 dl ruokakermaa tai vastaavaa
1 - 2 tl paprikajauhetta
puolisen kiloa raastettua kesäkurpitsaa

Miksaa ensimmäiset 6 ainetta keskenään ja toiset kuusi keskenään. Tuskastu määrästä. Lisää korppujauhoja, koska kesäkurpitsa vetisti taikinan. Lämmitä pannu, paista pihveiksi. Väsähdä puolessa välissä projektia ja lyö hanskat naulaan. Mies tarjoutuu paistamaan loput <3

Satsista tulee paljon pihviä, n. 30 pientä pyöreää. Määrä siis kannattaa tehdä vain, jos on pakastin ja liikaa kurpitsaa. Tulee ihan hyvää, vaikkakin sura kaipasi oliiveja sekaan ja se kuulosti nappi-idealta. Itse jäin kaipaamaan emmental-tyyppistä juustoa raasteena taikinaan. Tuotekehitys on siis kesken.

Tänään mulle lupailtiin ratatouillea ja sen lisäksi ohjelmassa on vielä ainakin kesäkurpitsasosekeitto ja kesäkurpitsasämpylät. Löysin reseptin myös kesäkurpitsakakkuun, mutta niin rohkea en taida olla.

Behold! Mulla on joulukuume. Johtuisko H:n maahantulosta, uudesta kodista vai mistä, mutta mun tekee mieli hillota ja hyytelöidä ja käyttää kanelia ja neilikoita ja tähtianista. Kynttilöitä ja villasukkia. Päärynöitä ja punaviiniä. Ois jo joulu. Mutta toisaalta, paras syksy on juuri alkamassa, tulee ne pimeät illat kun kaupunki heijastuu mustaan, märkään katuun. Se, kun kaupungin valot ovat intensiivisemmät kuin koskaan. Kun ikkunassa ropisee laiskasti, ulkona on sysipimeää ja sisällä lämmin. Teetä, kekee ja emmerdalee.

Ens viikonloppuna Tampereelle Tuulsin tupareihin ja suran ystäviin sekä hakemaan uus pallokorva häkin täytteeksi. Harvinaisen hyvin ajoitettu setti.

Mielialamittari: yksi ahdistuskohtaus saldona viime viikolla, pääasiassa siis edelleen huikean hyväntuulinen, onnellinen ja levollinen tytö.

kuinka saisin rikki pikku ooppelin, duudaduuda, minä lähdin töihin ajamaan...

No niinhän siinä käy kun on akka ratissa. Tuli liu'uttua pitkin porttikongin seinää sillä tavalla huolellisesti että on siskon perheen ooppelissa kunnon vauhtiraidat. Duudaduuda, perkele.

Jo eilen huomas ettei oo oikein toi autolla-ajo ihan niin hallussa kuin olis toivottavaa. Noh, oli se kyllä ahdas kongikin. Tiedänpähän ajaneeni.

Kolmen päivän sairasloman jälkeen on kivasti työloadiakin, hyvä kun näyttö näkyy pinojen takaa. Kohta ehdin kyllä kahville vaikka väkisin. Tauko päivässä pitää sannan liikkeellä.

Viikonlopusta sitten: Ehkä paras vkl aikoihin, vaikka olin kipeenä vähän ja kaikkea.

Sain avaimet uuteen kotiin ja tilasin sinne tuulivoimaa. Ostin peikonlehden alennuksesta, se sopii mun lakanoihin. Laittelin ruoka-aineet mun vanhanajan kylmäkaapin henkiseen kaappiin ja ripustin suihkuverhon ja ikävöin H:aa ja Horolan väkeä. Kauas on tultu niistä ajoista, kun sekin suihkuverho haettiin Kouvolan Anttilasta korvaamaan keltainen rimpsuverho. Silloinkin oltiin niin uuden huumassa, keskusta-asujat oikein.

Minkakin kävi ja laitettiin ruokaa sekä leikittiin. Sunnuntaina mentiin Keravaan katsomaan sysyn jengiä ja sekin oli mukavaa, muutenkin kuin suklaapancakesien ja punajuuripihvien vuoksi. Muisti taas, miten kova ikävä sitä kakaraakin aina on. Perhana.
Sain mukaani karviaischutneytä, vanilja-kaneliomenalohkoja ja raparperihilloa. Ihanaa. Syksy on niin paras, ruoka-wise.

Nyt joka tapauksessa kahville vaikka kiukulla. Ei tää työ syömättä lopu. Banskuu ja caffee. Jee.

oh, bugger off, will ya?

"Näitä aamuja". Kiukuttaa. Tänään on kuulemma "good morning, testers. Please remember that today is the final day of your performance testing. Complete all test scenarios before business closes for today."

Mikä tester? Testing? Test scenarios? Fuck.

Mulla on uusi koti. Se on pieni ja suloinen ja priimakondiksessa. 36 neliötä pohjoisikkunoin. Jääkaappi on häikäisevän valkoinen eikä tarvii kivuta kuin yhdet portaat kadulta. Ja mikä parasta? Mikä by far parasta (paitsi se HTV! Sub!)? Voi muuttaa kadun yli. Osoite muuttuu seiskasta kasiksi.
Perhana kun piti unohtaa ne H:n kanssa hommatut kattolamput Hämeentien kämppään. Onneks ei olleet kalliit.

Näätä lähti nyt pilvenlongalle. Olin ihan kehnona lauantaiaamuna kun olin lähellä arpoa vielä että perunko ajan vai mitä teen. Onneksi ell vahvisti sen minkä ihan oikeasti jo tiesin, eli että oli aika päästää näätypoika menemään. Hitto.
Oli muuten kauhea valas se Näätä, hoitajalla ei meinannut sormet riittää ottamaan kainalo-otetta. Kovasti koitti poikaraukka tapella nukahtamista vastaan, hätääntyi kun huomasi, ettei ole tilanteen herra. Minä paruin ja rotta hötkyili. Nukahti se sitten ja ell tuli antamaan lopetuspiikin.
Yllättävää kyllä, paluumatka kotiin oli helpompi kuin menomatka lääkäriin. Pakkasin Näädän pakastusta varten ja menin sänkyyn potemaan päänsärkyä. Mälsä päivä.

Keskiviikkona tullee Lemmikki-lehti kuvaamaan mun rottia. Fuckin' weird.

ananaslimppaa ja haaveilua

Onkohan vakuuttavaa mennä katsomaan asuntoa hameessa, paidassa ja siistissä pikku neuleessa? On mulla onneksi pikkuinen käsiveska ja käyntikortteja :D

Vähän olisi hienoa jos saisi sen asunnon jota meen tänään katsomaan... Voisi muuttaa kadun yli toiselle puolelle.

Potkaisin jalan tohon jalkatukeen ja kynsi lohkes aivan sairaan kipeesti ja koko varvas jomottaa aivan sairaasti. Ei täs si muuta.