No more mr. nice guy

Fiksumpiakin aamuja olen kokenut. Heräsin - en tavoiteaikaan seitsemältä - kello 8:40 ja huomasin ostaneeni väärän värisiä sukkahousuja. Taistelin sukkiksia ja hametta päälle, etsin puhdasta paitaa ja koitin antaa rotille juotavaa, kaikki samaan aikaan.

Samassa huomasin, että Pelle oli taas mennyt huonompaan suuntaan. Leuka oli ihan keltaisessa töhnässä ja se hengitti kauhean raskaasti. Noh, rotta boxiin, boxi kassiin ja sanna kasseineen bussiin. Töihin 40 minuuttia myöhässä, jee. Enkä tietenkään voinut edes ilmottaa, kun puhelin on sulki.

Seuraavaksi oli vuorossa soittelurumba eläinlääkäreille. Pilvi ei ollut töissä, joten jouduin etsimään toisen paikan. Lopulta tavoitin Perkkaalta Espoon Eläinlääkäriaseman, jolla oli vieläpä poliklinikka-aika. Eli linjat kiinni ja säntäys bussiin. Lepuskissa pois ja eksymään. Saakutin Perkkaa, pitääkö olla niin paljon kerrostaloja ja pikku polkuja joilla ei ole nimiä! Olis tarvittu Henskaa. Siinä Eltelin pihalla seisoessani kuuraisessa maassa hinkuva rotta kassissa oli kyllä Henskan lisäksi ikävä ihan ketä vaan, joka ois ettinyt mulle sen paikan ja silittänyt tukkaa.

Löytyi se lopulta ja palvelu oli hyvää. Päästiin Pellen kanssa suoraan toimenpidehuoneeseen odottamaan, kun odotustilassa oli vetoa. Eikä meidän kauaa tarvinnut odottaakaan, kun kiltti lääkäritäti tuli Pelleä katsomaan. Märkivä hengitystietulehdus, se sanoi, ja voidaan koittaa yhtä tehokasta antibioottia ja kipulääkitystä pistoksina. Kysyin että jos ollaan ihan realistisia, mikä on ennuste. Täti pudisteli päätään ja sanoi, että olisi niin hienoa jos aina vois kannustaa vielä yrittämään, mutta ennuste on kyllä huono. Jotain toivoa on, mutta on todennäköisempää, ettei kunto palaa ennalleen.

Se oli sitten sillä selvä. Pyysin eutanasiaa ja täti laittoi rauhoitusaineen Pellen koipeen. Silittelin Pelleä, nukahtamiseen meni kauan. Juttelin sille kaikista niistä syödyistä sähköjohdoista ja kirjoista ja siitä, miten kova ikävä mulle sitä tulee. Nukahti se sitten ja täti tuli laittamaan kaksi isoa ruiskullista lopetusainetta rintaonteloon.

Että se Pellestä. Nyt on enää nuori polvi jäljellä. Seppo on lauman vanhin, eikä silläkään ole ikää kuin puolisen vuotta. Nyt mä istun töissä päänsärkyni kanssa kuollut rotta kassissa. Ja puhelin soi ja se soi ja se soi. Ja järjestään kaikki asiakkaat valittaa. Mä olen saanut jo neljä huutajaa tunnin sisällä. Uhkailut on tosin rajoittuneet ainoastaan kuluttajansuoja-asiamieheen. Eiku mikä se on.
Ennen toimistoajan loppua pitäis myös saada yks projekti alkuun, eikä tarvittava ohjelma asennu.

Hiphei!