ulkoinen kaaos, sisäinen seeste

Kyllä mä tiedän, ettei seeste ole sana. Sen kyllä pitäisi olla, nih!

Mun pöytä töissä muuttaa. Tai ei se ole vielä aivan tosi varmaa. Tarkoitus kuitenkin on, koska tiimi kasvaa eikä mahduta enää meidän koppiin. Oh voi, niin muuttuu maailma! Menetetään keskeinen sijaintimme ja mennään siiven päätyyn myyntijamppojen kanssa. Meidän tiimiin yhdistetään lisäksi pari uutta funktiota ja tulee neljännen lisäksi viideskin tyyppi ainakin teoriassa saman tiimin alle.

Kaikki muuttuu, työajat, työkaverit, koulutusjärjestelyt... Aika hauskaa :) Älytöntä tahtia kyllä yksi tiimi joutuu kaikenlaisiin kurimuksiin.

Eilen oli siis tiimin kehityspäivä. Pizzaa ja olutta ja jumalaton määrä korkealentoisia ajatuksia, jotka kuitenkin jää toteutumatta kun ei ole aikaa :) Mutta oli hauskaa kuitenkin ja kyllä se vaan jotenkin motivoi toi tiimihengen lietsominen. Saas nähdä kauasko näillä tuulilla purjehditaan ennen kuin taas hyytyy.

Yöt menee pipariksi. Sain taas aloitettua lääkkeiden syönnin ja tätä pahoinvoinnin määrää! Viime yönä heräsin puoli kolmelta siihen, että oksettaa aivan sairaasti ja huone pyörii. "Tää huone pyörii aina kun silmäni suljen / Tää huone pyörii vie mut mukanaan." Olin kokonaan unohtanut että tässä on se huono puoli. Ei enää koskaan taukoa lääkityksessä!

Muuten elämä tuntuu oikein mukiinmenevältä ja hauskalta. Täydentelen kalenteritietoja keväälle ja tiiviiltä näyttää. On kaiken maailman hippoja ja pyhiä ja matkaa (=lue: lomaa) ja työhaasteita. Ja kuten nykyään yleensä: hyvää seuraa :)

Ei mulla muuta.