väiski aamussa on hankala asia

Öh.
Heräsin aamulla kello 7:01 piilarit päässä, telkkari auki ja tietokone päällä. Kävin ottamassa linssit pois ja nukuin tunnin torkku päällä.

Kun pääsin autolle, istuin pari minuuttia odottamassa auton lämpeämistä. Kuuntelin radiota ja pohdin syntyjä syviä. Havahduin siihen, että kello suhasi lujaa vauhtia eteenpäin. Pääsin kolaroimatta kadulle ja huoltoasemalle. Haukotellen kapusin ooppelista avaamaan bensatankin korkkia. Korkki katolle ja pistoolia ottamaan, kunnes tajusin että bensakorkki vierii kovaa vauhtia kadulle. Pistooli takaisin ja säntäys korkin perään. Hihittelin itselleni (ja neitiydelleni) kun pääsin takaisin auton luo. Autolla hämmennyin entistä pahemmin, kun siinä mittarin ja ooppelin välissä seisoikin keltaliivinen setä. "No niin, nyt mut julistetaan ei-toivotuksi asiakkaaksi ja ajetaan pois."

Sedällä oli harmaa tukka ja sellaiset poliisiviikset. Nimikyltissä luki Väiski. Väiski kuitenkin hymyili ja kysyi että "ysivitosta siis?" ja minä olin että anteeksi että miteh? Joh? Parillakympilläh? Ja niin Väiski tankkasi auton ja pesi tuulilasin (ja sivuikkunat, peilit ja takalasin) ja minä olin kassalla ihan häiriössä että hitto vie, ei oo rahaa antaa tippiä. Noloa. Lähtiessäni Väiski hymyili ja vilkutti. Ei oo nykyajan nainen tottunut palveluun huoltoasemalla.

Ajoin töihin ja sain vielä parkkipaikankin silleen, ettei kummallakaan puolella ole tolppaa (Pelkään nykyään kapeita paikkoja ja auton kylkiä). Jee! Hipsin yläkertaan ja Pomo tuli samoin tein sanomaan, ettei duunikaveri tuu tänäänkään töihin, mahatauti jatkuu. Että ei tarvii sitä konetta siis hakea tänäänkään. Ja tosiaan meikätyttöäkin oksettaa ja paleltaa koko ajan - mutta täällä sitä vaan tapellaan asiakkaiden kanssa.

Muuten olo on hiphei, jännää miten elämä onkin niin leppoisaa.