Pitkästä aikaa aikaa

Terve vaan. Mulla on just sen verran tylsää ja väsyttävää että ajattelin muistaa tätäkin blogia välillä. Liian monta blogia, vanhat ja uskollisimmat helposti unohtuu. Tai ei unohdu, mutta eihän mun elämässä nykyään käsitöiden lisäksi tapahdu mitään muuta...
Uutena vuonna oltiin Tallinnassa.

Siellä oli kauhean tunnelmallista ja kaunista, taas kerran. Uudenvuodenpäivänä vaan yritti krapulanpoikanen hieman häiritä shoppailukuntoa. Sain mä silti farkkuhameen ja kauluspaitoja! Kyllä taas toimistolla kelpaa.
Koirani Piippo oli hoidossa. Musta sitä on mahtavaa seurata - miten leppoisalta elämä vaikuttaa, kun ei ole liian suurella aivokuormalla paiskattu. Karva kirsussa ei haittaa, jos alla on pehmeä sohva.

Eikä tarvii ottaa elämää liian vakavasti!

Oman asunnon lemmikkivahvuuteen liittyi Markun poika Marko:

Lauantaina juhlimme sitä, että pääsemme toolsista ja supernachosta eroon koko kevääksi. Tuli miksattua jos jonkinlaista drinkkiä illan mittaan ja aamulla kyllä huomasi juoneensa kaiken mahdollisen iloisesti sekaisin. Onneksi Zusba keitti kahvia ja tilasi pizzaa. Katselin dokumenttia juutalaisten koettelemuksista keskiajalla ja torkuin sohvalla. Kuten Keimo sanoi joskus 90-luvulla, krapula on siunattu olotila, siinä pääsee jotenkin lähemmäs totuutta.

Ensimmäisiä

Rottaharrastuksessa kokee paljon ensimmäisiä. Mulle merkittävimpiä ensimmäisiä ovat olleet:

• Ensimmäinen yhteydenotto kasvattajaan & ensimmäisten rottien varaus
• Ensimmäisen häkin teko
• Ensimmäinen sijoitusrotta
• Ensimmäinen eläinlääkärikäynti
• Ensimmäinen kerta, kun oma rotta menettää poikuutensa
• Ensimmäinen kuolema
• Ensimmäinen kaivettu hauta
• Ensimmäinen synnytys
• Ensimmäinen näyttely
• Ensimmäinen palkinto
• Ensimmäinen ROP-voitto
• Ensimmäinen muotovalio
• Ensimmäinen kotiin jäänyt, meillä syntynyt poikanen
• Ensimmäinen hätälopetus
• Ensimmäinen ruumiinavaukseen toimitettu eläin

Tänä aamuna tuo viimeisin. Menin jäykkä Antero kassissa elintarviketurvallisuusvirastoon toimittamaan äkillisesti sairastuneen Anteron avattavaksi ja tutkittavaksi. Yllättävän rankka reissu, mutta Evirassa palvelu oli ensiluokkaista. Tuloksista noin neljän viikon kuluttua. Mä menen nyt peiton alle hieman suremaan.

Rottia ja puikkoja

Huh, mikä viikonloppu oli. PetExpo vei kaikki Etelä-Suomen rottaimmeiset messuhalliin viihtymään kahdeksi päiväksi. Onnistuin nakittamaan itseni pariinkin eri hommaan ja sain siis olla paikalla aikaisesta aamusta iltaan saakka molempina päivinä.
Malkku ja Antero olivat paikalla ja molemmat sai molemmilta tuomareilta laatuykköset, eli niistä tykättiin. Antero voitti kaikki muut juniorit luokassaan eli oli paras seitsemästä. Lisäksi Malkku sai sunnuntaina tyttöystävän, Röllin. Eilen ne tekivät kovasti vauvoja.

Nyt on tiistai ja olen edelleen kuin nukkuneen rukous. Kaiken lisäksi olen onnistunut innostumaan neulonnasta taas enkä malta nukkua öisin. Mitä sekin nyt on? Pitää joka yö valvoa johonkin kahteen testaamassa jotain uutta kantapääkäännöstä, silmukannostoa, langankiertoa tai varrasvirkkauksen yhdistämistä neulottuun pintaan. Ensimmäistä kertaa nopea tulos ei kiinnosta, vaan nimenomaan se tekninen puoli.

Elämäni on nykyään aika tylsää. Tulen töistä, avaan neuleblogit koneella, mässyttelen muiden osaamisella ja ideoilla. Samalla neulon ja otan ehkä päiväunet koneen vieressä. Tätä jatkuu noin kello kahteen yöllä. Sitten menen vuoteeseen, luen hieman Raamattua tai muuta koulukirjaa ja nukahdan. Aamulla nousen ylös, lähden töihin ja toistan saman kuvion. Note to self: Intoilu sekä koulusta että neulomisesta eivät mahdu samaan elämään, jos meinaa käydä töissäkin. Saas nähdä, miten pahasti karkaa mopedi lapasesta ensi viikolla, kun Villihelmestä tulee lähetys korunosia. Onpa muuten taas hienoa tuntea innostusta. Ja jaksaa väkertää! Ihan kuin ihmiset!

Ihan kohta, eli huomenna, on Häpi Väpi! Oi Väpi, klassisesti Järvellä. Simaa ja skumppaa ja munkkeja niin saatanasti. Blues Brothers. On luvattu hienoa säätä. Olisikohan taas aika polttaa kuononsa vappuauringossa?

Kukkuu!

Uskomatonta - mä olen ollut täältä 3 kuukautta pois. Ehkä on välillä ollut liikaakin sanottavaa, eikä ole tiennyt mistä aloittaa. Nyt mulla on kuitenkin La Krapula, joten voin hyvin käyttää tätä vaaka-asentoa hyväkseni palaamalla kirjoittamisen makuun.

Mitähän kaikkea tässä... Listataan ihan ranskalaisilla perunoilla.
- Rottajengissä vaikuttavat tällä hetkellä Markku, Boris, Antero ja Matti
- Olen ollut nyt kuukauden uudessa duunissa, josta pidän valtavasti
- Piipahdettiin Italiassa
- Kävin myös Tallinnassa tyttöporukalla :) Eli siskojen ja äidin kanssa
- Meillä on uusi iiiiso sänky
- Perheeseemme kuuluu myös Putpu, pieni urhea pelikonsoli
- Olemme löytäneet uusia viinilaatuja, joista pidämme. Jee!

Vodkaa ja nelisentuhatta koiraa

Viikonloppu ei oo varmaan tullut yhtä tarpeeseen. Perjantaina mentiin suoraan Petelle seurustelemaan H:n kanssa. Juotiin skumppaa, glögiä, siideriä, vodkaa ja vissiin oluttakin. Käväistiin glögillä Hauessa. Humalluttiin leppoisasti ilman sen kummempaa suunnitelmaa.

Seuraava päivä meni krassiraukeissa. Nukuin päikkäreitä ja lööbailin. Onneksi naapurin setä toi pizzaa - luksusta herätä krapulapäivänä pizzatoimitukseen!

Tänään oli sitten vuorossa Eläinmessut ja Voittajanäyttely Messukeskuksessa. Kävin juomassa aamukahvit Petellä ja suuntasin Messariin, vaikka vallan mainiosti tiesin taas menettäväni siellä hermoni. Väsyneitä lapsia, kiukkuisia koiramammoja, haukkua, pissiä, tungosta, tungosta, tungosta. Onneksi Eläinmessujen puolella on aina hiljaisempaa kuin Voittajan puolella.
Hengailin Kesiksen ständillä ja kerroin ihmisille rotista. Got meself a t shirt.

Olen nukkunut. Ihanaa, sillä viikolla ei taas juuri nukuttanut. Stressaan töistä liikaa. Olen ollut pari kertaa todella lähellä ärähtää asiakkaalle. Saas nähdä kauanko polla kestää. Olen ollut aivan saatanan ahdistunut.

Ens viikolla ainakin 3 työhaastattelua.

Pinaatti, posliinikukka ja pikkuinen

Kolme mainitsemisen arvoista asiaa:

Hienonsin ekaa kertaa elämässäni pakastepinaattia tänään. Tein feta-pinaattipiirakkaa, joka vieläpä kehtasi onnistua kelvollisesti, vaikken vieläkään oikein osaa käyttää tuota uunia.

Toinen asia on posliinikukka. Ette ehkä, ainakaan kaikki, ole tienneet tätä, mutta mä olen intohimoinen posliinikukkaharrastaja. Niin intohimoinen itse asiassa, että ensimmäiset 4 - 5 vuotta harrastuksestani omistin yhden ainoan vahingossa saamani posliininkukan satunnaiseen kasteluun ja kukkimattomuuden kiroamiseen.
Sanoin kyllä aina harrastavani posliinikukkia, mutta että keräilyni on vielä hyvin alkeellisessa vaiheessa. Tänä keväänä tilasin viimein hollannista pistokkaita uusista lajikkeista, sillä suomesta ei oikein iso- ja pikkuposlarin lisäksi tahdo saada muita kuin vahingossa jostain prisman viherkasvihyllystä, jonne on ostettu ulkomailta joku plant mix.
No, se itse asia: Esikoiseni, isoposliinikukka, teki viimein noin viiden vuoden odotuttamisen jälkeen ensimmäisen nupputerttunsa, kuusi nuppua. Jännittää.

Ja se kolmas asia:
Uusi rotta. Markku "Volvomarkkanen" Folkenpoika saapui tänään kotiin kasvattajan luota. Markku on nyt noin kuusiviikkoinen ja erittäin suloinen nuppukuonoinen silkkikorva, tuitui. Kuvia myöhemmin.

Hei-hei, Folke

Brock's Yonaki Ni
Folke
13.6. 2005 - 19.8. 2007

Rakas ärrimurrini Folke nukkui eilen pois kotioloissa.

Ota löysin rantein, älä hengitä

Seppo-muru poistui Tönkijät Big Bandistä viikko sitten.



Seppo

Def Leppard, cinnamon masked

14.4. 2005 - 20.3. 2007

Kesyrottapalstalla on tapana kirjoittaa pieni muistokirjoitus lauman jättäneille. Ohessa Sepon:

"Seppo on ollut se elämäni rotta, rakas pusupoika, jonka kanssa on jaettu kaikki tyynystä jäätelöön lähes kahden vuoden ajan. Seppo on ollut kaikessa mukana. Aamuisin istunut jalkani päällä katselemassa hampaidenpesua, kun vessan laattalattia on paleltanut pieniä rotanjalkoja. Seppo on se, joka tuli laukaten ovelle vastaan, kun kuuli mun tulevan kotiin.
Seppo on kasvattanut mua paljon enemmän kuin mitä 600 gramman painoiselta eläimeltä uskoisi. Ja miten voi niin pieneen kroppaan mahtua niin valtaisa sydän?"

Nyt on enää kolme poikaa laumassa. Tuntuu jotenkin ihan tosi kaihoisalta katsella tuota vajaata laumaa. Ei siinä, kolme on ihan ok määrä, mutta Seppo jätti kyllä itseään isomman reiän jälkeensä. Ja seiniin. Pian nekin hiotaan ja paikataan ja sitten muutetaan pois ja koko Töölö Seppoineen päivineen jää taakse.

Kaksi vuotta, päivälleen, tulee kertyneeksi aikaa Messeniuksenkadulla. Hassua miten moneen asiaan se vaikuttaa. Äänestyspaikka. Kulkuyhteydet. Lähikauppa - uuden lähikaupan valikoima varmasti muuttaa ruokavaliotakin. Toivottavasti sieltä saa Kukkoa, se pannaan tuulivoimalla. Lähibaari. Voih, Mountain! Missähän on lähin pankkiautomaatti? Entä posti? Mikä on mun psykiatrinen poli? Moneltakohan siellä jaetaan posti?

Lauantaina oltiin Turussa Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistyksen näyttelyssä. Samalla reissulla sain poikien uuden häkin ja vähän sisustusvermeitä siihen mukaan. Ja Folkella meni näin hienosti:




Eli Folke otti ensimmäisestä veteraaniluokan näyttelystään parhaan veteraanin palkinnon. Palkinto jaetaan viralliseen luokkaan ilmoitettujen, 20 kuukautta täyttäneiden eläinten kesken. Lisäksi Folkelle jäi taskuun kunniapalkinto ja luokkavoitto. Jeejee. Folke on alkanut herättää kunnioitusta viimeisen puolen vuoden aikana koollaan ja lihaksillaan. Turussakin kasvattaja esitteli Folkea vähän pollean oloisena ruotsalaisille ja englantilaisille rottaharrastajille ja kommentit olivat ihastuneita: "Oh, there's one good-looking buck, wow, look at his muscles, very masculine..."
Folke on rottamaailman Schwarzenegger.
Jarmo sai L1 + PET A, ok arvosteluilla.

Paluumatkalla auto alkoi temppuilla ja sain käyttää paitsi kaiken kärsivällisyyteni myös kaiken kekseliäisyyteni, jotta pääsin kotiin. Välittömästi sisään päästyäni avasin oluen.

Pitäisi jatkaa pakkaamista ja heittää roinaa helevettihin.

Tein muuten eilen bataatti-vuohenjuustolaatikkoa. Toimi ihan jees.

Orpopeittoja

Ajattelin laittaa muutavan jo vanhemman kuvan noista peitoista, joita erään palstan väen kanssa tehdään Venäjän-Karjalan lastenkodeille, katulapsille ja lastensairaaloille. Kaikki näissä näkyvät peitot ovat pienten lasten kokoa, 80 x 100 cm. Viime aikoina olen ommellut puolet isompia, 100 x 160 -senttisiä peittoja. Niistä ei vaan vielä ole kuvia :(

Mun lisäksi projektissa on jossain määrin mukana lähes sata ihmistä. Osa on neulonut/virkannut yhden tilkun, osa puolestaan on toimittanut mulle jo kymmeniä tilkkuja.

Allekirjoittaneelta saa lisätietoa, jos haluaa osallistua :)

Kuuuun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään

Meillä on taas lempeä ilmassa :)

Goodis on tullut meille lemmenlomailemaan Folken kanssa.

Toivottavasti tulee kasa pikku-Folkeja ja Goodiseja :)

kun tutustuu ja valmistautuu luopumaan

Aloitetaan huonoilla uutisilla. Seppo-rotalla diagnosoitiin munuaisrappeuma. Vaikka vielä ei tarvinnut erota, se on pian edessä. Haluan mieluummin luopua liian aikaisin kuin pakottaa pienen kokemaan tuskaa. Saattaa mennä viikko tai useampi kuukausi, mutta surutyö on jo alkanut. Ollaan halittu ja pussailtu Sepon kanssa paljon, ja se on saanut rottailla pienen jyrsyttimensydämensä kyllyydestä. Tänään se sai syödä sängyssä juustopastaa. Kauhea sotku. :)

Toisaalta rottarintamalla on ollut ilonaiheitakin. Keittiönpöydällä kasvava kuusikko Hilkanlapsia on valloittanut allekirjoittaneen ihan kokonaan. Ihastuttava agouti european berkshire mismarked -herra jää kotiin ja on jo noin kolmiviikkoisena saanut kunnian kantaa ylvästä nimeä Jarmo.

Introducing Jarmo...

Täältä se tuli ulos.

Tässä se jossain reilun päivän iässä.

Viisipäiväisinä - en tiedä onko Jarmo tässä.

Päivää myöhemmin.

Kököttäjä.

Kiusattu parka.

Jouluna muksuilta aukes silmät.

Muikeat kakarat pesässä.

Emon syleilyssä.

Jarmo on nyt 3½ viikkoa vanha ja ensi maanantaina joutuu eroon mammasta ja siskoista :( Sitten viisiviikkoisena se jättää veljensäkin ja muuttaa Saken, Folken ja Sepon kaveriksi :D

Nopea kehitys - just pari viikkoa sitten se oli korvaton, silmätön ja karvaton prinssinakki. Nyt se painii veljineen niin että purut pöllyää, nassuttaa pilttiä ja säntää uteliaana tutkimaan kaikkea uutta. Pikku Jarmo.

Oon nähnyt Hilkka-neidin raskaana, ihanaa!

Meille tuli lainarotta. Se on suloinen agouti hooded -naaras, jolla ei ollut nimeä lainkaan. Nimesimme sen Zusban kanssa Hilkaksi. Hilkka on kolmatta viikkoa kantavana ja maha alkaa pullistella jo lupaavasti. Noin viikon päästä pitäisikin jo kuulua pientä piippausta. Kukas se sanoikaan että vastasyntyneet rotat näyttävät aivan pieniltä pippeleiltä?

Tässä kuvassa Hilkka seikkailee sängyllä ja mahtui juuri ja juuri kuvaan. Vatsan hienoinen pyöristyminen erottuu neidin elegantista ja sirosta asennosta huolimatta.

Hilkalla on kova puuhailu päällä vaikka paikka on vieras ja energiaa menee nakkipaketin kasvattamiseen. Oli sääli laittaa se takaisin pieneen dunaansa kun oli poikien vuoro ulkoilla. Juuri tästä syystä en haluaisi pitää molempia sukupuolia - aina joutuisi joku olemaan vangittuna.

Outoa paikkaa piti tietenkin nuuhkutella ja kuulostella. Ihme juttu, haisee urokselle, mutta ketään ei näy missään!

Samassa kuvassa hieman product placingia, olkaa hyvät.


"Apua, tää on ihan kauhee mesta! Mä haluun kotiin!"

Muita kuulumisia lyhyesti: Töissä on liian kiire ja päätä hajottaa. Olen koittanut tietoisesti olla tekemättä ylitöitä ja olen varannut itselleni jo toisen kerran parin viikon sisään hierojan. Siksi onkin niin kiva päästä palluttelemaan pikkunääpäreitä.

Ruokakunta pienenee

Kirka-rotta vaihtoi eilen hiippakuntaa. Hei hei, Kirka.

A Short Reprise for Mary Todd, Who Went Insane, But for Very Good Reasons

No nythän on niin, että olen pakoillut työntekoa koko päivän. Se on helppoa, koska on tullut vain yksi puhelu ja muutama sähköposti. Yksi puhelu kahdessa ja puolessa tunnissa, I tell you! Pitäisi kouluttaa uutta kollegaa, mutta toteutus ontuu, koska materiaali on keskeneräinen. Nyt se surffaa itsekseen muutamilla neuvomillani sivuilla ja itseopiskelee, raukka.

Laitanpa kuvan Sakarista.















Kävin toissapäivänä kaupassa ja ostin ruokaa ns. varastoon. Tomaattimurskaa (sitä saa henska pahvitörpössä :)), pastaa, oliiveja, ranskalaisia jne. Kohta on nimittäin tili mennyt ja ois kiva voida osallistua ruokakuluihin jotenkin loppukuussakin. No, kannoin sitten Kampista ne kolme isoa ruokakassia kotiin -> kaksi päivää on ollut selkä ja hartiat niin paskana että tekee mieli itkeä. Tulipa taas elinkelpoinen olo :) "Ei mussa mitään vikaa ole, mun kroppa ei vaan kestä kaupassakäyntiä".

Katselin tuossa kalenteria. Henska tulee ihan kohta Suomeen ja mä siirryn elämän ehtoopuolta viettämään. Elokuussa ei oo mitään jännää. Syyskuussa kesäloma (jei!) ja lokakuussa varmaan taas Tanskaan piipahtamaan. Sitten tosiaan on jo joulu. Joulu! Ei mulla oo rahaa ostaa lahjoja :(

Ja sitten mulla on muuttokuume. Kaksio, antakaa mulle kaksio! Antakaa mulle makuuhuone ja toinen huone! Antakaa mulle tilaa, jonne rotat ei pääse, ja tilaa, jossa ne saa temmeltää, ja ovi siihen väliin. Antakaa se mieluiten Munkasta, niin jää duunimatkan isoin ylämäki pois :) Ai niin, ja antakaa sellainen keittiö, että sinne mahtuu astianpesukone. Niin ja siivouskomeron mä haluun kans!

No niin, ja nyt meni seesteys sen siliän tien. Vittu että voi olla ärsyttävä lehmä VITTU! Miten mua on tollasellakin paiskattu? Saatanan haaska! Mä lähden nyt kahville.

It's my party and I'll lie if I want to

Tervehdys, nöyrät kanssamatkaajani.

Olen palannut töihin ja odotan kiivaasti kellon lyövän 16.30 että pääsee kotiin. Tänään menen viimeinkin joogaan enkä oikein malttaisi odottaa. Rajajooga on vuorossa, pääsee vääntämään ja kiertämään kohtuullisesti ja saa pienen ohjatun meditaationkin. Huomenna ajateltiin mennä potkimaan palloa puistoon ja sekin kuulostaa loistavalta. Mark my words, huomenna sataa lahnoja.

Juhannus tosiaan. Olin ennakkoväsynyt ja kiukkuinen kun lähdettiin, mutta piristyin kuitenkin siitä sitten ja grillailin tofuani ja sipuleitani varsin tyytyväisenä. Kuunneltiin Olavi Virtaa ja yritin olla tyrskimättä itkuun aina nostalgialiikutuksen iskiessä. Muut saunoivat ja pelasivat krokettia. Minä nakersin palanutta sipulia ja kuuntelin Sokerpalasta (http://lirama.net/song/68100?setlang=en) tippa linssissä. Toki myös Rautavaaran Tapsa ja Metrotytöt olivat ahkerassa soitossa.

Aamulla herätessäni nukuin yksin. Jusba nukkui Peten sängyssä ja Pete nurkassa kahden tyynyn kanssa. Nauratti. Pelattiin rallia ja teurastuspeliä pleikkarilla. Leikin myös koirien kanssa pihalla. Maalla on luxusta.

No niin, se siitä sitten. Olipa jännää. Mennään oikeisiin aiheisiin.
Tämä tässä on Sakari (Virallisesti Laproaigh, Ba Ma mm, s. 1.5. 2006). Sakke tuli kotiin kesäkuun alussa ja on tässä kuvassa laitettu röyhkeästi keikkumaan jakkaralle, josta ei pääse karkuun. On nimittäin aika vikkelä jätkä. >

Tässä pojat etsivät yhdessä pakotietä.
Tässä Sakari opettelee syömään uuden kodin ruokia. Tassut on vähän vellissä ja niska samoin, mutta mitäs pienistä. Pääasia, että eväät maittaa kun pitää kerran jaksaa kasvaa isoksi rottahirviöksi. >



Jahas, ja kuvien lataus ei sitten enää onnistu. No ihailkaa noita ja palaan asiaan tuonnempana. Pusuja, allihopa!

Mehhiko vs. Iraan

Hei, olen palannut.

Loma meni äkkiä, mutta yhteenveto siitä vienee hetken :) Söin nimittäin paljon.

Loma alkoi perjantaiaamuna pikku krapulalla ja siivouksella. Lauantaina oli horojen ilta ulkona ja lähemmäs pilkkua siellä tietenkin vierähti. Sunnuntaina oli taas krapula. :) Mä oon juonut touko-kesäkuun aikana oikeesti enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Oon ollut useamman kerran ihan humalassakin, yäk.

No joo. Maanantaina luovuin ajatuksesta pitää joogalomaa, kun tajusin, että kaksista joogahousuistani toiset olivat joutuneet talttahammasleikkureiden uhriksi ja toiset eivät mahtuneet päälle. Uujea. Farkuissa on paha joogata. Keskityin siis siivoamaan ja käpsimään pihalla. Hilluin vaan ilman mitään päämäärää. Tiistaina hain kotiin uuden nelijalkaisen, Sakarin. Kuvia Sakesta myöhemmin.

Keskiviikkona käytiin Saken kanssa kummitytön luona ja pääsin kantamaan paria sohvaakin (macho).

Sakesta kerrottakoon, että se on aivan kauhea riiviökakara. Hyppii päällä ja tunkee päätä suuhun. Ei mitään itsesuojeluvaistoa. Se tulee hyvin toimeen kaikkien lauman poikien kanssa ja on opetellut kiipeämään itse sänkyyn ja alas sängystä. Oma-aloitteinen ja aktiivinen hörökorva siis, ja aivan tajuttoman valloittava.

Viikonloppuna lähdettiin sitten Tallinnaan pyörähtämään. Upeat ilmat saivat aikaan kevyen dekolteen kärähtämisen, joten kesä on virallisesti alkanut :) Jusba ei ollut koskaan aiemmin käynyt Tallinnassa, joten mulla oli tietenkin aivan älytön, kiero todistelun tarve - olinhan julistanut moneen otteeseen rakastavani tuota kaupunkia ja pelkäsin, ettei se ehkä näytä parhaita puoliaan. Ihminen on hassu.
Aloitimme perussetillä: Scotland Yardiin tuopille ja miettimään suunnitelmaa. Tämän jälkeen pikku kävely vanhassa kaupungissa, kannullinen teetä kohvikissa ja hotellille checkkaamaan sisään. Lisää kävelyä pitkin poikin, parit puistot, kirkot ja muurit, jonka jälkeen Kolumbus Krisostomukseen perunankuorille, oluille ja katsomaan futista.
Futismatsin loputtua otimme taas pienen kävelykierroksen ja päätimme sen Molly Malonesiin, jossa oli mukavasti sekä brittejä että ruotsalaisia futishuumassa.

No niin. Kaiken tämän johdannon jälkeen pääsen viimein itse asiaan eli siihen ruokaan. Olin varannut pöydän aivan ihanasta Maikrahvista (www.maikrahv.ee) ja söin seuraavaa:

Alkuruoaksi vuohenjuustoherkku ja vesimeloni-rucolasalaattia.
Pääruoaksi paistettua kuhaa, normandialaista valkoviinikastiketta, meren antimia ja savoynkaali-perunaterriiniä.
Jälkiruoaksi Crème Brûlé, marjakastiketta ja kanelisiirapissa haudutettu päärynä.

Jusbakin kuulemma nautti suuresti omasta ateriastaan, joten ilta oli onnistunut. Kaiken kruunasi nukkumaan pääseminen :)

Seuraavan päivän sää oli vielä makeampi. Ensin ostettiin Jusballe rakkolaastareita ja sitten tehtiin toisenlainen kierros kaupungilla. Suunnattiin keskikaupungille hillumaan ja poikettiin muutamissa kaupoissa (ostin uudet joogahousut Stockalta ;) Hehee). Lopulta päädyttiin Scotland Yardiin lounaalle (uuniperuna katkaraputäytteellä) ja viinakaupan kautta satamaan. Ostettiin brandyä ja African Cream Yachting -nimistä kermalikööriä, joka on maustetttu marulapuun hedelmillä. Yritin googlata "African cream" jotta voisin antaa teille hyvän linkin, mutta jostain syystä saamani linkit käsittelevät lähinnä homopornoa ja kyllä - fistausta. Marulapuusta puolestaan osaa asialliseen sävyyn kertoa wikipedia osoitteessa http://en.wikipedia.org/wiki/Marula. Huokaus.

Paluumatka AutoExpressillä oli kivuton ja nopea. Söimme Kalevin mustikkavalkosuklaata ja panttereita ähkyyn asti. Oli kiva päästä kotiin poikien luo, kiva mennä nukkumaan omaan sänkyyn ja hämmentävää kyllä, oli kiva tulla aamulla töihin.

Ja ehkä tällä viikolla jo sinne joogaan...

Uusi kone, uusi tukka, uusi takatalvi

Morjens. Taas on maanantai, mutta onneksi tämä viikko loppuu jo torstaina klo 14. Pomokin kysyi että tarviinko apua puhelinvastaajan nauhan muokkaamiseen pyhäkuntoon. Jouduin kyllä sille sanomaan, että meillä on ollut pyhäpäiviä jo ennen sen tänne tuloa. Hmph. Että mua raivostuttaa kun se jotenkin olettaa että tää toiminta on alkanut nollasta kun se käveli tänne sisään.

Oli hauska viikonloppu. Lauantaiaamuna menin kampaajalle juomaan kahvia ja syömään vaaleanpunaisia pipareita. Samalla mulle laitettiin uusi villi tukka (meni melkein kolme tuntia). Nyt on vaaleeta ja vielä vaaleempaa ja kuparia. Ihan blondi, viimeinkin myös ulkoisesti. Jusba ei sanonut mitään muuta kuin että lopputulos on "yllättävä", saa nähdä tottuuko se ajan kanssa.

Illalla mentiin Jennin syntymäpäiväpastalle ja viinille. Oli hyvää pastaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja sieniä. Kuunneltiin musiikkia ja lipitettiin viiniä. Rentoa. Myöhemmin mentiin sitten vielä Korjaamolle kuuntelemaan Them Shepherdsiä ( http://www.uuhlalaa.com/themshepherds/) ja ottamaan muutama olut. Jusba osti mulle tikkarinkin!

Sunnuntai sujui sitten perinteisissä merkeissä. Ensin rottaneito lemmenlomalta kasvattajan luo masua kasvattelemaan (Pikku-Seppoja, jei!) ja sitten Keravan kautta Hyvinkäälle. Sain monta suklaamunaakin ja rahkapiirakka oli hyvää. Kummityttö oli suloinen pieni noita jota suuresti mietitytti, tuleeko sieltä "Sepon vaimon massusta sitten poikavauvoja)" Ajattelin hetken valistaa lasta joko nykyaikaisesta parisuhdekäsityksestä... tai rottien moraalin tasosta. En kuitenkaan takertunut asiaan. Sen sijaan keskustelimme graffiteista ja luvallisten maalauspaikkojen vähyydestä. Hassu nelivuotias.

Kotimatkalla teimme vielä hassun kassinmetsästysreissun VR:n avustuksella. Huojennuttavan lopputuleman (kassi löytyi junasta) aikaansaama euforia viimeisteltiin muikealla oluella, jonka jälkeen olikin ihan valmis petiin.

Nyt sitten vaan odotellaan pääsiäisvauvoja (niitä nelijalkaisia) ja toivotaan, että sinne syntyy pieni Sergei (Henska, muistatko rakkaan naapurimme?) Jos se syntyisi ensi vkl, se voisi muuttaa kotiin jo 20.5. Öttiäinen.

Mistä voi tutkia vuokralaisen velvollisuuksia? Finlexistä? Ryhdyn toimeen.

Hyi mikä häntä!

Folkella on tyttöystävä kylässä.















Sen nimi on Fanni.















Ja Seppoa harmittaa.

Minua on purtu!

Se oli pakkanen! Se puri mua nenästä ja peukalosta!

Tulin siis juuri kotiin. Hrr! 16,3 astetta, mutta tuulee niin ettei pystyssä meinaa pysyä. Oli vielä rotta matkassa ja olin ihan varma että mulla on puolikiloinen jäätorakka kun pääsen kotiin - jos pääsen.
Ei ollut, tuolla se Folke ottaa takaisin paikkaansa laumassa. Se oli siis näyttelyssä, sijoittui agoutijunnuissa kolmanneksi tai jotain sellaista, en kysynyt kauhean tarkkaan. Olivat vaan moittineet sen värin tummuutta. Hehee, kehno rotta, liian tumma, ettei häpeä! :D

Pääsin siis kuitenkin juuri kotiin. Koulutusviikko on vienyt paljon aikaa. Nyt on uunissa kalikset ja ranskikset ja jälkkäriksi Baileysiä. Uuuh. Terveellinen setti. Mutta kaliksia ja ranskiksia en ole syönyt ainakaan maaliskuun jälkeen! Oho, ei ole ketsuppia. Laitoin mediterranean tomato & olive -tahnaa. Sopii hyvin. Joka kodin niksipirkko. Tuntuu kuin söis ranskispastaa.

Tänään mua on alkanut ärsyttää. Syy on naiset, jotka koittaa vaikuttaa siltä, että ne tietää asiasta, josta ei tiedä, ja käyttää fraaseja, jotka ne on salettiin kuulleet veljeltään/isältään/mieheltään. Tiedän, yleistän, mutta ei miehet tee sitä!
Tällaisia kommentteja on esimerkiksi:
"Fordeista ja Opeleista ei löydy kuin maanantaikappaleita"
"ei mitään Ranskalaista -> siellä osataan tehdä viiniä ja patonkia mutta ei todellakaan autoja"
"Nissan -> konepoka/vuosi on liikaa"
"Auto joka on päivän ajossa ja viis pukilla ei kiinnosta mua juurikaan..."

Miksi, oi miksi? Yksikään nainen ei omasta aloitteestaan keksi tuollaisia lauseita. Ei lauseissa ole mitään vikaa, mutta kun niistä kuulee sen "Ah, olipa hyvin sanottu, täytyykin ottaa toi käyttöön!"
Kun mä seuraavan kerran teen niin, lyökää mua.

Auttaiskohan se Baileys tähänkin? :D

Auttoi se. Jee, viina ratkaisee kaiken!