I'm feeling bluuuu

Tänä aamuna en oikein päässyt lähtemään töihin. Kello tuli yhdeksän enkä ollut vielä käynyt edes suihkussa. Puoli kymmeneltä katsoin kelloa että jahas, nyt pitäis olla siellä. Puoli 11 lopulta kävelin sisään toimistoon kuuntelemaan päivän saarnat. Ei vaan napannut tippaakaan, ajattelin ensin olla tulematta ollenkaan.

Tulin sit kuitenkin. Ensin sain moitteet siitä, etten ole tehnyt tarpeeksi näytteitä yhteen tutkimukseen kun on kerran enää 12 päivää aikaa! Ois tietty ollut kiva, että tästä aikarajasta oios kommunikoitu jo ennen räyhäämistä jotain. Oh well. Nyt ois kuulemma "korkea aika tsempata". Mä tsemppaan kohta paperiveitsellä, saatana.

Oon tässä sitten töihintulosta saakka selaillut työpaikkailmoituksia. Ja kerännyt tutkimusnäytteitä, ettei vaan jää määrä vajaaksi 12 päivän päästä. Kohta voisin jatkaa Kesyrotan hankinta ja hoito -oppaan kirjoittamista. Kaikkea sitä ihminen tekeekin paetakseen todellisuutta.

Totta puhuen, elämme raskaita aikoja. Pääasiassa olen iloinen tytö, mutta on monta pientä asiaa vaivaamassa. Työ ahdistaa. Työkaverin mies tekee kuolemaa. Rahat on loppu. Ulkona on kylmä, ja niin on sisälläkin. Olen repinyt viidestä sormenpäästä nahat niin että veri tirisee. Olen varma että tätä menoa ne arpeutuu.
Vaikeinta on koittaa tukea tota työkaveria, sen tilanne on jotenkin niin paska kuin vain voi kuvitella. Miten ihminen kestää täysipäisenä sen, kun kuulee toisen todennäköisesti kuolevan muutaman viikon sisällä? Mitä toisen kanssa puhuu? Nää on nyt miettinyt omaisuusjärjestelyjä ja sensellaisia. Kuulostaa kylmältä, mutta kai nekin asiat on mietittävä niin välttyy monelta. Vielä on toivoa että se mies pääsisi pääsiäisenä kotiin pariksi päiväksi - ehkä viimeistä kertaa. Miltä tuntuu lähteä kotoa, kun tietää, että tuskin enää palaa? Kun vetää himassa aamulla vaatteet päälle ja lähtee sairaalaan, miltä tuntuu valita vaatteita? Muut jää kaappiin ja kun laittaa kaapin kiinni, ei ehkä näe niitä vaatteita koskaan. Miltä tuntuu päästää koira viimeisen kerran pihalle?

Miltä tuntuu viimeisen kerran nukahtaa vaimonsa viereen?

Joskus tuntuu, että äkkikuolema on niin paljon parempi vaihtoehto.

Uusi kone, uusi tukka, uusi takatalvi

Morjens. Taas on maanantai, mutta onneksi tämä viikko loppuu jo torstaina klo 14. Pomokin kysyi että tarviinko apua puhelinvastaajan nauhan muokkaamiseen pyhäkuntoon. Jouduin kyllä sille sanomaan, että meillä on ollut pyhäpäiviä jo ennen sen tänne tuloa. Hmph. Että mua raivostuttaa kun se jotenkin olettaa että tää toiminta on alkanut nollasta kun se käveli tänne sisään.

Oli hauska viikonloppu. Lauantaiaamuna menin kampaajalle juomaan kahvia ja syömään vaaleanpunaisia pipareita. Samalla mulle laitettiin uusi villi tukka (meni melkein kolme tuntia). Nyt on vaaleeta ja vielä vaaleempaa ja kuparia. Ihan blondi, viimeinkin myös ulkoisesti. Jusba ei sanonut mitään muuta kuin että lopputulos on "yllättävä", saa nähdä tottuuko se ajan kanssa.

Illalla mentiin Jennin syntymäpäiväpastalle ja viinille. Oli hyvää pastaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja sieniä. Kuunneltiin musiikkia ja lipitettiin viiniä. Rentoa. Myöhemmin mentiin sitten vielä Korjaamolle kuuntelemaan Them Shepherdsiä ( http://www.uuhlalaa.com/themshepherds/) ja ottamaan muutama olut. Jusba osti mulle tikkarinkin!

Sunnuntai sujui sitten perinteisissä merkeissä. Ensin rottaneito lemmenlomalta kasvattajan luo masua kasvattelemaan (Pikku-Seppoja, jei!) ja sitten Keravan kautta Hyvinkäälle. Sain monta suklaamunaakin ja rahkapiirakka oli hyvää. Kummityttö oli suloinen pieni noita jota suuresti mietitytti, tuleeko sieltä "Sepon vaimon massusta sitten poikavauvoja)" Ajattelin hetken valistaa lasta joko nykyaikaisesta parisuhdekäsityksestä... tai rottien moraalin tasosta. En kuitenkaan takertunut asiaan. Sen sijaan keskustelimme graffiteista ja luvallisten maalauspaikkojen vähyydestä. Hassu nelivuotias.

Kotimatkalla teimme vielä hassun kassinmetsästysreissun VR:n avustuksella. Huojennuttavan lopputuleman (kassi löytyi junasta) aikaansaama euforia viimeisteltiin muikealla oluella, jonka jälkeen olikin ihan valmis petiin.

Nyt sitten vaan odotellaan pääsiäisvauvoja (niitä nelijalkaisia) ja toivotaan, että sinne syntyy pieni Sergei (Henska, muistatko rakkaan naapurimme?) Jos se syntyisi ensi vkl, se voisi muuttaa kotiin jo 20.5. Öttiäinen.

Mistä voi tutkia vuokralaisen velvollisuuksia? Finlexistä? Ryhdyn toimeen.

Vielä Puolasta

No niin,
sain viimeinkin aikaiseksi ladata näitä lomakuvia tänne.

Tässä ensimmäisessä kuvassa olemme bussimatkalla, on aamu ja olemme jossain Varsovan tienoilla jos muistan oikein. Via Baltica on öisin jäätävä paikka. Erityisen hyvin sen huomasi Jusban kameralaukku, joka epäonnekseen nojasi bussin ikkunaan yöllä kun allekirjoittanut veteli sikeitä halki Latvian ja Liettuan.
Huomaa vajennut olutlaatikko.















Nyt ollaan jo perillä. Tämä näkymä on hotellihuoneen parvekkeelta Kasprovy Wierchin ja samalla Slovakian suuntaan. Rajalle on vajaa 10 kilometriä. Eikö olekin ruma maisema?















Tässä on vaihdettu kaupunkia ja istutaan aamukahvilla Krakovan vanhassa kaupungissa. Mua vaivasi kauhea pissatulehdus ja kahvi oli pahaa. Jalka oli jo ottanut osumaa edellisillan harhailusta, mutta varsinainen rasituskipu oli vielä melkein tunnin päässä. Käytiin muuten paikallisessa apteekissa asioimassa viittomakielellä ja saatiin ihan oikeaa troppia. Onneksi oli vatsavaiva eikä peräpukama. Oltiinpa sairaita :)




















Nyt on jo seuraava aamu Krakovassa. Tämä on näkymä hostellin ikkunasta. Ei näkymästä uskoisi, mutta hostelli oli juuri rempattu ja järjettömän siisti. Huone tuoksuikin vielä uusille huonekaluille.















Ihanan tärähtänyt kuva melkein kolmen sekunnin valotusajalla. Olemme vanhassa kaupungissa (edelleen siis Krakovassa). Kyseessä on ihastuttava drinkkibaari Buddha. Kauniit seinät, ihania koristetyynyjä, katonrajassa kama sutra -maalauksia. Musiikkikin oli hyvää.
Join Zenin ja Dharman, molemmat loistavia. Paikalliseen tasoon verrattuna tämä baari oli hillittömän kallis, mutta suomalaiseen tuntumaan kohtuuedukas. Ihanaa hämyä ottaen huomioon että kello on jotain 2. Iltapäivällä.




















Nyt on palattu Zakopaneen ja kävellään hotellilta keskustaan sompailemaan. Kissi istuu kioskin luukun vieressä nauttimassa keväästä.





















Tässä on nyt se juusto josta puhuin ruokaentryssä. Oscypek i zurawina, juustoa karpalohillolla.















Ja vielä kaiken kruunu: Onnellinen Sanna ja litrainen kalja.