väsymyksestä, levollisuudesta ja vitutuksesta - -

- - hehee, sekä ruoasta.

Aivan uskomaton väsymys vaivaa. Viime viikolla hoitaja jo ehdotteli mulle, että verikokeet ois paikallaan, mutta koska en oikeasti voinut niin kauhean pahoin, en ottanut sitä ajatusta kauhean vakavasti. No, nyt väsyttää ruton lailla, oksettaa ja heikottaa - olen jo noin kolme kertaa ollut tänään pakkaamassa laukkua ja lähtemässä kotiin. Haluan ryömiä peiton alle. Ehkä kuitenkin varaan vaan se ajan niihin kokeisiin ja sinnittelen päivän loppuun.

Oli kiva viikonloppu. Vältyin ikäkriisiltäkin! Lauantaina kävin tapaamassa lemmikkipalstalaisia ja viihdyin aamuyölle saakka. Sunnuntaiaamuna eräs riiviömäinen hulttio herätti mut kahdeksalta, mutta lahjojen saamiseen on toki aina hauskaa herätä :) Sain maailman hienoimman kokkikirjan, jossa on maantieteellisesti eriteltyjä intialaisia reseptejä hyvin mittavasti. Tekee kauheesti mieli mennä Hämeentien kauppoihin ostelemaan sarviapilan ja sinapinsiemeniä sekä mustia linssejä...

Sitten mentiin Jasulle grillaamaan. Tai lähinnä katsomaan, kun Jasu grillaa. Oli mehevät eväät ja söin itseni ihan ähkyyn. Juhlapäivän tunnistaa siitä, että on kaksi jälkiruokaa, eilen mansikkakakku ja hedelmäwokki. Namskis namskis. Sain myös lisää ihania lahjoja, mikä on aina kivaa. Harmittaa vaan taas oma köyhyys kun ei voi hemmotella muita. :-/ No, se menee vielä joskus ohi.

Tänään menen siskon nimipäivän kunniaksi käymään Keravassa. Kiva nähdä pentujakin :)

Terveisin Sanna, 25 vee, lapsellisempi kuin koskaan, samalla vanha ja niin väsynyt ettei tosikaan.

Lounas

Oli todella mielenkiintoinen lounas tänään. Mentiin nelistään tyttöjen kanssa syömään, ja vaikka menomatkalla puhuttiin lähinnä tisseistä (kyllä, naisetkin puhuvat tisseistä), päästyämme istumaan keskustelu vyöryi hyvin nopeasti oikeisiin aiheisiin (tissejä väheksymättä).
Oli jännä keskustella kuolemantuomiosta seurueessa, jonka kaikilla neljällä jäsenellä oli varsin erilainen näkemys asiaan. Itse edustin aivan ääripäätä, ja oli kertakaikkisen ihana löytää hyvä keskusteluyhteys näiden ihmisten kanssa, kun liian usein tulee vain puhuttua säästä. Ja kuinka upeaa oli argumentoida! Nykyään puhun pääasiassa vain paskaa vapaa-aikana, jos edes puhua jaksan. Perustan paneeliyhdistyksen!

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, tarvitseeko ihminen aina jotain, mitä odottaa: Voiko koskaan olla täysin tyytyväinen elämäänsä ja vain asettua aloilleen? Tai siis toki mä tyytyväinen olin pari viikkoa sittenkin, mutta elämänlaatuni kohosi huimasti, kun kuulin että syksyllä avautuu hakuun taas kiinnostava paikka talon sisällä ja päätin (päätettiin?) muuttaa keväällä. Lisäksi taloudellisen tilanteen pitäis pikkasen helpottaa viimeistään helmikuussa. Mitäs sitten, jos vaikka saisinkin sen paikan, velkojen suhteen helpottaiai ja löytäisin (löytäisimme? mä en oikein nyt osaa ajatella tätä asiaa) unelmakämpän Munkasta? Saisin sen tiskikoneen ja sohvan? Mitä mä sitten alkaisin odottaa? Olisinko mä taas puoli vuotta hymyssä suin ennen kuin keksisin uutta himoittavaa? Nythän tuntuu siltä, että silloin kaikki olisi _täydellistä_, mutta tyytyykö ihminen koskaan siihen mitä on?

Tai oikeastaan kaksi kysymystä:
1) Voiko täydellisen tyytyväisen tilan saavuttaa? Ja
2) Jos sen saavuttaa, sammuuko kasvu ja kehitys?

Jos kaikki oikeasti olisi täydellistä, miten sitä enää pyrkisi mihinkään? Mutta toisaalta, kuinka loputtoman itsekästä on käyttää voimavarojaan vain itseensä ja oman kasvunsa tukemiseen?

Mutta koska olen vain pieni ihminen, aion viettää tämän talven haaveillen ja suunnitellen. Uusi koti, ihan oikea koti jossa on huoneita! Siinä saattaa olla parvekekin, sitä ei vielä tiedä! Jos on, sinne parvekkeelle voi laittaa kesällä kukkia ja syksyllä lyhdyn! Jos ei oo niin ei se mitään!

Piquenique

Perjantaina aloitin mykkäkoulun kollegani kanssa. Mukavasti se aika menee niinkin. Meillä on "pieniä" erimielisyyksiä "muutamasta" asiasta, ja koska ne eivät tunnu puhumalla selviävän, tuntuu huomattavasti kivemmalta kun ei tarvii jauhaa. Muutenkin on paljon helpompi tehdä töitä kun ei saa 20 angstimailia päivässä.

Töitten jälkeen suoraan Suomenlinnaan piknikille. Kauhee kasa ruokaa, muutama olut ja karkkia, mums mums. Meitä oli 13, joista yksi kuolasi paljon. Ilta kului kuin varkain ja kerrankin Suokissa oli oikeesti ihan lämmin. Miten kesä olo tulikaan, kun istui kalliolla hämärtyvässä kesäyössä, kun punainen kuu nousi suurena merestä taivaalle ja musiikki soi ja se soi ja se soi.

Lauantaina Zusba ei oikein jaksanut nousta ylös alkuunkaan, joten mä lähdin itseni kanssa puistoon kesäilemään lisää. Mutta siinähän kävi niin, että mä nukahdin sinne puistoon ja olin vaarassa saada kunnon toispuolisen örderusketuksen. Heräsin noin kaksi tuntia nukahtamiseni jälkeen naama yltäpäältä kuolassa ja pää kuumuudesta sekaisin.
Eilen kävi sama juttu. Menin puistoon taas, Sibeliuspuistoon tällä kertaa, ja aloin ajelehtia äurinkoisten täplien perässä pitkin nurmikkoa. Söin jätskiä ja luin kirjaa. Oli luksusta. Oli todella aurinkoista ja tiesi, että on kuuma, mutta mereltä tuuli just sen verran, ettei hionnut. Sitten nukahdin. Mahaa punottaa.

Sitten vaan Mountainin kautta kotiin. Mun huivi näytti varmaan omalaatuiselta, koska rakas poikaystäväni kutsui mua käveleväksi kondomiksi. Mountainin setä viilensi meitä ruiskuttamalla suihkupullolla naamaan.
Kotona katsottiin jalkapalloilua, ja mua alkoi kiukuttaa Zidanen tyhmä kiivastuminen. Jalkapallo on herrasmieslaji, siksi mä katson sitä enkä jääkiekkoa!

Mun uus työkaveri ryystää kahvia _todella_ kovaa.

Ilmestyskirja eilen: Näin tulisen leijonan ja hikoilin

Tavastialla pitkästä aikaa. Varsin excellentiä. Ensimmäinen loistojuttu oli se, ettei ollut narikkatavaraa lainkaan mukana. Toinen loistojuttu oli se, että oli hyvää seuraa. Kolmanneksi sai vielä nauttia hyvästä musiikistakin. Olisi ollut cool, muttei ollut, koska oli hot. Paikallaan seisoessaan, parven hyvähkön ilmanvaihdon allakin, hiki valui pitkin naamaa. Harvoin käy niin. Vähän pyörrytti, mutta ei se mitään! Rock first!

Rubik oli lämmittelemässä Mogwaita.
http://www.newmusiccommunity.org/rubik_nmc/rubik_fi.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Mogwai_(band)

En tiedä, lämpesikö Mogwai.

A Short Reprise for Mary Todd, Who Went Insane, But for Very Good Reasons

No nythän on niin, että olen pakoillut työntekoa koko päivän. Se on helppoa, koska on tullut vain yksi puhelu ja muutama sähköposti. Yksi puhelu kahdessa ja puolessa tunnissa, I tell you! Pitäisi kouluttaa uutta kollegaa, mutta toteutus ontuu, koska materiaali on keskeneräinen. Nyt se surffaa itsekseen muutamilla neuvomillani sivuilla ja itseopiskelee, raukka.

Laitanpa kuvan Sakarista.















Kävin toissapäivänä kaupassa ja ostin ruokaa ns. varastoon. Tomaattimurskaa (sitä saa henska pahvitörpössä :)), pastaa, oliiveja, ranskalaisia jne. Kohta on nimittäin tili mennyt ja ois kiva voida osallistua ruokakuluihin jotenkin loppukuussakin. No, kannoin sitten Kampista ne kolme isoa ruokakassia kotiin -> kaksi päivää on ollut selkä ja hartiat niin paskana että tekee mieli itkeä. Tulipa taas elinkelpoinen olo :) "Ei mussa mitään vikaa ole, mun kroppa ei vaan kestä kaupassakäyntiä".

Katselin tuossa kalenteria. Henska tulee ihan kohta Suomeen ja mä siirryn elämän ehtoopuolta viettämään. Elokuussa ei oo mitään jännää. Syyskuussa kesäloma (jei!) ja lokakuussa varmaan taas Tanskaan piipahtamaan. Sitten tosiaan on jo joulu. Joulu! Ei mulla oo rahaa ostaa lahjoja :(

Ja sitten mulla on muuttokuume. Kaksio, antakaa mulle kaksio! Antakaa mulle makuuhuone ja toinen huone! Antakaa mulle tilaa, jonne rotat ei pääse, ja tilaa, jossa ne saa temmeltää, ja ovi siihen väliin. Antakaa se mieluiten Munkasta, niin jää duunimatkan isoin ylämäki pois :) Ai niin, ja antakaa sellainen keittiö, että sinne mahtuu astianpesukone. Niin ja siivouskomeron mä haluun kans!

No niin, ja nyt meni seesteys sen siliän tien. Vittu että voi olla ärsyttävä lehmä VITTU! Miten mua on tollasellakin paiskattu? Saatanan haaska! Mä lähden nyt kahville.

Bulimikon seikkailuja, preludi

Maailma on omituinen paikka, rakkaat kanssaihmiseni. Eilinen, hartaasti odotettu käynti Mountainin höyryävien patojen äärellä keskeytyi äkisti, kun huomasin, että jos se naapuripöydän vitun ärsyttävä terhi ei kohta tule vessasta, julistan fish currya viehättävän seuralaiseni ylle.
No ei se mitään, Mountainin annoksista riittää kahteen nälkään. Zusbakin kysyi ahmiessani toista kierrosta, että kävitsä laattaamassa vai miten nyt alkoi noin maistua. "No kävin, nyt on taas nälkä."

Tuttu tarjoilijasetäkin oli palannut. Olin shokissa kun se edellisellä kerralla ei ollut töissä. Nyt oli, mikä tarkoitti tietenkin luontoisetuja. "Kahvia, Nepalilaista teetä? Minä tarjoan." ja kun käytiin ihan kassalla maksamassa, "Iso olu, pieni olu, limu, ei tarvi maksa limu, hehe". Se on ihana.

Kohta lähden tapaamaan Taimia ja Einoa. Vien Einolle jalkapallon. Nuorna on vitsa väännettävä, näin se vaan on! Pallo on ällön neonvihreä ja siinä lukee erään pelikonsolin nimi, mutta on se Adidaksen pallo yhtä kaikki, Team Geist. Mulla oli niitä kaks, tässä rahatilanteessa jotakuinkin ainoa mahdollisuus olla Lahjova Täti. Sit kun Eino pelaa valioliigassa se antaa mulle vapaalippuja.

Nyt joka tapauksessa hampipesulle ja kesämekko niskaan. Muuten päivä menee ihan harakoille. Viikonloppu on tosin jo antanut paljon, eilen lötväsin puistossa kirjan kanssa ja kaikkea sellaista kesäistä juttua. Adios!