Naapurin apina

Viikonloppu tuntui kerrankin liian pitkältä. Se tosin puolestaan johtuu siitä, että oli inhottava olo koko ajan. Tuntui taas yhteiskuntakelvottomalta ja muiden elämää hankaloittavalta loiselta, joka vaan aiheuttaa mielimurhetta ja hukkaa dvd:t ja rikkoo kirjahyllyt. Sori, beibit, omaisuutenne saamasta damagesta.
Nyt on taas ihan hyvä olo kun tietää, että kiire työssä harhauttaa mukavasti itseruoskinnalta. Illalla voi sitten vetää joko Baileysia tai Xanoreita, kumpi nyt sitten tuntuu sopivammalta :)

Voin pitkästä aikaa taas niin huonosti että oikeesti vituttaa. Väsyn itse ja odotan vain muidenkin väsymistä. Itkeä tihrustan joka ikinen päivä ja fatalistiset ajatukset vaihtelevat pakkoajatusten kanssa. Bloody hell, she's fucked up.
Toisaalta haluaisin nousta barrikadeille ja huutaa että "Perkele! Vielä voitan! Minua ei pieni hulluus kaada!" Kun vaan jaksais. Vielä yhdet torkut, ehkä sitten...
Lupaan pyhästi tämän viikon aikana saada hoidettua rahaa sen verran, että saan ne napit haettua. Sitten ainakin tietää, että parin viikon päästä tie vie ylöspäin.

Niin se naapurin apina. Siellä on varmasti apina. Siellä on siis haukkuva koira, karjuva mies ja apina, joka pitää sellaista UIIIK-UIIIK-UIIIK -marakattimölötystä. Eikö apinat ole laittomia? Siis lemmikkeinä, Suomessa, saa kai ne viidakossa olla. Ja voiko siellä oikeasti olla apina? Toisaalta, mikä muu pitää sellaista älinää? Jusbakin kuuli sen äänen aamulla ja myönsi että apinalta se kuulostaa. Ennen se epäili mun todistusta aiheesta ja väitti että se on varmaan nainen.
Mitähän naiselle pitää tapahtua että kuulostaa siltä? :)

Olen suunnitellut taas uutta lappua niiden postilaatikkoon:
"Hello!
I don't mind the dog barking but please, stop screaming at the dog! That's annoying.
Have you got a monkey in there? I want to see it, bring it over.
Kind regards,
apartment A7"

Firma julkisti lintuinfluenssapolitiikkansa. Tiedän sen olevan varotoimenpide, mutta tuntuu niin hurjalta. Kaikille jaetaan käsiendesinfiointiainetta ja tuli tarkat ohjeet siitä, missä tilanteissa ei saa tulla töihin ja millaisessa tilanteessa ruokala suljetaan jne. Hurjaa.
Olo on kuin Tartuntavaarassa tai jossain virusleffassa. Kohta kaikki on julkisissa kuonokoppa päässä kuin tokion metrossa konsanaan.
Toisaalta, kohta ei edes saa tulla töihin jos on yhtään kipuinen, jee! (tosi jee, pandemiat on niinku mun suosikkeja hei!)
Ja onhan mulla on taas sellainen olo että niiskututtaa ja poskia punoittaa. Jos jäis tosi teatraalisesti sairaslomalle ("Mä aivastin, hei!") ja vetois avian fluhun. Company policy, nääs.

Tänään testaan joulupukin tuomaa pölynimuria. Taakse jää 2½-vuotinen imuriton kausi. Miten sitä ihminen on selvinnyt? Likaisesti, tietysti. Mutta vähänkö olen onnellinen pikkuisesta nuunuustani! Ja oli muuten hemmetin hottis pukki, vaikka kummitytön mielestä se oli lähinnä suran näköinen. Ihme juttu.
Sain muuten myös todella eroottisen Tefal Thermal Spot -kasarin. Se on niin kaunis että tekee mieli vaan kosketella sitä koko ajan.

Alle kuus viikkoa Puolaan! Ens vkl tulee lisäksi mäkihyppyä juurikin Zakopanesta, joten näkee pikkuisen maisemia. Mä en ala jos siellä on kuvottavaa :P
Matkat on maksettu ja mä löysin eilen vahingossa mun passinkin, joten pakko kai sinne on mennä. Hihii, mä olen ihan loputtoman tohkeissani (eli jotain elämäniloa vielä on!) enkä malta odottaa. Toivottavasti ne on laittaneet jo olmit lataukseen Slovakiassa, jotta ne on oikein kelmeinä sitten maaliskuussa.

Kylläpä lumi pöllyää. Nyt täällä olisi se Eukan kaipaama Winter Wonderland: 10 astetta pakkasta ja paljon ihan pehmoista lunta. Luojan kiitos ne yli 20 asteen pakkaset meni pois, alkoi jo aktiivisesti harmittaa sekin asia. Kun muutenkin on kehno olo ja sitten vielä iho kuivuu kroppaan kiinni ja joka paikkaa kiristää eikä pääse edes yhtään ulos... ja sisälläkin oli ihan susikylmä ennen kuin sura ehjäs tilanteen (lue: laittoi termostaatin oikeaan asentoon).
Nyt taas tuntuu silleenkin helpommalta että voi mennä vaikka ulos hyppimään jos kiukuttaa eikä jäädy maahan kiinni.

Kohta on kevät ja voi pumpata renkaat täyteen ja huristella fillarilla töihin. En malta odottaa sitäkään. Sitten mulla on muutenkin parempi olo, elämä hymyilee ja on kivoja lomamuistoja. Edellyttäen, että selviän hengissä kahdesta vuorokaudesta bussissa tradenomiopiskelijoiden kanssa. En lupaa mitään.