ihanaista joulua

http://artpad.art.com/?irx5fikiey4

wooops

Lämmin ja vilpitön anteeksipyyntöni, mussut. Olette olleet aivan heitteillä. Olen niin loputtoman väsynyt että tekee mieli vaan ryömiä sängyn alle ja alkaa kasvaa sammalta. Tiedättehän, se tunne kun huomaa hieroneensa silmiään niin että niihin sattuu se hinkkaus? Kun herättyään ensimmäisenä tuhertaa itkua siitä että uni loppuu? Kun itkee illalla sitä, että tiskit haisevat, mutta ei pääse sängystä ylös tiskaamaan ja tietää niiden haisevan aamulla enemmän?


No jaa. Päivä kerrallaan - pakko tän väsymisen on joskus loppua. Sääli vaan että jouluohjelma on sellainen, ettei saa juuri nukkua pitkään koskaan. Haluaisin vaan vetää 12 h unet ja hillua yhden päivän pyjamassa eli nakupellenä.
Pakko on vielä korostaa, että töissä on kyllä kivaa ja kun pääsee sinne ja saa kaakaonsa ja vetensä ja avaa koneen, on taas ihan ok olla ja päivä menee aika siivillä. Ehkä se johtuu ihanista työviihdyttäjistäni eli teistä :)

Tuli muuten firmalta ehkä ekologisin lahja ever:
Stockmannin pahvilaatikko, jossa täyteheinää ja styroksinpaloja. Siellä oli viinipullo (huom! myös se sukkaverkko!) ja kovapahvinen, päällystetty ovaalinmuotoinen paketti (vrt. hattulaatikko), jonka sisällä oli muovista pehmikesilppua ja neljä eri pikku pakkausta, mm.
1) 12 yksittäispakatun keksin muovikehikko (vrt. konvehtirasia) pahvilaatikossa ja sitten kutistemuovissa
2) Peltirasia, jossa muovikehikko, jossa 15 yksittäispakattua (folio ja paperi) valkosuklaapalaa.
3) Peltirasia, jossa paperi, jossa 30 yksittäispakattua minikonvehtia.

4) oli kahvia.

Eli siis tuo neligrammainen minikonvehti on tehty ranskassa eksoottisista raaka-aineista. Sitten se on pakattu yksittäisfolioon, paperiin, peltilaatikkoon, muovisilppuun, pahvilaatikkoon, ekokuitusilppuun ja lopulta pahvilaatikkoon. Mutta ihan hyvältä maistui. Kuitenkin helvetisti vaivaa että saa suuhunsa säälittävän tirppamakeisen. Ei ees sellainen fiksu päistävedettävä folio vaan sellainen mikä pitää tyyliin repiä hampailla auki. Ei ole laitaa!



Nyt menen nukkumaan, univelka on sietämätön.

Joulua, mussukat! Olkoon joulunne täynnä levollisuutta ja rakkautta. Ajattelen teitä :)

Niisku

Nyt jo viikko sairaana :(

Onneksi olen saanut lötköillä koko viikon Hämeen maisemissa hyvässä seurassa ja olen saanut osakseni paljon empatiaa ja hurjasti silityksiä :)
Eilen sain lisäksi lääkäriltä käskyn pysyä vielä tämän viikon pedissä ja määräsipä vielä Codesanit ja antibiootit nassuteltaviksi. Nyt mulla onkin kunnon lääkekaappi: Yskäriä, Bafucineja, buranaa ja antibiootteja. Kyllä kelpaa!

Tänään palasin kotimaanlomalta kotiin ja olisi todellakin syytä siivota. Leivoin sen sijaan inkivääritattarilastuja. Ovat varmaan ihan hyviä, en vaan maista mitään. Niistä tuli kauralastujen sijaan tattarilastuja, koska mulla ei ollutkaan kaurahiutaleita. Leivoin myös puolukkapiirakkaa, johon laitoin tupla-annoksen kanelia ja tsatzikimaustetta. Eläköön... ööh.. Kreeta ja... Sri Lanka?

Nyt on kuumeinen olo. Otan kermaliköörin (ei, en ole ottanut codesania tänään)ja ryömin petiin. Täältä tähän.

Lauantaivekkari

Ihana, kiireetön aamu!

Söin suklaapuuroa ja kuuntelen sängyssä köhkäillen ihanaa musiikkia, jonka elämääni on tuottanut ihana mies.
Ihana viileys varpaissa ja ihanan lämmin selällä. On ihana odottaa tulevaa, ihana muistella elämää ja ihana olla juuri tässä hetkessä.

Tämä hetki on ihana elämäni, se kokonaan. Minä olen tässä kokonaan. Kunpa voisi jokaisen hetkensä ottaa näin, niin puhtaasti, ettei kuoleman sattuessa tarvitsisi kuolla odottaessaan elämän alkua vaan eläessään.

Kunpa emme unohtaisi näitä elämän väliinputoajahetkiä! Hetkiä juuri ennen lähtöä tai hetkiä matkalla - en koskaan elä sen paremmin kuin aamun bussissa. Haluan rakastaa jokaista yrmyotsaista kanssamatkustajaa ja vihaista tuhahtelijaa. Haluan katsoa maailmaani ja itseäni. Tunnustella penkkiä itseäni vasten, itseäni ikkunaa vasten, naapurin naputtavaa jalkaa lattiaa vasten, kutittavaa pipoa otsaani vasten, työstressiä levollisuuttani vasten - maailmaa minua vasten.

Näinä hetkinä minä elän odottamatta mitään.