tässä tulee hirmuinen kyylä, on mulla varpaassa syylä

No ei oikeesti, sitä syylää siis. Mutta päähän sattuu.

Kiitos kärsivällisyydestänne. Olen ollut pitkään hiljaa ja stressaantunut, mutta nyt olen päässyt niskan päälle. Tosin asunnon siivoaminen on edelleen vaiheessa.

Glooriaa esiäideille, jotka pesivät koko talouden pyykin käsin! Pesin eilen hienopyykkiä ja sormenpääni kirjaimellisesti vuotavat verta. Miten parkkiintunut piti nahan olla että kesti kiehuvat vedet, lipeät ja pyykkilaudat? Mulla oli kuitenkin 30-asteista vettä ja omo-bloody-sensitiveä. Toivon myös, että eroavaisuutta on meikäläisen hienopyykin ja entisajan tukkijätkän pihkavermeitten pesussa.

Aamu oli kuppainen. Hieno "nousenkello6:50jateenkaikkea+menenajoissatöihin"-suunnitelmani kaatui jo siihen, että nousin kello 8:15, en suinkaan tehnyt kaikkea enkä tietenkään ehtinyt töihinkään ajoissa. Bussissa kuitenkin ehdin hyvin tehdä lyhyen tietoisen läsnäolon harjoituksen, joka luultavasti pelasti koko päivän. Ihmiset on hassuja kun niistä näkee, että ne bussissakin kiirehtii vaikkei ne mitenkään voi vaikuttaa matkan nopeuteen.

Eilen kokkasin uunijuureksia, koska se kaappiin ennen kolesterolimittausta ostettu fraîche piti ajaa johonkin. Tuli hyvää. Sipulit on ihania! ja retiisit! ja bataatit! ja lantut! ja oli siinä paprikaakin, joka oli myös ihanaa! ja sitten siinä oli merisuolaa, mustapippuria, jeeraa, fenkolia ja korianteria.

No niin, koulutan vähän. Heippa.