Hiphei, nyt se alkaa, siis pistä housut jalkaan

Vanhojen lastenohjelmien tunnarit essi "me-mennään-naimisiin" vuorelanesittäminä on kivat kun ne soi päässä. Argh.

Viikonloppu oli kaksijakoinen. Oli kauheen kivaa olla siskon porukalla ja erinomaista oli nähdä suraakin. Samalla olin fyysisesti mälsänä, huimasi ja heikotti ja raajat puutuivat. Kiukutti koko sekunduus. Oli myös sellainen anteeksi-olo koko ajan, teki mieli vaan ryömiä nurkkaan pois tieltä.
Täytyy vaan muistaa olla suuttumatta itselleen ja olla muuttumatta kärsimättömäksi. Tiedän kuitenkin, että tämä menee ohi kun taas vaan odottaa kaikessa rauhassa.

Saan firmalta käytetyn koneen halvalla. Turns out se on joku ihan rupu ja vielä rumakin. Noh, saapahan jonkun jolla toi age of empires ehkä pyöriskin. Pääsee vallottamaan maailmaa :)

Toivon jotenkin että tää aivastelu ja palelu etenis kuumeiluun asti. Voisin hyvällä omallatunnolla pikkusen lepuuttaa ja vaikka karata suraa kiusaamaan tuonne historiallisiin maisemiin. Jotenkin sitäkin ikävä :) Kumma juttu...