kuinka saisin rikki pikku ooppelin, duudaduuda, minä lähdin töihin ajamaan...

No niinhän siinä käy kun on akka ratissa. Tuli liu'uttua pitkin porttikongin seinää sillä tavalla huolellisesti että on siskon perheen ooppelissa kunnon vauhtiraidat. Duudaduuda, perkele.

Jo eilen huomas ettei oo oikein toi autolla-ajo ihan niin hallussa kuin olis toivottavaa. Noh, oli se kyllä ahdas kongikin. Tiedänpähän ajaneeni.

Kolmen päivän sairasloman jälkeen on kivasti työloadiakin, hyvä kun näyttö näkyy pinojen takaa. Kohta ehdin kyllä kahville vaikka väkisin. Tauko päivässä pitää sannan liikkeellä.

Viikonlopusta sitten: Ehkä paras vkl aikoihin, vaikka olin kipeenä vähän ja kaikkea.

Sain avaimet uuteen kotiin ja tilasin sinne tuulivoimaa. Ostin peikonlehden alennuksesta, se sopii mun lakanoihin. Laittelin ruoka-aineet mun vanhanajan kylmäkaapin henkiseen kaappiin ja ripustin suihkuverhon ja ikävöin H:aa ja Horolan väkeä. Kauas on tultu niistä ajoista, kun sekin suihkuverho haettiin Kouvolan Anttilasta korvaamaan keltainen rimpsuverho. Silloinkin oltiin niin uuden huumassa, keskusta-asujat oikein.

Minkakin kävi ja laitettiin ruokaa sekä leikittiin. Sunnuntaina mentiin Keravaan katsomaan sysyn jengiä ja sekin oli mukavaa, muutenkin kuin suklaapancakesien ja punajuuripihvien vuoksi. Muisti taas, miten kova ikävä sitä kakaraakin aina on. Perhana.
Sain mukaani karviaischutneytä, vanilja-kaneliomenalohkoja ja raparperihilloa. Ihanaa. Syksy on niin paras, ruoka-wise.

Nyt joka tapauksessa kahville vaikka kiukulla. Ei tää työ syömättä lopu. Banskuu ja caffee. Jee.