Kun arkkipiispa puri pohkeesta

Oi, Johannes. Tuo keskikesän hedelmällisyysjuhla, valon ja elämän riemujuhla. Jouduin hylkäämään rakkaan perinteeni kaupunkijuhannuksesta ja suuntaamaan maaseudulle heinäpeltojen, aittojen ja villieläinten armoille. Ei ollut hyttysissä kyllin, ei, paarmatkin kohtelivat minua kaltoin. Kun se villisika lopulta ilmestyi häiritsemään krokettipeliämme, alkoi jo mennä usko.

Grillattiin Zusban, naton ja Hartsan kanssa. Juotiin cavaa, valkkaria ja kaljaakin, ja syötiin anoppiehdokkaan loisteliasta raparperipiirasta. Kuunneltiin peltojen yli kantautuvaa kännitappelua, huidottiin paarmoja krokettimailoilla ja saunottiin.

Tänään ostettiin sohva. Tai se samainen anoppihan sen osti, tattis vaan, ja se on aivan ihana. Kuukauden päästä se muuttaa kotiin. Laitan sitten kuvia. Voin kuitenkin kertoa, että se ei ole tämä, vaikka söpön vaaleanpunainen olikin:

KLIK!

I'm making a difference

Vielä vain jenkeissä, myöhemmin muuallakin:



Lataamalla I'm-tunnuksen Messengeriisi ja valitsemalla haluamasi muutamasta mahdollisesta hyväntekeväisyysjärjestöstä, Microsoft lahjoittaa osan Messengerin mainostuotosta kyseiselle järjestölle. Lue lisää: im.live.com.

Voi vittu, Collinsin Pili

Eilen oli loistava päivä.

Leppoisa helteinen lauantai, lähdimme siis hillumaan ulos. Otimme mukaan kaljaa ja suuntasimme Lauttasaareeen, jossa tapasimme Zusban siskon miehineen. Istuskelimme rantakallioilla, seikkailimme poluilla, kättelimme kesyä oravaa ja paloimmekin hieman. Mä poltin ekaa kertaa elämässäni jalkapöytäni, omituista.

Lopulta ajelimme bussilla Kallioon kokkaamaan ja jatkoimme siitä Alppipuistoon, jossa soi juureva mussiikki ja oli kaiken maailman pallottelijaa, frisbeilijää, seuruetta ja juhlijaa. Oli ihana viilenevä ilma ja ihmiset olivat rentoja ja leppoisia - kesä.

Nyt teen vähän tuollaista julistetta jasumiehelle.

All time low

Vittu, on kyl jotenkin surullista valvoa tähän aikaan eikä edes olla humalassa.

Onko silloin nuori kun valvoo koko kesäisen yön? Vai vanha, kun tekee sen siksi, ettei saa unta stressiltään? :)

Kyl tää täst.

Polttaa kesäkatu miestä kosteaa höyryä nousee tiestä

Jatkan heti kun nyt pääsin kerran vauhtiin eikä edelleenkään nukuta.
On kesä ja helle. On ollut kesä ja helle jo jonkin aikaa, en vain ole kaikelta muulta jaksanut raportoida sitä. Töihin kickbikatessa meinaa kuolla ja lopulta haisee pahalta. Story of my life.

No mutta asiaan. Kaikkee mälsää on ollut. Ensin toi tollanen meni ja lähti:
















Sitten kummityttö joutui sairaalaan, diabetes. Itse sairaushan on hoidettavissa, mutta teki todella pahaa nähdä se niin pienenä, niin haavoittuvaisena ja ennen kaikkea niin urheana lastenklinikan sängyssä kanyylit kummassakin kämmenselässään ja mustat renkaat silmien ympärillä. Sydän särkyi siitä neulojen, pistelyn ja ohjeiden määrästä sekä lopullisuuden fiiliksestä. Mutta toisaalta sitä sai taas tervettä perspektiiviäkin - samassa sairaalassa näin mm. noin kolmivuotiaan lehmäpukuisen pojan, joka kulki tottuneen oloisesti tippatelineen kanssa sairaalan leikkiosastolta takaisin vuodeosastolle. Pojan vaappuessa eteenpäin lehmäpuvun häntä laahasi perässä jotenkin niin paljastavan surullisena huutomerkkinä, riipivänä yksityiskohtana, että tuli itku.

Se kaikki yhdistettynä taas kerran nousussa olevaan depressioon ja pitkittyneeseen stressiin heitti mut sängyn pohjalle muutamaksi viikoksi. Toisaalta mulla oli silloin aikaa hoitaa tuota:



Just nyt en tiedä, onko mulla ollut mieleenpainuva kevät ja alkukesä, vaiko sellainen, joka jää jälkeenpäin vain usvaiseksi harmaaksi massaksi, kuten talvi 2004-2005 tai kesät 2002 ja 2003.
Lueskelin kymmenen vuotta vanhaa päiväkirjaa kun se tuli muuttotavaroissa vastaan. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Mä olen ollut liikuttavan mahtipontinen ja teatraalinen, puhumattakaan siitä, että luulin olevani kovinkin rakastunut, vaikka todellisuudessa mä olen ollut ihan plain old ahdistunut. Hullut viihtyy keskenään :)

Kickbiken etupyörän pikalukko irtosi tänään ja eturengas putosi. Onneksi en kuollut.