Rottia ja puikkoja

Huh, mikä viikonloppu oli. PetExpo vei kaikki Etelä-Suomen rottaimmeiset messuhalliin viihtymään kahdeksi päiväksi. Onnistuin nakittamaan itseni pariinkin eri hommaan ja sain siis olla paikalla aikaisesta aamusta iltaan saakka molempina päivinä.
Malkku ja Antero olivat paikalla ja molemmat sai molemmilta tuomareilta laatuykköset, eli niistä tykättiin. Antero voitti kaikki muut juniorit luokassaan eli oli paras seitsemästä. Lisäksi Malkku sai sunnuntaina tyttöystävän, Röllin. Eilen ne tekivät kovasti vauvoja.

Nyt on tiistai ja olen edelleen kuin nukkuneen rukous. Kaiken lisäksi olen onnistunut innostumaan neulonnasta taas enkä malta nukkua öisin. Mitä sekin nyt on? Pitää joka yö valvoa johonkin kahteen testaamassa jotain uutta kantapääkäännöstä, silmukannostoa, langankiertoa tai varrasvirkkauksen yhdistämistä neulottuun pintaan. Ensimmäistä kertaa nopea tulos ei kiinnosta, vaan nimenomaan se tekninen puoli.

Elämäni on nykyään aika tylsää. Tulen töistä, avaan neuleblogit koneella, mässyttelen muiden osaamisella ja ideoilla. Samalla neulon ja otan ehkä päiväunet koneen vieressä. Tätä jatkuu noin kello kahteen yöllä. Sitten menen vuoteeseen, luen hieman Raamattua tai muuta koulukirjaa ja nukahdan. Aamulla nousen ylös, lähden töihin ja toistan saman kuvion. Note to self: Intoilu sekä koulusta että neulomisesta eivät mahdu samaan elämään, jos meinaa käydä töissäkin. Saas nähdä, miten pahasti karkaa mopedi lapasesta ensi viikolla, kun Villihelmestä tulee lähetys korunosia. Onpa muuten taas hienoa tuntea innostusta. Ja jaksaa väkertää! Ihan kuin ihmiset!

Ihan kohta, eli huomenna, on Häpi Väpi! Oi Väpi, klassisesti Järvellä. Simaa ja skumppaa ja munkkeja niin saatanasti. Blues Brothers. On luvattu hienoa säätä. Olisikohan taas aika polttaa kuononsa vappuauringossa?

Go, Tarja, go!

Kellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että meikätyttö diggailee tota Halosen Tarjaa aika kympillä. Kaksi kertaa olen sen presidentiksi äänestänyt, eikä ole tarvinnut katua. Mahtava presidentti.

Nyt Tarja kuitenkin onnistui saamaan mut itkemään. Joo-o, ihan perinteisesti niiskuttamaan täällä hölmönä. Miksikö? No liikutuksesta! Tarja on avannut, omasta aloitteestaan, nettisivut lapsille. Poliitikot ohittavat lapset yleensä kylmästi tai puhuvat lapsiperheille eli vanhemmille. Eiväthän lapset saa edes äänestää. Tarja on hiffannut, että osa suomalaisista on lapsia, ja jos on Suomen presidentti, on myös suomalaisten lasten presidentti.

Kaiken lisäksi sivustot ovat tietopainotteiset, eivät lässytä muttta puhuvat ymmärrettävää kieltä. Runsasta kuvitusta, lasten piirroksia, Tarjan itsensä ottamia kuvia, kuvia poliittisista tilanteista. Mun piti ihan lähettää presidentinkansliaan kiitosmaili. Ehkä tulevat polvet jaksavat kiinnostua politiikasta, kun siitä tehdään ihmisen kokoista, ihmisten tekemää, helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää?

http://lastenpresidentti.fi/fi/etusivu.html

"Saisiko olla syanidia? Rauhoittuisit."

Sanoi Wagner Viiville, joka keräsi kierroksia.
Mietin tarkemmin tuota pyyheasiaa. Me ainakin saadaan joka joulu meidän faijalta erilaiset pyyhkeet, mutta lakanat on yllättäen samaa paria. Ehkä se on taustalla siihen viimeksi miettimääni asiaan.

Ostin puolikkaan koiran. Tuosta noin vain, miettimättä, hups. Mulla on nyt puolikas 9-viikkoinen schäferinpentu Vilho eli Piippo. Vilipiippo asuu Keravalla, omistamani vasen kylki on kiinni siinä oikeassa kyljessä, jonka omistaa siskoni. Elokuussa Turkuun erikoisnäyttelyyn :) Lupaan laittaa kuvia molemmista kyljistä kunhan saan niitä.
Se oli tosi outo kehitys. Sisko kysyi maanantaina että enkö mä voisi ottaa siitä puolta ja mä sanoin että "no voin mä". Sisko innostui ja kysyi että voidaanko mennä heti hakemaan. Sit mä lähdin töistä Keravalle ja sieltä edelleen Kouvolaan (Terkkuja!) hakemaan koiranpentua. Kotimatkalla käytiin näyttämässä sitä Zusballe ja sit se lähti kotiin.

Jyrockissa oli tosi kivaa, ikävä kyllä ei ole yhtään kuvia siltä reissulta. Oli mukava käydä Naton ja Hartsamaattorin uudessa kodissa ja oli erityisen kiva viettää leppoisaa kokkailuaikaa ja viinittelyaikaa ilman häiriöitä. Lisää sellaista!

Ens viikonloppu menee kotona lepäillessä, sitten alkaakin jo Grand Gala - Vappu - Kissavahti - jne. kiireilyt.

Nyt juon vielä lasillisen ihanaista cavaa ja sitten luen hieman Raamattua.

Suihkuun liittyen

Suihku ja siihen liittyvät asiat vaivasivat mua tänä aamuna.

Esimerkiksi:
Miksi pyyhkeet tulevat aina yhdelle ihmiselle nimetyssä joululahjapaketissa, mutta lakanat pariskunnalle yhteisenä lahjana?
Jos on tosi huono näkö, tottuu siihen, ettei suihkussa näe varpaitaan. Mulla on nyt yötä-päivää-piilarit, ja oli tosi outoa nähdä varpaansa suihkussa ollessaan. Olipa rumat talvijalat! Tajusin samalla, että suihkun lattia kaipaisi pesua.

Takaraivossa on vasemmalla puolella kipeä kuhmu. Muutaman kolikon kokoinen alue, johon ei kestä koskea. Hiusten harjaaminen aamulla oli todella tuskallista. Kysyn vaan, miksi? Kuka mua on vetänyt pataan ja mistä johtuen? Ja miksei mulle ole kerrottu?

Kaikkea outoa, surkeaa ja hämmentävää

On vaikeaa aktivoitua bloggaamiseen taas noin pitkän tauon jälkeen. Ennen mikä tahansa antoi aihetta bloggaamiseen, nyt tuntuu ettei mitään kyllin merkittävää tapahdu.

Surut ensin: Heilikoiran pikkuvelikoira Pasi kuoli traagisessa onnettomuudessa mun ollessa niitä hoitamassa niiden kotona. Yritin elvyttää pikku koira parkaa, mutta tuloksetta. Kaiken kaikkiaan aika traumatisoiva kokemus, yllättävänkin. Olen naukkaillut viiniä ja drinkkejä sen jälkeen huomattavasti enemmän kuin mitä yleensä olen tottunut. Tunnen taas tarvetta humalahakuiseen juomiseen. Täytyy pitää varansa, kohta mä käsittelen kaikki mun ongelmat viinillä. "Ihan vähän vaan, tää laskee verenpainetta!"

No joo mutta siis, vaikea asia käsiteltäväksi, vaikkei oma koira ollutkaan. Näen öisin unia, jossa maailma loppuu tai olen hukannut jotain tärkeää.

Opiskelu on onnistunut harhauttamaan ajatuksiani kuitenkin mukavasti. Eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen kurssia varten olen lukenut kirjoja, jotka käsittelevät mm. eri raamatunkirjojen uskottavuutta historiallisena lähdeaineistona ja vastaavaa. Luin myös alennusmyynnistä löytämäni kirjan Tapaus Kristus, jolta odotin "hieman" puolueettomampaa lähestymistä aiheeseen. Kirjan argumentointi oli naurettavan virheellistä kehäpäätelmineen ja muine alkeellisine erheineen. Kirja keskittyi lähinnä todistelemaan, että Jeesuksen ylösnousemus on todisteisiin perustuva historiallinen tosiseikka, ja yritti siis tehdä sen ilman niitä todisteita. Tavallaan ihan mielenkiintoista, mutta pelkkä huvittuneisuus ei kantanut kaikkia niitä neljääsataa sivua.

Nyt lueskelen sitten huomattavasti kriittisempää, mutta kuitenkin populistista teosta. Alkaa hahmottua se, kuinka äärettömän hienovaraista tasapainoilua on tehdä tiedettä uskonnon maailmasta ja ilmiöistä.

Viikonloppuna Jyväskylään Jyrockaamaan, jee!