Peevertti-setä ja kolmijalkainen peura

Siivotessa törmää omalaatuisiin asioihin. Löysin vanhan Peevertti-setä-tarinan, jonka olen kirjoittanut lukiossa. Tarinassa, kuten muissakin tarinoissa Peevertti-sedästä, esiintyi jossain muodossa paitsi Peevertti-setä, myös kolmijalkainen kolmijalkapeura, jolla oli kolme jalkaa. Ja pöllö. Tässä tarinassa Hermuli, erikoislaatuisen perheen ainoa lapsi, huomaa naapurin Peevertti-sedän tuijottavan häntä herkeämättä ikkunan läpi.
Lopulta hän saa kysytyksi "miksi". Peevertti-setä vastaa: "Minä haluan olla näkemässä, kun sinä opit näkemään."
Musta tuntuu, että tuo lause on ollut merkittävässä roolissa mun elämässä jossain vaiheessa. Onko se jostain kirjasta? Runosta? Miksi se on ollut mulle tärkeä? Mitä se on merkinnyt? Pelkäsinkö, ettei joku opi näkemään? Etten itse opi?

Tänä aamuna pidin kollegani kanssa palaverin. Meillä oli kuusi vierasta ja tarjoilimme täytettyjä croissanteja, mehua ja kahvia. Vieraat viihtyivät jopa yliaikaa ja keskustelu oli hyvin aktiivista ja vireää. Olin hyvin tyytyväinen.

Tänään me saadaan avaimet uuteen kotiin. Mä varmaan jotenkin jännitin sitä, koska en saanut viime yönä nukuttua.

Nyt mä alan taas tapella, ei ehdi kirjoittaa.

Ota löysin rantein, älä hengitä

Seppo-muru poistui Tönkijät Big Bandistä viikko sitten.



Seppo

Def Leppard, cinnamon masked

14.4. 2005 - 20.3. 2007

Kesyrottapalstalla on tapana kirjoittaa pieni muistokirjoitus lauman jättäneille. Ohessa Sepon:

"Seppo on ollut se elämäni rotta, rakas pusupoika, jonka kanssa on jaettu kaikki tyynystä jäätelöön lähes kahden vuoden ajan. Seppo on ollut kaikessa mukana. Aamuisin istunut jalkani päällä katselemassa hampaidenpesua, kun vessan laattalattia on paleltanut pieniä rotanjalkoja. Seppo on se, joka tuli laukaten ovelle vastaan, kun kuuli mun tulevan kotiin.
Seppo on kasvattanut mua paljon enemmän kuin mitä 600 gramman painoiselta eläimeltä uskoisi. Ja miten voi niin pieneen kroppaan mahtua niin valtaisa sydän?"

Nyt on enää kolme poikaa laumassa. Tuntuu jotenkin ihan tosi kaihoisalta katsella tuota vajaata laumaa. Ei siinä, kolme on ihan ok määrä, mutta Seppo jätti kyllä itseään isomman reiän jälkeensä. Ja seiniin. Pian nekin hiotaan ja paikataan ja sitten muutetaan pois ja koko Töölö Seppoineen päivineen jää taakse.

Kaksi vuotta, päivälleen, tulee kertyneeksi aikaa Messeniuksenkadulla. Hassua miten moneen asiaan se vaikuttaa. Äänestyspaikka. Kulkuyhteydet. Lähikauppa - uuden lähikaupan valikoima varmasti muuttaa ruokavaliotakin. Toivottavasti sieltä saa Kukkoa, se pannaan tuulivoimalla. Lähibaari. Voih, Mountain! Missähän on lähin pankkiautomaatti? Entä posti? Mikä on mun psykiatrinen poli? Moneltakohan siellä jaetaan posti?

Lauantaina oltiin Turussa Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistyksen näyttelyssä. Samalla reissulla sain poikien uuden häkin ja vähän sisustusvermeitä siihen mukaan. Ja Folkella meni näin hienosti:




Eli Folke otti ensimmäisestä veteraaniluokan näyttelystään parhaan veteraanin palkinnon. Palkinto jaetaan viralliseen luokkaan ilmoitettujen, 20 kuukautta täyttäneiden eläinten kesken. Lisäksi Folkelle jäi taskuun kunniapalkinto ja luokkavoitto. Jeejee. Folke on alkanut herättää kunnioitusta viimeisen puolen vuoden aikana koollaan ja lihaksillaan. Turussakin kasvattaja esitteli Folkea vähän pollean oloisena ruotsalaisille ja englantilaisille rottaharrastajille ja kommentit olivat ihastuneita: "Oh, there's one good-looking buck, wow, look at his muscles, very masculine..."
Folke on rottamaailman Schwarzenegger.
Jarmo sai L1 + PET A, ok arvosteluilla.

Paluumatkalla auto alkoi temppuilla ja sain käyttää paitsi kaiken kärsivällisyyteni myös kaiken kekseliäisyyteni, jotta pääsin kotiin. Välittömästi sisään päästyäni avasin oluen.

Pitäisi jatkaa pakkaamista ja heittää roinaa helevettihin.

Tein muuten eilen bataatti-vuohenjuustolaatikkoa. Toimi ihan jees.

Jätesäkkejä ja pakkausteippiä

Näette sankarittaremme töissä hymy huulillaan. Tanskasta puskee raporttivaatimuksia ja tiimi sairastaa flunssaa. Kaaos on tiivistynyt käsinkosketeltavaksi. Miksi siis hymyilyttää noin seesteisesti?

No kun me muutetaan :) Me muutetaan kotiin, jossa on niin paljon tilaa, että siellä kehtaa sisustaa. Siellä on kaasuhellakin! Se on niin kiva, että aion kestää jopa sokerimuurahaiset keittiössä.
Me muutetaan huhtikuun alussa, minä, Zusba ja meidän "kaksi hamsteria" jotka on vuokranantajalle ihan ok. Ajatella, mä olen kirjottanut tätä blogia niin kauan, että muutan sinä aikana jo toisen kerran. Viimeksi kerroin pohjoisikkunoista ja lyhyestä muuttomatkasta. Nyt kerron 68 neliöstä, kaasuhellasta ja läpitalonpohjasta. Ja arvatkaa mitä - viis puuttuvasta htv:stä, mulla on tiskikone!

Nyt alkaa sitten pakkaaminen ja tavaran hävittäminen. Onneksi siivosin jo vaatehuoneesta aika paljon roinaa pois. Olen tehnyt ajatustasolla inventaariota astioista ja kattiloista ja verhoista iltamyöhään sängyssä.
Kaikkein oudoimmalta omalla tavallaan tuntuu se, että sitten meillä on kaksi teepannua. Toivottavasti en ole liian dominantti kaappijärjestyksineni ja annan tuolle iso-pässille tilaa elää ja asua myös :) Mutta kun suunnittelu ja järjestely on niin hauskaa!

Tupareista tiedotetaan myöhemmin. Toistaiseksi meillä ei ole huonekaluja, joten olisi ainakin tilaa rellestää.

No miksen avautuisi, onhan mulla blogi

15.2. se alkoi mahakivulla ja siitä sitten kurkkukivun kautta lihaskipuihin ja päänsärkyyn. Nyt on maaliskuu ja edelleen ollaan sairauslomalla. Nyt on sitten keuhkoputkentulehdus. Toissapäivänä oli vaatimattomat 38,8 astetta kuumetta. Woo-haa. En ole kuitenkaan ollut itselleni tyypillisessä maailma-murskaa-alleen -tilassa, vaan olen jopa pystynyt nukkumaan yöt jne. Sitä paitsi Jasumiehellä on ollut kovempi kuume kuin mulla. Stole my thunder, that bastard.

Viime viikonloppuna oi serkusmatkan vuoro, jo toistamiseen Tallinnaan. Hotelli oli Tallinkin oma, oikein siisti ja mukava, taidan siirtyä kokonaan siihen nyt kun Tallink lopetti Meriton Old Townin myymisen. Aamiainen oli loistava, siellä oli mm. Graninin verigreippimehua.

Mennessä syötiin laivalla aamiaista. Laiva oli oikein siisti ja viihtyisä muuten myös. Juustokakkua ja hedelmäsalaattia, kahvia ja voisarvia. Grand!
Kaupungilla heitimme kevyen shoppailukierroksen ja menimme sitten pianobaariin tapaamaan serkkuja ja saamaan suurimman juoruannoksen vuodatettua. Sitten hippailimme vanhaan kaupunkiin syömään perunankuoria ja juomaan oluet ja sitten takaisin shoppailemaan. Mulla oli tosin hyvin pieni budjetti, mutta sain mä silti toppasaappaat parilla kympillä. Jee.

Illaksi oli sitten Maikrahv. Vähän epämiellyttävä kokemus. Serkkujen Carpacciot oli kaukana tuoreesta ja mureasta. Mun ruoka oli ok. Viininä juotiin rieslingiä.
Käytiin Mollyssä tuopeilla ja sitten alettiin jo olla kohtuullisessa humalassa. Piti lähteä tissibaariin kun vielä pysyttiin tolpillaan.

Mentiin pieneen topless-baariin, jossa oli meidän lisäksemme kolme muuta asiakasta. Yksi mies. Kalleinta bisseä, mitä olen Virossa juonut :) Kaiken lisäksi loukkasin stripparia antamalla liian vähän tippiä sen kalsareihin. No mistä noita kokeilematta tietää, kysyn vaan?

Siitä sitten nukkumaan. Oli tullut kova humala ja aamulla oli niin kova krapula, että join aamiaisella kupin kahvia ja seitsemän lasia mehua. Mahasta kuului loiskintaa kun liikkui. Sit ne ruojat raahas mut takas kenkäkauppoihin.

Lounastettiin Scotland Yardissa kuten tapoihin kuuluu, ja sitten olikin jo aika palata satamaan. Laivamatka sujui leppoisasti korttia pelatessa ja nukkuessa. Välillä jäät hidasti matkaa ja oltiin lopulta puolitoista tuntia myöhässä. Superfast my ass.

Huomenna on kummitytön 5-vuotispäivä. Aika kuluu aivan uskomatonta vauhtia. Aamulla siis lahjakauppaan :)