Bad me, I know :(

Olen taas jotenkin ollut säästömoodilla enkä ole kertonut teille että mitä meidän majesteetilliselle keisarittariudellemme kuuluu :)

Joka on siis että hyvää. Duunissa olen ottanut auktoritäärisemmän asenteen työkavereihin ja tulos alkaa näkyä (saan varmaan samalla tärkeilevän pikkunilkin maineen, mutta what the hell). Ei olla vieläkään muutettu töissä, eikä esimiestä ole valittu, asiat vaan junnaa paikallaan. No, kostoksi olen sitten järjestänyt kaiken vallassani olevan mieleiselläni tavalla.

Ja sitten oikeisiin asioihin. Mulla on mahaonnellinen olo (oli jo ennen kuin söin äsken jätskiä, joka onnellisti masuani entisestään). Siis sellainen niin perushyvä fiilis että sen tuntee vatsassa. Heräsin siihen sunnuntaina. Avasin silmät - ei ollut kiire. Venyttelin hartaasti ja huomasin sen olon mahassa. Maha sanoi: "Me ollaan onnellisia. Sä olet niin onnellinen että mua hymyilyttää." Käänsin siinä kylkeä hymyilevän mahani kanssa rakkaan miehen kainalossa ja hymyilin itsekin. Life is good.

Yhdeksän työpäivää ennen lomaa. Konkreettisesti se tarkoittaa, että ensi viikon lauantaina kukonlaulun aikaan suunnataan kohti Euroopan ruhtinasöitä, jos pieni waltarismi sallitaan. Jos pieni toive tai pari sallitaan niin a) ei mölyjuoppotradenominoksennusta päälle bussissa, b) ei rengasrikkoa Liettuan merkitsemättömillä erämaaraiteilla (virn) ja c) ei sitä pelottavaa vuoristotuulta, joka saa heikoimmat oksentamaan. Kuulemma.

Nyt tämä onnellinen pikku taivaanrannanmaalari menee suihkuun lotraamaan naapureiden kiusaksi (helvetti, noille naapureille saa vähän kostaakin! Se mies huusi sille koiralle taas tänään) ja sitten puuvillasatiinin pehmeään pumpulikellutukseen. Hyvää yötä, pienet öhkiäiseni!