Lauantaivekkari

Ihana, kiireetön aamu!

Söin suklaapuuroa ja kuuntelen sängyssä köhkäillen ihanaa musiikkia, jonka elämääni on tuottanut ihana mies.
Ihana viileys varpaissa ja ihanan lämmin selällä. On ihana odottaa tulevaa, ihana muistella elämää ja ihana olla juuri tässä hetkessä.

Tämä hetki on ihana elämäni, se kokonaan. Minä olen tässä kokonaan. Kunpa voisi jokaisen hetkensä ottaa näin, niin puhtaasti, ettei kuoleman sattuessa tarvitsisi kuolla odottaessaan elämän alkua vaan eläessään.

Kunpa emme unohtaisi näitä elämän väliinputoajahetkiä! Hetkiä juuri ennen lähtöä tai hetkiä matkalla - en koskaan elä sen paremmin kuin aamun bussissa. Haluan rakastaa jokaista yrmyotsaista kanssamatkustajaa ja vihaista tuhahtelijaa. Haluan katsoa maailmaani ja itseäni. Tunnustella penkkiä itseäni vasten, itseäni ikkunaa vasten, naapurin naputtavaa jalkaa lattiaa vasten, kutittavaa pipoa otsaani vasten, työstressiä levollisuuttani vasten - maailmaa minua vasten.

Näinä hetkinä minä elän odottamatta mitään.