Vapusta alkaa aina uusi kausi. Se tunnelma jäi päälle opiskeluvuosista. Vappuyönä pakkauduimme ensimmäiseen aamujunaan kohti Helsinkiä, emoyliopistoa, Ullanlinnanmäkeä, ja se oli taas sen vuoden loppu. Räntäsateessa Ulliksella skoolasimme pulloja ja toivotimme hyvää kesää. "Nähdään syyskuussa!"
Enää en asu Kouvolassa eikä siellä enää ole käännöstieteen laitostakaan. Ullikselle mua ei saisi näissä säissä haulikollakaan. (Terkkuja!)
Eilen terassilla kerroin ystävättärelle mun oikeasta vappuperinteestä, siitä, joka menee kauemmas kuin opiskeluvuosiin. Siitä sitä vasta on kauas tultu, miettii tämä, ja ottaa huikan kuivaa cavaa. Siinä missä ensimmäisillä kerroilla juhlat jatkuivat yötä päivää päiväkausia halvan marjaviinin (Marjatta! Aurora!) voimin, viime vuonna hädin tuskin valkkari upposi toisena juhlapäivänä. Siinä missä ensimmäisillä kerroilla mentiin syömättä, koska rahat meni kaljaan, viime vuonna tilasimme pizzaa ja katsoimme telkkaria. Käytimme oikeita astioita.
Ja stereoissa PMMP laulaa
poljetaan poljetaan
kissoja katsomaan
vaikka ei mummolaa
vuosiin oo ollutkaan
aika vei meiltä sen
mummolan lapsuuden
mutta ei meitä saa
vanhenemaan
Kuumemittaria ei löydy, joten voin todeta, että en ole kipeä ja ottaa vielä lasin.
Antikokaiini - vain viiva nenän ja olosi paranee heti!
