Kasvua

En mä mikään kummoinen kotipuutarhuri ole, mutta välillä innostun yrteistä ja chileistä. Taka-Töölössä sai hurjasti chilisatoa, nykyiset ikkunat ovat avain huomattavasti maltillisempaan tuottoon. Basilikat viihtyvät kyllä, yllä ensimmäinen kokeilu punaista ja thai-basilikaa.



Tässä kuvassa pilkistelee myös minttu ja pari basilikaa lisää, kaneli- ja sitruunaversiot.



Pensaspaprika on hyvässä vauhdissa. Ehkä se ehtii vähän tehdä hedelmääkin, ennen kuin syksy taas kerran saapuu.



Jotenkin energisoivaa seurata näiden tyyppien intoa ja voimaa. Makuuhuoneessakin eräs posliinikukka aikoo kukkia ensimmäisen kerran. Se muutti pistokkaana Suomeen neljä vuotta sitten ja nyt palkitsi odotukseni nupulla. En malta odottaa!

Kauhea katastrofi!

Rotvaarion valot ovat rikki!
Tuleeko joulua nyt ollenkaan?

Rakas joulupukki

Jos jollain on sellainen viitisensataa euroa turhaa rahaa, mulle saa hankkia allaolevan taulun.

Ikään kuin ihmiselle ei yksi tuijottava kilipukki riittäisi...

Lauantaipussi

Tänä lauantaina pussissa on ollut lähinnä ritariässänautoja ja jeejee-hedelmäpastilleja, eli niitä parhaita paloja. Sain nimittäin aamukahvia vuoteeseen, ja kuunnella Beatlesin myöhäistuotantoa heti aamusta. Ei kiirettä mihinkään, ei mitään varsinaista tekemistä. Koti ja levollisuus.

Olemme keskustelleet sotaelokuvista, 60-luvun oudosta musiikista ja juoksevan veden hyvistä puolista. Seikkailleet iTunesin matkassa tunnalmasta toiseen. Päättäneet katsoa illalla Kummisedän (jota en siis ole koskaan nähnyt) ja päätyneet kuuntelemaan Lily Allenia.

Siinäpä se. Miten näin heppoinen, kevyt ja hilpeä musiikki voikin olla niin painavaa ja melankolista? Lily laulaa hymyillen psyykkisistä ongelmista kansansairauksina, neurooseista, riippuvuuksista, ylikulutuksesta, länsimaisen arvomaailman kieroutumista...



Kepeällä ja hernerokanpaksuisella aksentilla saa vakavankin aiheen kuulostamaan helposti lähestyttävältä popilta, ja pop-prinsessaksi kai kaikenmaailmansuosikit Lilyä tituleeraavatkin - ainakin nyt kun Lily on Laiha. Normaalipainoisena aikanaan Lily oli ennemminkin pop-kuriositeetti. Oli miten oli, harva päälle parikymppinen misukka voi tehdä poppia, jossa haistatetaan Bushille vitut ja myydä sillä miljoonia.

Lifes about film stars and less about mothers
It's all about fast cars and cussing each other
But it doesn't matter cause I'm packing plastic
and that's what makes my life so fucking fantastic

And I am a weapon of massive consumption
and it's not my fault its how I'm programmed to function
I'll look at the sun and I'll look in the mirror
I'm on the right track yeah I'm on to a winner

Powered by Qumana

Ihana olo

Ajattelin jakaa teidän kanssanne tällaisen ihan kevyen, arkipäiväisen onnen hetken.
Joulukuusi on ollut jo melkein viikon valmiina. Katselen sitä paljon, se on jotenkin rauhoittava. Lisäksi hyasintti kukkii ruokahuoneen ikkunalla. On meillä vissiin aika lämmin, se kun oli muutama päivä sitten vielä ihan pikkunuppu, nyt jo lähes ylikukkinut. Zusba varoitteli, etä ensimmäisstä migreenistä hyasintti lähtee kuin leppäkeihäs, mutta koska sen kukinta meni melkein vahingossa ohi, taidan ostaa uuden :)
Joulun aikaan monella tuntuu olevan edes vähän paremmin aikaa. Itse ajelimme eilen Fiskarsiin ja Billnäsiin makustelemaan tunnelmaa. Viime viikonloppuna näimme ystäviä Kummien Glögi-illassa Keravalla, tänään olimme Haagassa ystävillä kylässä. Oli kiireetöntä ja mukavaa. Huomenna on taas se perinteisin joulutapaaminen, Vanhan Liiton joulupäivällinen - tänä vuonna on vieläpä ennätyksellinen osanotto.
Mä olen niin onnellinen mun ihmisistä :)

Suihkuun liittyen

Suihku ja siihen liittyvät asiat vaivasivat mua tänä aamuna.

Esimerkiksi:
Miksi pyyhkeet tulevat aina yhdelle ihmiselle nimetyssä joululahjapaketissa, mutta lakanat pariskunnalle yhteisenä lahjana?
Jos on tosi huono näkö, tottuu siihen, ettei suihkussa näe varpaitaan. Mulla on nyt yötä-päivää-piilarit, ja oli tosi outoa nähdä varpaansa suihkussa ollessaan. Olipa rumat talvijalat! Tajusin samalla, että suihkun lattia kaipaisi pesua.

Takaraivossa on vasemmalla puolella kipeä kuhmu. Muutaman kolikon kokoinen alue, johon ei kestä koskea. Hiusten harjaaminen aamulla oli todella tuskallista. Kysyn vaan, miksi? Kuka mua on vetänyt pataan ja mistä johtuen? Ja miksei mulle ole kerrottu?

Kukkuu!

Uskomatonta - mä olen ollut täältä 3 kuukautta pois. Ehkä on välillä ollut liikaakin sanottavaa, eikä ole tiennyt mistä aloittaa. Nyt mulla on kuitenkin La Krapula, joten voin hyvin käyttää tätä vaaka-asentoa hyväkseni palaamalla kirjoittamisen makuun.

Mitähän kaikkea tässä... Listataan ihan ranskalaisilla perunoilla.
- Rottajengissä vaikuttavat tällä hetkellä Markku, Boris, Antero ja Matti
- Olen ollut nyt kuukauden uudessa duunissa, josta pidän valtavasti
- Piipahdettiin Italiassa
- Kävin myös Tallinnassa tyttöporukalla :) Eli siskojen ja äidin kanssa
- Meillä on uusi iiiiso sänky
- Perheeseemme kuuluu myös Putpu, pieni urhea pelikonsoli
- Olemme löytäneet uusia viinilaatuja, joista pidämme. Jee!

Syksy Meilahdessa eli ajan muuttuvasta olemuksesta

Aika kuluu nopeasti. Enää on kokematta yksi vuodenaika Meilahdessa. Sitten saa taas aloittaa alusta, siis vuodenaikojen, ei asunnon suhteen.

Marraskuu. Sataa räntää tai vettä, viimoo. Syksy on edennyt kohisten. Syyskuun alussa harmittelin edessä olevaa pitkää syksyä, loppumattomia, hitaita viikkoja ja jatkuvaa palelemista. Yht'äkkiä syksy onkin loppusuoralla.

Työt alkavat olla loppusuoralla. Enää 1½ kuukautta jäljellä. Hassu ajatus. Ekan kerran olen istunut tossa samaisessa tuolissa kesäkuussa 2004 Ikkuna, josta katselen työpäivän aikana kaukaisuuteen on vaihtunut kerran, mutta muuten kaikki on enemmän tai vähemmän ennallaan.
Tuntunee kertakaikkisen omituiselta istua ensimmäistä kertaa johonkin muuhun tuoliin, tuijottaa merenlahden sijaan jotain aivan toista maisemaa, juoda ihan eri makuista kahvia. Kävellä eri bussipysäkille, kantaa erilaista henkilökorttia... Tehdä eri työtä.
No, ensi viikolla ollaan taas viisaampia sen suhteen, mihin joudun tottumaan ja mitä saan oppia.

Pitäisi siivota. Levittää pyykkiä ja kauhoa jääkaapista roskiin kaikki elolliseksi muuttunut. Toisaalta tekisi mieli hakea jääkaapista olut ja kutoa sukkaa. Hmm... kummankohan teen? Kuka arvaa?

Hysteeritön perjantai

Kuumeinen olo. Olen suihkuttanut liedelle megacolonpowerultimatespraytä, mutten saa itsestäni irti hinkata sitä puhtaaksi. Oli jotenkin vaikeaa herätä eikä kiinnostaisi tehdä mitään.

Olen surffannut Venetsian kotisivuilla ja löytänyt aivan ihanan röyhelöisen hotellin, jossa olisi juuri oikeanlaista maltillista vanhaa romantiikkaa. Suostuukohan tuo lähtemään mun kanssa sinne? Ylipäätään Venetsiaan? Muutaman päivän outo loma olisi kyllä hauska. Milanosta kestää junalla kolmisen tuntia Venetsiaan. Ensimmäisen yön voisi viettää vaikka lentokenttähotellissa (lentomme on perillä puolenyön aikaan) ja lähteä aamulla kohti Siltojen kaupunkia. Viehättävää. No, mutta siihen on vielä kuukausia aikaa.

Lueskelin ystäväiseni blogia tuolta pyhältä maalta. Siellä on kuuma ja syödään hummusta. Täällä varpaita paleltaa. Istun peittoon kääriytyneenä sohvalla ja Voice soittaa Uniklubia. Silti on hyvä olla. Niiskututtaa, mutta nuhasta, ja paleltaa, mutta syksyn vuoksi.

Televisiossa keskustellaan hoitajien palkankorotuksista ja niiden suuruudesta tai pienuudesta. Koen vieraantuneeni täysin yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tunnistan Sirpa Asko-Seljavaaran. Syytellään hallitusta, voivotellaan kuntien kohtaloa, huudetaan päällekkäin keskimääräisyydestä, tuplavuoroista ja harhaanjohtamisesta. Mietin, olenko välinpitämätön, kun ei kiinnosta. Jotenkin mua aina alkaa vaan vituttaa, kun joku yksittäinen palkkakuoppa tai sopimusvaatimus nostetaan puolen vuoden tähtiteemaksi kaikissa medioissa. Okei, hoitoala on iso siivu yhteiskuntaa ja naisvaltaisten alojen palkkakuopan luulisi kiinnostavan mua. Mutta en ole toisaalta nähnyt TEHYn tai SUPERin esittävän mitään todella kiinnostavaa, ei-marttyyrimäistä keskustelua tai peräävän oikeuksiaan omanarvontuntoisesti. Kyllä sekä suuren yleisön (eli allekirjoittaneen) että neuvotteluosapuolien jaksamista ja kiinnostusta syö se, jos yksi osapuoli voivottelee omaa kohtaloaan ja vaatii hyvitystä. Naiset! Älkää vaatiko säälirahaa huonosta kohtalosta, vaan vaatikaa kunnon palkkaa vaativasta, vastuullisesta ja koulutusta vaativasta työstä.

Naisille ei pidä maksaa samaa palkkaa kuin miehille, jos sen perusteena on saman palkan saamisen oikeus. Perusteena pitää olla se, että molemmat sukupuolet tekevät vaativaa, kehittävää, yhteiskunnan kannalta oleellista ja tuottavaa työtä, joka pitää huolta yhteiskuntamme hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä. Naiset hyvät, tämä ei ole mikään Syrjittyjen Tuki ry. Tämä on länsimainen kapitalistinen hyvinvointivaltio.

Vaatikaa vaan, mutta perustelkaa oikein, niin voi onnistuakin paremmin. Saatana.

Räkää

Uskomatonta, kuinka paljon räkää ihminen voi erittää. Ja miten moninaisia muotoja se voi ottaa! Tiedättekö sen Kingin novellin, jossa sen rekkakuskin päällä sataa aina, menee se minne vaan? Sillä on tarkat luokitukset eri sadetyypeistä, se on nähnyt niitä niin paljon. Vaikka tyyppi 55a - kevyttä, jäätävää tihkua, joka ei ylly. Mä ajattelin ehkä tehdä samanlaisen luokituksen mun räästä. Mäkin olen nähnyt sitä paljon ja sekin on monimuotoista.

Paju oli kipeänä. Luultiin, että se on menoa sitten, oireet oli samanoloiset kuin Piiskulla siinä vatsakalvontulehduksessa. Noh, kävi ilmi, että sillä olikin vaan ummetusta. Hihkuttiin innoissaan äitin kanssa kohti mökkiä. Ostettiin matkalla Pajulle dieettiruokaa ja mahalääketteä ja itselle siideriä juhlan kunniaksi.

Mökillä sitten pistettiin elämä oikein risaiseksi - mä join kaksi siideriä ja äiti puolitoista. Sitten käytiin nukkumaan. Aamulla kun herättiin, oli mökissä 32 astetta lämmintä ja Pajun ummetus oli komeasti päättynyt. Äiti sanoi: "Äiti on Pajusta niin ylpeä että oksentaa."

Siinäpä tämänhetkinen, kovin eritekeskeinen tilanne. Muuten ei uutta. Väsyttää. Mutta jotta ei haisisi niin pahalle, laitan vielä kukkakuvan. Poslari on auennut :)

Vakoilen ja varastan

Ei nukuta, ei. Nukutti kaksi tuntia sitten, mutten älynnyt mennä silloin. Vaklasin Siljan blogia ja pöllin sieltä seuraavan meiningin. Rakastan näitä.

1. Mitä on yöpöydälläsi?
Yöpöydän virkaa ajaa jakkara, jolla on (ainakin) lamppu, piilarikotelo, lasit, Zusban puhelin, kaksi kirjaa, joista toinen lainassa, jätskitikku, pari ponnaria, Zusban vanhempien mökin avain, kuitteja. Voi olla muutakin, mutten viitsi herättää miestä inventaarion vuoksi. Se ei välttämättä arvostaisi.

2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
Jethro Tull: Broadsword and the beast. Muun muassa. Onkohan mulla vielä se Cliff Richardsin cd-sinkku?

3. Käytkö öisin jääkaapilla?
Jos olen hereillä. Mä käyn jääkaapilla koska vaan, samoin kuin pakastimella. Mulla on riippuvuussuhde jäätelöön.

4. Elokuva, jonka aikana itkit?
Voi kuule. Tänään itkin jopa Serranon perheelle.

5. Mitä pelkäät?
Sairautta. Hulluutta. Masennusta. Sitä, ettei se enää ensi kerralla mene ohi.

6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
Monikin. Tarkan syväanalyysini mukaan mm. revin kynsinauhojani, vilkuilen käsiäni, muljutan oikeaa nilkkaani ja toistelen sanoja kuten "in fact", "presumably" ja "obviously".

7. Tunnetko ketään julkkista?
OLAVIN! Muita en, ainakaan enää. Eikun joo, tuttavapiirissähän on noita oikein euroopankiertueen tehneitä, palkittuja muotoilijoita, kuvataiteilijoita ja muita hörhöjä (ja yksi tuleva suurlähettiläs edustusmiehineen?), mutta ei niiden nimet sanoisi teille mitään. Tarja Halonen on tosin kirjoittanut kummitytölleni kirjeen, lasketaanko se?
Ai niin, ja moikataan me räppäri Kanan kanssa kun nähdään, meillä on yhteinen harrastus ja käydään samalla foorumilla. Uuh!

8. Kuvaile sänkyäsi.
Henriikan mummolta Henskan kautta mulle kierrättynyt 120-senttinen runkopatja, joka on meidän arkistuneelle suhteelle liian kapea ja Zusballe liian lyhyt. Lisäksi siitä on syöty pohjakankaat.

9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
En koe olevani kumpaakaan. En yleensä osaa olla spontaani, mutta suunnitelmani eivät myöskään pidä.

10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi? Tietenkin Scarlett Johansson. Ei vaan, jos se ois kansainvälinen filmi, mua näyttelis Susan Sarandon. Ongelmallista on vaan se, että se on mua jonkun 30 vuotta vanhempi, mutta ei se mitään. Jos se ois suomifilmi, mua vois näytellä vaikka se ihana tyttö joka oli siinä Honkasalon... Elena? Leeve? Joo, se sais olla minä.

11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
Hyvin todennäköisesti. Ainakin pullonpyörityksessä päädyn yleensä alastomaksi. Tai siis päädyin villeinä nuoruusvuosina.

12. Mitä kannat aina mukanasi?
Ei sellaista olekaan. Ehkä avaimia jos olen ulkona kotoa.

13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?
Huolettomuutta. Hetkessä elämistä. Nytkuilua sitkuilun sijaan.

14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
Pidän etunimestäni ja varsinkin toisesta nimestäni. Musta meinas tulla Jaana, sentään. Sukunimeen ei ole voimakasta tunnesidettä, vaikka on sekin kivempi kuin monilla. Se on sentään alun perin Pieni Hyvä. Hei, mä oon Malacon Pikkuhyvä!

15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
Zusba kuunteli jotain, muistaakseni viimeisenä soi Kuusumun Profeettaa.

16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
Voi kyllä, jopa koulumusikaalissa lukiossa. Ei ollut laulurooli. Hahmon nimi oli Ida-Sofia ja musikaalin nimi oli Tähdenlento. Saatiin ok arvostelut.

17. Pidätkö itsestäsi?
Pikkuhiljaa taas.

18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
Ai tänään? En.

19. Pidätkö itseäsi söpönä?
Hetkittäin. Mussa asuu potentiaalista söpöyttä kyllä.

20. Epämiellyttävin kotiaskare?
Imurointi!

21. Syötkö roskaruokaa?
Syön kaikkea ja paljon, harvemmin kylläkään pikaruokaa. Pizzaa kyllä, ja falafeleja, mutta nehän on terveellisiä. välimeren ruokavaliotahan kehutaan aina.

22. Viilaatko kynsiäsi?
Mä puren niitä, se riittää.

23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
Yritän jaksaa peseytyä nykyään.

24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
Voi kuule. Mä oon vetänyt Ultra brata tyttöjen kanssa Hyvinkään Paavolan lähiöräkälässä Nauravassa Hevosessa niin, että pyydettiin nimmareita. Ja Puistolan A-Hanassa on vedetty Bohemian Rhapsody 6 promillen tuiterissa. Ja siitä on nyt 7½ vuotta aikaa.

25. Mitä sanaa toistat paljon?
"Ai."

26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?
En. Paitsi joskus survivoria.

27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
En. Mutta ekalla luokalla halusin ballerinaksi.

28. Seuraatko naapureidesi elämää?
En.

29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
Lapsena jatkuvasti ja kävin viikottain hemoglobiinitarkkailussa. Nykyään vaan kuuriluonteisesti ja silloinkin laiskasti.

30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?
Tuhlaisin heti ja välittömästi.

31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä?
Tänään K-market Paciuksessa. Maksoi 2,40, purkki maustekurkkua. Tosin samalla reissulla kävin jo kahdesti aiemmin kaupassa, yhteensä reilulla kolmella kympillä, mutta ne kurkut unohtui. Perkeleet.

32. Odotatko jo kesää?
Nyt on kesä, mutta mulla sais olla aina kesä.

33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
En laske. Mikä toi keskimmäinen vaihtoehto edes on? Vain lautaa olen kokeillut, siitä pidin.

34. Turhin juhla?
Halloween.

35. Mitä kieliä osaat puhua?
Suomea ja englantia kohtuuhhyvin, ruotsia ymmärrän sujuvasti ja puhun kohtuullisesti. Saksaa ymmärrän. Ranskasta ja latinasta olen lukenut alkeet, kumpaakaan en enää osaa. Puola ois työn alla, tavallaan.

36. Edellinen matikan numerosi? Öh... Sen on täytynyt olla lukiossa... päästötodistuksessa se oli varmaan 9, voi olla kymppikin. ja lyhyt.

37. Onko sinulla lävistyksiä?
Vain korvissa ne tavikset. On ollut kyllä 2 x nenä ja kerran alahuuli.

38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
Todennäköisesti tulisin hulluksi ja räjähtäisin. Luultavasti päätyisin ehkä aborttiin tai sitten hyvin, hyvin vastentahtoiseen vanhemmuuteen. Minä EN halua olla äiti.

39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
Ei, ihan pohjamudissa tällä hetkellä.

40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
Mulla ei ole yhtä tällaista. Kaikki on mun ikäisiä tai alle kymmenen vuotta vanhempia, paitsi Tuuli ja Henska, junnut.

41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?
Toukokuussa katselemassa sisustusmaaleja. En ostanut.

42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
Ja mitähän mieltä siitä pitäisi olla? Kiva juttu etteivät ole työttöminä?

43. Onko sinulla nälkä?
Ei, mutta tekee mieli jäätelöä.

44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?Ei tarvinnut hankkia, olen sitä sukupolvea. Mutta on mulla mopo.

45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa? En ole kuuna päivänä ajatellut asiaa. Neonvärit yhdistettynä ihmiseen on jotain kamalaa.

46. Ripari vai protuleiri?
Ei ole kokemusta kummastakaan, mä olen kouluttamaton pakana.

47. Teetkö kotitöitä?
Aivan liian vähän. Olen muuttumaan kykenemätön possunainen.

48. Pidätkö linnunlaulusta?
Vihaan sitä. Saatanan tirpat rääkyy aamusta iltaan.

49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
Naimisiin voin mennä ja koiran ottaa, muut ei kelpaa.

50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi? Sosiaaliset taidot.

51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
Mielenterveyden.

52. Mikä sinusta tulee isona?
Ei juuri tässä elämänvaiheessa kiinnosta tulla miksikään, olemisessakin on kylliksi tekemistä :)

53. Mitä aiot nyt tehdä?
Kohta aion mennä nukkumaan.

54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
Musta alkaa vahvemmin ja vahvemmin tuntua, että kysymykset on suunnattu 16-vuotiaille. Ei, en tahtoisi muuttaa pois kotoa, vastahan mä muutin tänne.

55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
Siinä oli paljonkin hyviä puolia. Vastaan sienikääryle.

56. Kuinka monta levyä omistat?
Mä omistan pari sataa. Jotain sellaista.

57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
Annan rahaa Amnestylle ja katastrofikeräyksiin. Pyrin ostamaan luomua ja reilua kauppaa. Munat ja maidon ostan aina vain ja ainoastaan luomuna. Puhun sähkönkulutuksen pienentämisen puolesta, vaikka olen itse huono siinä. Mutta ostetaan me sentään tuulivoimaa. Joukkoliikennöin. www.im.live.com

58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?
Riippuu keräyksestä. Sotaveteraaneille en anna rahaa, Tsunamikeräykseen annoin 60 euroa, AIDS-keräykseen yleensä vitosen. Nyt juuri pohdiskelen noita Deanin tuhojen keräyksiä, kun ei oikein oisi rahaa.

59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
Tiedän.

60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
Kyllä. Juon ihan liian vähän nesteitä.

61. Mitä tahtoisit juoda?
Mehua.

62. Miten vietät viikonloppusi?
Ai yleensä vai ens viikonlopun? Ens viikonloppuna aion mennä Sallan kolmikymppisille ja lähteä sitten maaseudulle syömään juustoa.

Ois tässä vielä partiinkymmeneen voinut vastata... Pitäisköhän varastaa jotain lisää.

Pinaatti, posliinikukka ja pikkuinen

Kolme mainitsemisen arvoista asiaa:

Hienonsin ekaa kertaa elämässäni pakastepinaattia tänään. Tein feta-pinaattipiirakkaa, joka vieläpä kehtasi onnistua kelvollisesti, vaikken vieläkään oikein osaa käyttää tuota uunia.

Toinen asia on posliinikukka. Ette ehkä, ainakaan kaikki, ole tienneet tätä, mutta mä olen intohimoinen posliinikukkaharrastaja. Niin intohimoinen itse asiassa, että ensimmäiset 4 - 5 vuotta harrastuksestani omistin yhden ainoan vahingossa saamani posliininkukan satunnaiseen kasteluun ja kukkimattomuuden kiroamiseen.
Sanoin kyllä aina harrastavani posliinikukkia, mutta että keräilyni on vielä hyvin alkeellisessa vaiheessa. Tänä keväänä tilasin viimein hollannista pistokkaita uusista lajikkeista, sillä suomesta ei oikein iso- ja pikkuposlarin lisäksi tahdo saada muita kuin vahingossa jostain prisman viherkasvihyllystä, jonne on ostettu ulkomailta joku plant mix.
No, se itse asia: Esikoiseni, isoposliinikukka, teki viimein noin viiden vuoden odotuttamisen jälkeen ensimmäisen nupputerttunsa, kuusi nuppua. Jännittää.

Ja se kolmas asia:
Uusi rotta. Markku "Volvomarkkanen" Folkenpoika saapui tänään kotiin kasvattajan luota. Markku on nyt noin kuusiviikkoinen ja erittäin suloinen nuppukuonoinen silkkikorva, tuitui. Kuvia myöhemmin.

Kesätytön päiväkirja

Viikonloppuna olimme Lammilla mökkeilemässä Zusban, naton, näiden serkkujen, kaikkien kumppanien ja muutaman matalan kanssa. Grillailtiin ja hengailtiin, oli leppoisaa. Järvi oli lähes tyyni ja rantakivet lämpimiä varpaiden alla.
Miljoona hyttystä siellä oli - olen kuin singerillä tikattu varpaista kulmakarvoihin. Yhden nilkkaluumuhkuran ympärillä on kahdeksan puremaa, toisen lapaluun päällä kuusi. Lisäksi noin kuusisataa tilastoimatonta. Naamassakin kolme.

Lisäksi sain tietenkin aivan jumalattoman suolistokohtauksen siinä illan mittaan ja päädyin ravaamaan huussin ja pedin väliä muiden kaljoitellessa nuotiolla. Onneksi Zusba tarkisti mun hengissäolon ja toi jopa kiiltomadon näytille. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kiiltomatoa, ja se oli tosi hieno. Paljon kirkkaampi kuin olin kuvitellut, luulin niiden vain hohtavan kelmeästi. Hauska, kunnes valot sytytettiin, ja tajusin sen olevan huimasti isompi kuin luulin ja aivan pienen alienin näköinen. Tämän kesän luontokokemuksia siis sekä villisika että kiiltomato.

Olen kotona. Töissä asiat on taas kärjistyneet siihen pisteeseen, etten nuku ja mahaan sattuu niin että tekee mieli maata vain sikiöasennossa peiton alla. Kävin tänään psykologilla, käski huomenna lääkäriin. Loputtoman uupunut olo. Voisinpa olla tukemassa työkavereita (terkkuja!), mutta lienee parempi totella lekuria ja yrittää nukkua edes hieman.

Nyt on kulunut kolme kuukautta siitä, kun muutettiin tähän kotiin. Tänään siirsin sängyn viimein makuuhuoneeseen. Sohvaa odotellessa...

Ulkona on ihanan helteinen ilma. Kunpa jaksaisi mennä pihalle käpsimään.

Peevertti-setä ja kolmijalkainen peura

Siivotessa törmää omalaatuisiin asioihin. Löysin vanhan Peevertti-setä-tarinan, jonka olen kirjoittanut lukiossa. Tarinassa, kuten muissakin tarinoissa Peevertti-sedästä, esiintyi jossain muodossa paitsi Peevertti-setä, myös kolmijalkainen kolmijalkapeura, jolla oli kolme jalkaa. Ja pöllö. Tässä tarinassa Hermuli, erikoislaatuisen perheen ainoa lapsi, huomaa naapurin Peevertti-sedän tuijottavan häntä herkeämättä ikkunan läpi.
Lopulta hän saa kysytyksi "miksi". Peevertti-setä vastaa: "Minä haluan olla näkemässä, kun sinä opit näkemään."
Musta tuntuu, että tuo lause on ollut merkittävässä roolissa mun elämässä jossain vaiheessa. Onko se jostain kirjasta? Runosta? Miksi se on ollut mulle tärkeä? Mitä se on merkinnyt? Pelkäsinkö, ettei joku opi näkemään? Etten itse opi?

Tänä aamuna pidin kollegani kanssa palaverin. Meillä oli kuusi vierasta ja tarjoilimme täytettyjä croissanteja, mehua ja kahvia. Vieraat viihtyivät jopa yliaikaa ja keskustelu oli hyvin aktiivista ja vireää. Olin hyvin tyytyväinen.

Tänään me saadaan avaimet uuteen kotiin. Mä varmaan jotenkin jännitin sitä, koska en saanut viime yönä nukuttua.

Nyt mä alan taas tapella, ei ehdi kirjoittaa.

Ota löysin rantein, älä hengitä

Seppo-muru poistui Tönkijät Big Bandistä viikko sitten.



Seppo

Def Leppard, cinnamon masked

14.4. 2005 - 20.3. 2007

Kesyrottapalstalla on tapana kirjoittaa pieni muistokirjoitus lauman jättäneille. Ohessa Sepon:

"Seppo on ollut se elämäni rotta, rakas pusupoika, jonka kanssa on jaettu kaikki tyynystä jäätelöön lähes kahden vuoden ajan. Seppo on ollut kaikessa mukana. Aamuisin istunut jalkani päällä katselemassa hampaidenpesua, kun vessan laattalattia on paleltanut pieniä rotanjalkoja. Seppo on se, joka tuli laukaten ovelle vastaan, kun kuuli mun tulevan kotiin.
Seppo on kasvattanut mua paljon enemmän kuin mitä 600 gramman painoiselta eläimeltä uskoisi. Ja miten voi niin pieneen kroppaan mahtua niin valtaisa sydän?"

Nyt on enää kolme poikaa laumassa. Tuntuu jotenkin ihan tosi kaihoisalta katsella tuota vajaata laumaa. Ei siinä, kolme on ihan ok määrä, mutta Seppo jätti kyllä itseään isomman reiän jälkeensä. Ja seiniin. Pian nekin hiotaan ja paikataan ja sitten muutetaan pois ja koko Töölö Seppoineen päivineen jää taakse.

Kaksi vuotta, päivälleen, tulee kertyneeksi aikaa Messeniuksenkadulla. Hassua miten moneen asiaan se vaikuttaa. Äänestyspaikka. Kulkuyhteydet. Lähikauppa - uuden lähikaupan valikoima varmasti muuttaa ruokavaliotakin. Toivottavasti sieltä saa Kukkoa, se pannaan tuulivoimalla. Lähibaari. Voih, Mountain! Missähän on lähin pankkiautomaatti? Entä posti? Mikä on mun psykiatrinen poli? Moneltakohan siellä jaetaan posti?

Lauantaina oltiin Turussa Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistyksen näyttelyssä. Samalla reissulla sain poikien uuden häkin ja vähän sisustusvermeitä siihen mukaan. Ja Folkella meni näin hienosti:




Eli Folke otti ensimmäisestä veteraaniluokan näyttelystään parhaan veteraanin palkinnon. Palkinto jaetaan viralliseen luokkaan ilmoitettujen, 20 kuukautta täyttäneiden eläinten kesken. Lisäksi Folkelle jäi taskuun kunniapalkinto ja luokkavoitto. Jeejee. Folke on alkanut herättää kunnioitusta viimeisen puolen vuoden aikana koollaan ja lihaksillaan. Turussakin kasvattaja esitteli Folkea vähän pollean oloisena ruotsalaisille ja englantilaisille rottaharrastajille ja kommentit olivat ihastuneita: "Oh, there's one good-looking buck, wow, look at his muscles, very masculine..."
Folke on rottamaailman Schwarzenegger.
Jarmo sai L1 + PET A, ok arvosteluilla.

Paluumatkalla auto alkoi temppuilla ja sain käyttää paitsi kaiken kärsivällisyyteni myös kaiken kekseliäisyyteni, jotta pääsin kotiin. Välittömästi sisään päästyäni avasin oluen.

Pitäisi jatkaa pakkaamista ja heittää roinaa helevettihin.

Tein muuten eilen bataatti-vuohenjuustolaatikkoa. Toimi ihan jees.

Jätesäkkejä ja pakkausteippiä

Näette sankarittaremme töissä hymy huulillaan. Tanskasta puskee raporttivaatimuksia ja tiimi sairastaa flunssaa. Kaaos on tiivistynyt käsinkosketeltavaksi. Miksi siis hymyilyttää noin seesteisesti?

No kun me muutetaan :) Me muutetaan kotiin, jossa on niin paljon tilaa, että siellä kehtaa sisustaa. Siellä on kaasuhellakin! Se on niin kiva, että aion kestää jopa sokerimuurahaiset keittiössä.
Me muutetaan huhtikuun alussa, minä, Zusba ja meidän "kaksi hamsteria" jotka on vuokranantajalle ihan ok. Ajatella, mä olen kirjottanut tätä blogia niin kauan, että muutan sinä aikana jo toisen kerran. Viimeksi kerroin pohjoisikkunoista ja lyhyestä muuttomatkasta. Nyt kerron 68 neliöstä, kaasuhellasta ja läpitalonpohjasta. Ja arvatkaa mitä - viis puuttuvasta htv:stä, mulla on tiskikone!

Nyt alkaa sitten pakkaaminen ja tavaran hävittäminen. Onneksi siivosin jo vaatehuoneesta aika paljon roinaa pois. Olen tehnyt ajatustasolla inventaariota astioista ja kattiloista ja verhoista iltamyöhään sängyssä.
Kaikkein oudoimmalta omalla tavallaan tuntuu se, että sitten meillä on kaksi teepannua. Toivottavasti en ole liian dominantti kaappijärjestyksineni ja annan tuolle iso-pässille tilaa elää ja asua myös :) Mutta kun suunnittelu ja järjestely on niin hauskaa!

Tupareista tiedotetaan myöhemmin. Toistaiseksi meillä ei ole huonekaluja, joten olisi ainakin tilaa rellestää.

Outo yö

Mua unohti käydä nukuttamaan viime yönä. Katselin Twin Peaksit ja siivoilin vaatehuonetta. Välillä ompelin vähän peittoa orvoille. Sitten katselin Pentagonin ja vähän tiskailin. Sitten nettailin pari tuntia. Ei vaan millään alkanut väsyttää. Päätin sitten tehdä vähän töitä.

Viiden aikaan menin suihkuun ja keitin kahvia. Turha siinä vaiheessa on enää yrittää nukkua. Hihhuloitsin pitkän kaavan mukaan - aamukahvia, tukan laitto (!) ja meikki, vaatteiden VALITSEMINEN hätäpäisen jotain-heti-nyt -ryysäyksen sijaan. 6.07 sitten bussille ja nyt, kellon ollessa viittä vaille seitsemän, mä olen ollut töissä jo puoli tuntia. Effing weird.

Koko viikonloppu meni Projekti Vaatehuoneen parissa. Uskomatonta - muutaman neliön varastotilasta voi siis löytää kolme jätesäkillistä roskiin tai kierrätykseen päätyvää tavaraa. Kuinka niin hamsteri?
Nyt vaatehuone on kuitenkin siisti ja mulla jopa on muutama tyhjä säilytyslaatikko jatkohamstrauksia varten. Tuntuu ihan ihmiseltä.

Mulla oli muutenkin ihmeellisen energinen viikko. Torstaina jopa kokkasin pakastimeen, outoa. Tiskiä ei ole enää juuri nimeksikään, kuolleet kukat on heitetty pois, olen ommellut orpopeittoja ja tosiaan siivonnut vaatehuoneen. Ai niin, ja askarrellut sellaisia mylpyröitä uutta lamppuprojektia varten.

No niin, kello on puoli kahdeksan ja olen jo hoitanut tämän päivän ensimmäiset raportoinnit, joiden dedis on klo 11.

Mä lähden metsästämään kahvia.
Olenkohan mä muuttumassa bipolaariseksi?

6 Poses for winter blah

Urdhva Mukha Svanasana - Helps relieve mild depression, fatigue, and sciatica

Talvi alkaa olla voitottu. Tää on ollut elämäni mukavin talvi mm. ilmastollisesti ja toki muutenkin. Olen välttynyt oikeastaan kokonaan siltä pahimmalta winter blahlta mikä yleensä tässä vaiheessa vuotta on pahimmillaan. Lämpö tekee paljon. Tänä talvena on ollut vain muutama pakkaspäivä ja mä olen nauttinut sydämeni kyllyydestä. Ei yhtään lannista elämä ja on oikeastaan aika mukavaa. Ulkona paistaa aurinko.

Paschimottanasana - Therapeutic for high blood pressure and insomnia

Töissä on ollut kivaa ja kotona on ollut kivaa. Olen ollut kovasti avoin ja sitä kautta oppinut paljon ja kasvanutkin. Stressi on pysynyt hanskassa. Varsinainen kahtiarepiminen työaikana on lakannut täysin ja voin keskittyä omiin töihini. Jälki on hyvää ja saan kiitosta. Mä olen tässä hyvä, oikeasti hyvä.

Vrksasana - Improves sense of balance

Olen palannut Shantiin. Kävin viime viikollakin neljästi ohjatulla tunnilla ja tein kiitettävästi harjoitusta kotonakin. Tuli heti puhtaampi, parempi olo. Tasapainoinen ja levollinen. Miten mä pystyin olemaan niin kauan pois? Miten mä en oo ollut ihan jumissa? No oonhan mä aika jumissa ollut, mutta miten mä en oo mennyt tukkoon siitä kaikesta toimimattomuudesta? Miten mä oon voinut unohtaa, miten helppoa kaikki on harjoituksen jälkeen ja miten hyvä on olla harjoituksen aikana?

Utkatasana - Reduces flat feet

Olin eilen taidenäyttelyn avajaisissa. Yllättävän monikerroksista videoinstallaatiota oli mukava seurata ja oli myös hienoa tavata suuri joukko ihmisiä menneiltä vuosilta. Ennen kaikkea oli hienoa nähdä, miten todella moni on löytänyt oman polkunsa ja on elämäänsä aidon tyytyväinen. Lisäksi koin sairasta tyydytystä siitä, että tulin harrastaneeksi jotain kultturellimpaa kuin online-pelejä ja salkkareita. Nyt on krapula.

Prasarita Padottanasana - Calms the brain

Ostin elokuvan, Liikkuvan linnan. Se on musta ihana. Oltiin Jusban kanssa joskus sitä katsomassa ja liikutuin lähes kyyneliin äkillisestä, varsinaisesti elokuvaan liittymättömästä tunteesta, että maailma on niin hyvä paikka olla ja täällä on niin paljon kaunista. Nyt musta taas tuntuu siltä norsulta. http://www.youtube.com/watch?v=TifeJZj7umA


Padmasana - destroys all disease and awakens kundalini

Norjalainen kouluttajamme soitti mulle just tossa. Aloitti puhelun sanomalla "What a bunch of great agents you have there!" Nauroin ja vastasin "I know, I hired them."

Lounas

Oli todella mielenkiintoinen lounas tänään. Mentiin nelistään tyttöjen kanssa syömään, ja vaikka menomatkalla puhuttiin lähinnä tisseistä (kyllä, naisetkin puhuvat tisseistä), päästyämme istumaan keskustelu vyöryi hyvin nopeasti oikeisiin aiheisiin (tissejä väheksymättä).
Oli jännä keskustella kuolemantuomiosta seurueessa, jonka kaikilla neljällä jäsenellä oli varsin erilainen näkemys asiaan. Itse edustin aivan ääripäätä, ja oli kertakaikkisen ihana löytää hyvä keskusteluyhteys näiden ihmisten kanssa, kun liian usein tulee vain puhuttua säästä. Ja kuinka upeaa oli argumentoida! Nykyään puhun pääasiassa vain paskaa vapaa-aikana, jos edes puhua jaksan. Perustan paneeliyhdistyksen!

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, tarvitseeko ihminen aina jotain, mitä odottaa: Voiko koskaan olla täysin tyytyväinen elämäänsä ja vain asettua aloilleen? Tai siis toki mä tyytyväinen olin pari viikkoa sittenkin, mutta elämänlaatuni kohosi huimasti, kun kuulin että syksyllä avautuu hakuun taas kiinnostava paikka talon sisällä ja päätin (päätettiin?) muuttaa keväällä. Lisäksi taloudellisen tilanteen pitäis pikkasen helpottaa viimeistään helmikuussa. Mitäs sitten, jos vaikka saisinkin sen paikan, velkojen suhteen helpottaiai ja löytäisin (löytäisimme? mä en oikein nyt osaa ajatella tätä asiaa) unelmakämpän Munkasta? Saisin sen tiskikoneen ja sohvan? Mitä mä sitten alkaisin odottaa? Olisinko mä taas puoli vuotta hymyssä suin ennen kuin keksisin uutta himoittavaa? Nythän tuntuu siltä, että silloin kaikki olisi _täydellistä_, mutta tyytyykö ihminen koskaan siihen mitä on?

Tai oikeastaan kaksi kysymystä:
1) Voiko täydellisen tyytyväisen tilan saavuttaa? Ja
2) Jos sen saavuttaa, sammuuko kasvu ja kehitys?

Jos kaikki oikeasti olisi täydellistä, miten sitä enää pyrkisi mihinkään? Mutta toisaalta, kuinka loputtoman itsekästä on käyttää voimavarojaan vain itseensä ja oman kasvunsa tukemiseen?

Mutta koska olen vain pieni ihminen, aion viettää tämän talven haaveillen ja suunnitellen. Uusi koti, ihan oikea koti jossa on huoneita! Siinä saattaa olla parvekekin, sitä ei vielä tiedä! Jos on, sinne parvekkeelle voi laittaa kesällä kukkia ja syksyllä lyhdyn! Jos ei oo niin ei se mitään!

A Short Reprise for Mary Todd, Who Went Insane, But for Very Good Reasons

No nythän on niin, että olen pakoillut työntekoa koko päivän. Se on helppoa, koska on tullut vain yksi puhelu ja muutama sähköposti. Yksi puhelu kahdessa ja puolessa tunnissa, I tell you! Pitäisi kouluttaa uutta kollegaa, mutta toteutus ontuu, koska materiaali on keskeneräinen. Nyt se surffaa itsekseen muutamilla neuvomillani sivuilla ja itseopiskelee, raukka.

Laitanpa kuvan Sakarista.















Kävin toissapäivänä kaupassa ja ostin ruokaa ns. varastoon. Tomaattimurskaa (sitä saa henska pahvitörpössä :)), pastaa, oliiveja, ranskalaisia jne. Kohta on nimittäin tili mennyt ja ois kiva voida osallistua ruokakuluihin jotenkin loppukuussakin. No, kannoin sitten Kampista ne kolme isoa ruokakassia kotiin -> kaksi päivää on ollut selkä ja hartiat niin paskana että tekee mieli itkeä. Tulipa taas elinkelpoinen olo :) "Ei mussa mitään vikaa ole, mun kroppa ei vaan kestä kaupassakäyntiä".

Katselin tuossa kalenteria. Henska tulee ihan kohta Suomeen ja mä siirryn elämän ehtoopuolta viettämään. Elokuussa ei oo mitään jännää. Syyskuussa kesäloma (jei!) ja lokakuussa varmaan taas Tanskaan piipahtamaan. Sitten tosiaan on jo joulu. Joulu! Ei mulla oo rahaa ostaa lahjoja :(

Ja sitten mulla on muuttokuume. Kaksio, antakaa mulle kaksio! Antakaa mulle makuuhuone ja toinen huone! Antakaa mulle tilaa, jonne rotat ei pääse, ja tilaa, jossa ne saa temmeltää, ja ovi siihen väliin. Antakaa se mieluiten Munkasta, niin jää duunimatkan isoin ylämäki pois :) Ai niin, ja antakaa sellainen keittiö, että sinne mahtuu astianpesukone. Niin ja siivouskomeron mä haluun kans!

No niin, ja nyt meni seesteys sen siliän tien. Vittu että voi olla ärsyttävä lehmä VITTU! Miten mua on tollasellakin paiskattu? Saatanan haaska! Mä lähden nyt kahville.