ulkoinen kaaos, sisäinen seeste

Kyllä mä tiedän, ettei seeste ole sana. Sen kyllä pitäisi olla, nih!

Mun pöytä töissä muuttaa. Tai ei se ole vielä aivan tosi varmaa. Tarkoitus kuitenkin on, koska tiimi kasvaa eikä mahduta enää meidän koppiin. Oh voi, niin muuttuu maailma! Menetetään keskeinen sijaintimme ja mennään siiven päätyyn myyntijamppojen kanssa. Meidän tiimiin yhdistetään lisäksi pari uutta funktiota ja tulee neljännen lisäksi viideskin tyyppi ainakin teoriassa saman tiimin alle.

Kaikki muuttuu, työajat, työkaverit, koulutusjärjestelyt... Aika hauskaa :) Älytöntä tahtia kyllä yksi tiimi joutuu kaikenlaisiin kurimuksiin.

Eilen oli siis tiimin kehityspäivä. Pizzaa ja olutta ja jumalaton määrä korkealentoisia ajatuksia, jotka kuitenkin jää toteutumatta kun ei ole aikaa :) Mutta oli hauskaa kuitenkin ja kyllä se vaan jotenkin motivoi toi tiimihengen lietsominen. Saas nähdä kauasko näillä tuulilla purjehditaan ennen kuin taas hyytyy.

Yöt menee pipariksi. Sain taas aloitettua lääkkeiden syönnin ja tätä pahoinvoinnin määrää! Viime yönä heräsin puoli kolmelta siihen, että oksettaa aivan sairaasti ja huone pyörii. "Tää huone pyörii aina kun silmäni suljen / Tää huone pyörii vie mut mukanaan." Olin kokonaan unohtanut että tässä on se huono puoli. Ei enää koskaan taukoa lääkityksessä!

Muuten elämä tuntuu oikein mukiinmenevältä ja hauskalta. Täydentelen kalenteritietoja keväälle ja tiiviiltä näyttää. On kaiken maailman hippoja ja pyhiä ja matkaa (=lue: lomaa) ja työhaasteita. Ja kuten nykyään yleensä: hyvää seuraa :)

Ei mulla muuta.

Täytyy ottaa huomioon laajempi skaalautuvuus - ja totta kai integroitavuus

Eilen olikin kaiken kaikkiaan mukava päivä. Olin oikein yllättynyt ja helpottunut. Menin kotiin kaupan kautta aikeenani tehdä makaronilaatikkoa. Käpsyttelin kotiin iloisella mielin. Päivä oli sujunut ok, kello oli vasta viisi ja tiedossa oli kotiruokaa.

Ikkunoista kajastava sininen valo saattoi merkitä kahta asiaa. Joko sura piileskeli edelleen mun kämpillä tai sitten se on unohtanut valot päälle. Sitä se ei tee koskaan, se sammuttaa valot jopa kaupassakäynnin ajaksi. Ihme luontoaktivisti. Olin päässyt ajatuksissani suurinpiirtein tähän asti, kun olin jo sisällä. Siellähän se kyhmyili, mikä tietää aina parempaa makaronilaatikkoa, jei!

En siis ehtinytkään olla ahdistunut eilen. Makaronilaatikosta tuli yllättävän hyvää meksikolaisittain (kidney-papuja, jeeraa ja chilikastiketta), vaikkakin se oli valmista vasta joskus puoli yhdeksältä. Lisäksi tiskasin ison tiskin ja pesin hellan, jei#2!

Tänään pomo tulee Suomeen kolmeksi päiväksi, joten tiedossa on ankaraa palaveerausta ja kehityskeskustelua toisensa perään. Hauskaa, musta ideoiminen on kivempaa kuin puurtaminen. Huomenna meillä on kalenterivaraus yhdeksään asti illalla, joten todennäköisesti ideoimme JA juomme viiniä, mikä tekee tietysti ideoinnista vielä mukavampaa.

Mitä tulee otsikkoon ja sen harhaanjohtavuuteen: voi sääli.

Naapurin apina

Viikonloppu tuntui kerrankin liian pitkältä. Se tosin puolestaan johtuu siitä, että oli inhottava olo koko ajan. Tuntui taas yhteiskuntakelvottomalta ja muiden elämää hankaloittavalta loiselta, joka vaan aiheuttaa mielimurhetta ja hukkaa dvd:t ja rikkoo kirjahyllyt. Sori, beibit, omaisuutenne saamasta damagesta.
Nyt on taas ihan hyvä olo kun tietää, että kiire työssä harhauttaa mukavasti itseruoskinnalta. Illalla voi sitten vetää joko Baileysia tai Xanoreita, kumpi nyt sitten tuntuu sopivammalta :)

Voin pitkästä aikaa taas niin huonosti että oikeesti vituttaa. Väsyn itse ja odotan vain muidenkin väsymistä. Itkeä tihrustan joka ikinen päivä ja fatalistiset ajatukset vaihtelevat pakkoajatusten kanssa. Bloody hell, she's fucked up.
Toisaalta haluaisin nousta barrikadeille ja huutaa että "Perkele! Vielä voitan! Minua ei pieni hulluus kaada!" Kun vaan jaksais. Vielä yhdet torkut, ehkä sitten...
Lupaan pyhästi tämän viikon aikana saada hoidettua rahaa sen verran, että saan ne napit haettua. Sitten ainakin tietää, että parin viikon päästä tie vie ylöspäin.

Niin se naapurin apina. Siellä on varmasti apina. Siellä on siis haukkuva koira, karjuva mies ja apina, joka pitää sellaista UIIIK-UIIIK-UIIIK -marakattimölötystä. Eikö apinat ole laittomia? Siis lemmikkeinä, Suomessa, saa kai ne viidakossa olla. Ja voiko siellä oikeasti olla apina? Toisaalta, mikä muu pitää sellaista älinää? Jusbakin kuuli sen äänen aamulla ja myönsi että apinalta se kuulostaa. Ennen se epäili mun todistusta aiheesta ja väitti että se on varmaan nainen.
Mitähän naiselle pitää tapahtua että kuulostaa siltä? :)

Olen suunnitellut taas uutta lappua niiden postilaatikkoon:
"Hello!
I don't mind the dog barking but please, stop screaming at the dog! That's annoying.
Have you got a monkey in there? I want to see it, bring it over.
Kind regards,
apartment A7"

Firma julkisti lintuinfluenssapolitiikkansa. Tiedän sen olevan varotoimenpide, mutta tuntuu niin hurjalta. Kaikille jaetaan käsiendesinfiointiainetta ja tuli tarkat ohjeet siitä, missä tilanteissa ei saa tulla töihin ja millaisessa tilanteessa ruokala suljetaan jne. Hurjaa.
Olo on kuin Tartuntavaarassa tai jossain virusleffassa. Kohta kaikki on julkisissa kuonokoppa päässä kuin tokion metrossa konsanaan.
Toisaalta, kohta ei edes saa tulla töihin jos on yhtään kipuinen, jee! (tosi jee, pandemiat on niinku mun suosikkeja hei!)
Ja onhan mulla on taas sellainen olo että niiskututtaa ja poskia punoittaa. Jos jäis tosi teatraalisesti sairaslomalle ("Mä aivastin, hei!") ja vetois avian fluhun. Company policy, nääs.

Tänään testaan joulupukin tuomaa pölynimuria. Taakse jää 2½-vuotinen imuriton kausi. Miten sitä ihminen on selvinnyt? Likaisesti, tietysti. Mutta vähänkö olen onnellinen pikkuisesta nuunuustani! Ja oli muuten hemmetin hottis pukki, vaikka kummitytön mielestä se oli lähinnä suran näköinen. Ihme juttu.
Sain muuten myös todella eroottisen Tefal Thermal Spot -kasarin. Se on niin kaunis että tekee mieli vaan kosketella sitä koko ajan.

Alle kuus viikkoa Puolaan! Ens vkl tulee lisäksi mäkihyppyä juurikin Zakopanesta, joten näkee pikkuisen maisemia. Mä en ala jos siellä on kuvottavaa :P
Matkat on maksettu ja mä löysin eilen vahingossa mun passinkin, joten pakko kai sinne on mennä. Hihii, mä olen ihan loputtoman tohkeissani (eli jotain elämäniloa vielä on!) enkä malta odottaa. Toivottavasti ne on laittaneet jo olmit lataukseen Slovakiassa, jotta ne on oikein kelmeinä sitten maaliskuussa.

Kylläpä lumi pöllyää. Nyt täällä olisi se Eukan kaipaama Winter Wonderland: 10 astetta pakkasta ja paljon ihan pehmoista lunta. Luojan kiitos ne yli 20 asteen pakkaset meni pois, alkoi jo aktiivisesti harmittaa sekin asia. Kun muutenkin on kehno olo ja sitten vielä iho kuivuu kroppaan kiinni ja joka paikkaa kiristää eikä pääse edes yhtään ulos... ja sisälläkin oli ihan susikylmä ennen kuin sura ehjäs tilanteen (lue: laittoi termostaatin oikeaan asentoon).
Nyt taas tuntuu silleenkin helpommalta että voi mennä vaikka ulos hyppimään jos kiukuttaa eikä jäädy maahan kiinni.

Kohta on kevät ja voi pumpata renkaat täyteen ja huristella fillarilla töihin. En malta odottaa sitäkään. Sitten mulla on muutenkin parempi olo, elämä hymyilee ja on kivoja lomamuistoja. Edellyttäen, että selviän hengissä kahdesta vuorokaudesta bussissa tradenomiopiskelijoiden kanssa. En lupaa mitään.

Minua on purtu!

Se oli pakkanen! Se puri mua nenästä ja peukalosta!

Tulin siis juuri kotiin. Hrr! 16,3 astetta, mutta tuulee niin ettei pystyssä meinaa pysyä. Oli vielä rotta matkassa ja olin ihan varma että mulla on puolikiloinen jäätorakka kun pääsen kotiin - jos pääsen.
Ei ollut, tuolla se Folke ottaa takaisin paikkaansa laumassa. Se oli siis näyttelyssä, sijoittui agoutijunnuissa kolmanneksi tai jotain sellaista, en kysynyt kauhean tarkkaan. Olivat vaan moittineet sen värin tummuutta. Hehee, kehno rotta, liian tumma, ettei häpeä! :D

Pääsin siis kuitenkin juuri kotiin. Koulutusviikko on vienyt paljon aikaa. Nyt on uunissa kalikset ja ranskikset ja jälkkäriksi Baileysiä. Uuuh. Terveellinen setti. Mutta kaliksia ja ranskiksia en ole syönyt ainakaan maaliskuun jälkeen! Oho, ei ole ketsuppia. Laitoin mediterranean tomato & olive -tahnaa. Sopii hyvin. Joka kodin niksipirkko. Tuntuu kuin söis ranskispastaa.

Tänään mua on alkanut ärsyttää. Syy on naiset, jotka koittaa vaikuttaa siltä, että ne tietää asiasta, josta ei tiedä, ja käyttää fraaseja, jotka ne on salettiin kuulleet veljeltään/isältään/mieheltään. Tiedän, yleistän, mutta ei miehet tee sitä!
Tällaisia kommentteja on esimerkiksi:
"Fordeista ja Opeleista ei löydy kuin maanantaikappaleita"
"ei mitään Ranskalaista -> siellä osataan tehdä viiniä ja patonkia mutta ei todellakaan autoja"
"Nissan -> konepoka/vuosi on liikaa"
"Auto joka on päivän ajossa ja viis pukilla ei kiinnosta mua juurikaan..."

Miksi, oi miksi? Yksikään nainen ei omasta aloitteestaan keksi tuollaisia lauseita. Ei lauseissa ole mitään vikaa, mutta kun niistä kuulee sen "Ah, olipa hyvin sanottu, täytyykin ottaa toi käyttöön!"
Kun mä seuraavan kerran teen niin, lyökää mua.

Auttaiskohan se Baileys tähänkin? :D

Auttoi se. Jee, viina ratkaisee kaiken!

37½, 500 ja 800

Nyt se on alkanut. Tästä päivästä alkaen teen 7½ tuntia töitä päivässä tai korkeintaan 37½ viikkotuntia, ellei muusta sovita etukäteen ja siitä suoriteta kohtuullista korvausta.

Olen ollut aivan typertyneen onnellinen. No okei, olin tänään töissä jonkun 8 h 40 min, mutta teen loppuviikosta lyhyempää päivää. Lähdin hymyillen puoli kuudelta kotiin ja ilta tuntuu loputtomalta, vaikka olenhan mä usein ollut siihen aikaan kotona. Nyt vaan on kaikki erilaista kun se on Päätetty. Tuntuu oikeesti kuin ois voittanut arvalla tai ehkä ennemmin löytänyt kultaa huuhdottuaan turhautumiseen asti.

Arvatkaa, miten pieni ihminen olin? Duunikaveri osti 500 euron (ja tää hinta oli -70%) takin ja mua kyllä vähän katkeroitti. Kettukaulukset ja kaikki. En mä sitä rotsia haluu, mä haluun että se ostaa satasen takin ja antaa ne ketturahat mulle. Mä voisin käyttää ne paljon... kauaskantoisemmin. Ostaa olutta, matkustaa... olisin voinut maksaa velkoja ja ostaa loppurahoilla vaikka toisen vuohen sen ensimmäisen kaveriksi. Mä olen niin kapeanäköinen, itsekäs ihminen, mä haluan ne takkirahat! :'( Tai Intiaan, sekin käy. Intiaan JA 400 euroa? Tämän kerran.

Alepassa oli 800 g lakumixit tarjouksessa. Saatanan saatana. Vedin jonkun 350 grammaa lakritsaa ja nyt on kehno olo. Siksipä täältä tähän.

Uusi vuosi, uudet elämykset

2006. Nyt, vuoden kuudentena päivänä, yhtäkkiä herää se uudistumisen tunne. Yleensä se tulee 1.1. illansuussa pahan olon helpottaessa. Iskee odotus siitä, mitähän kaikkea kokee. Näinä päivinä ei muista hulluuttaan, väsymystään tai juuri velkojaankaan: uuden vuoden mielikuviin ei kuulu lääkepöhnä, itkuiset illat tai ulosottokirjeet. Näinä päivinä muistaa kevään kuivana ja kuulaana ja odottaa kaikkea uutta sellaisella sinisilmäisellä innolla. Ihanaa!

Onko sitten aikuinen kun lakkaa odottamasta aina uutta? Vai odottaako maailman vakiintunein kotirouvakin vielä keski-ikäisenä uuden vuoden tuovan elämyksiä? Löytääkö joskus samanlaista tyydytystä pysyvyydestä? Kerron jos joskus tunnen pysyvyyttä useammillakin elämänalueilla :)

Mitä sitten uskaltaa uudelta vuodelta odottaa? Kuinka paljon saa toivoa ja millaisia asioita? Vai saako toivoa mitä vaan mutta odottaa maltillisesti? Miksi kysymysmerkki on yleisin välimerkkini? Siirryn nyt entryni pistevaiheeseen. Piste.

En ala listata odotuksiani tältä vuodelta. Odotan lähinnä hengissäpysymistä ja normaalia ihmisenä kasvamista. Virheiden tekemistä ja niistä oppimista. Hyvä niin. Haluan mieluummin olla avoin kaikelle , iloita onnistumisesta ja surra menetyksiä, tuntea tunteet puhtaina ja ennakko-odotusten ulottumattomissa.

Toiveita onkin sitäkin enemmän.
Toivon, että vuonna 2006

Saan valita - taas - mieleiseni presidentin. Mieluusti jo ensimmäisellä kierroksella, en mä jaksais montaa kertaa juosta äänestämässä.
Saan herätä venytellen ja hitaasti monen monituisena aamuna pitkin vuotta ja kiinnittää huomiota siihen, kuinka kerta kerralta on valoisampaa, valoisampaa, valoisampaa ja sitten taas hämärämpää ja hämärämpää. Nähdä sen valon ja tiedostaa sen.
Saan juoda maukkaan ja mehevän oluen kaikessa rauhassa pienessä kuppilassa kaukana eteläisessä Puolassa ja sen jälkeen kävellä rakastettavan partahyypiön kanssa ihan vieraita katuja.
Saan tavata uuden valloittavan vauva-apinan, ihan tuoreen. Ja tykkäänkin siitä kun se kerran on perhettä. Ja sillä on ihan hölmöt varpaat :P
Saan asua tässä, tehdä töitä ja olla idioottimaisen rakastunut :)
Saan oppia monta täysin merkityksetötä knoppia ja jippoa.
Saan kuulla aonakin yhden iloisen uutisen maailman olon paranemisesta.
Saan tuottaa iloa muiden elämään, auttaa muita ja omalta pikkiriikkiseltä osaltani tehdä maailman hengestä parempaa.
Saan kesäksi maailman suloisimmat sandaalit ja hassun hatun ja sitten menen torille ja kauppahalliin ja ostan jotain hassua sekä purjon.

Out Of Office!

Minä rakastan sitä, että voi luoda Out Of Office -viestin. Vaikka mun wizardi ei toimikaan eli se viesti ei toimi, se sen kirjoittaminen <3 Uuh!
Nytkin kirjoitin hienosti että

"Hello,

thank you for contacting me.
I am OOF on thursday January the 6th as it is a national holiday in Finland.

I have limited access on email and response will be slower than usual.

Kind regards,

S.H.
Blaadiblaadi."

Tulin kovin onnelliseksi, vaikka tiesin, että kun painan ok, tulee error joka sanoo että viestiä ei voi tallentaa. Nyt kukaan ei näe mitään viestiä, mutta se sen kirjoittaminen... se luo levollisuutta.

Sain tänään pariviikkoisen koulutuksen pakettiin ja trainee sai lopputestistä hienosti lähes täydet (kirkkaasti läpi vaikka vaadittiin 90%), että vähänkö on näitä ilonaiheita ollut. Töissä siis kaikki etenee kuin höyryjuna ja elämäkin on kuin mannapuuroa ja mansikkaa, whoo-o-o-oo-aaa.

Öh, mun piti kirjoittaa vaikka mitä siitä, kuinka miellyttävä paikka maailma on, rotat on terveitä, kevät tulee jne jne. mutta lähdenkin mieluummin kotiin lukemaan kirjaa ja hillumaan ilman kenkiä (ehkäpä ilman housujakin, kjäh!) Kotona saa tehdä mitä haluaa!