Mä kannatan uskontoja. Toki uskontojen nimissä tapahtuu paljon ikävää ja outoa, julmaakin, mutta arkipäivässä uskonnot tuovat myös paljon positiivisia asioita ihmisten ja yhteisöjen elämään. Toivoa, armollisuutta, myötätuntoa.
Miksi mä nyt sitten kaivaudun luolastani esiin yht'äkkiä puhumaan uskonnosta? En mä siitä yleensä puhu. En halua ajattelemattomuuttani loukata muiden uskoa, en tyrkyttää omaani enkä kritisoida aiheesta, josta en tiedä mitään. Ehkä mä en varsinaisesti nyt puhukaan uskonnosta - ehkä mun on tarkotus puhua uskon vaatteisiin puetusta joukkosuggestiosta tai karismaattisesta vallankäytöstä. Loppujen lopuksi sillä on vain nimellinen yhteys ihmisen sisäiseen uskon kokemiseen.
Mä olen tähän päivään asti sokeasti kuvitellut, että kaiken maailman
heaven'sgatet ja
jonestownit on etäisiä kuriositeetteja, asioita, joita esiintyy kerran muutamassa vuosikymmenessä ja aina jossain kaukana.
Ameriikassa.
Kun jokin tapahtuu suuressa maailmassa, se on helppo etäännyttää jonkinlaisen tuntemattomuuden sumun taakse. Outo maailma, oudot vieraat kulttuurit - kaikkea sielläkin pääsee syntymään! Huhhuh... Sitten viattomasti Wikipediassa seikkaillessaan kuulee, että
lähin karismaattinen kultti toimii Espoossa. Juuri tälläkin hetkellä, muutaman kilometrin päässä.
Uteliaana ja sosiaalipornosta salaa pitävänä ihmisenä (muistatteko, kun kaivelin Pro Ana -liikettä? Sama meininki) kaivelin
taustoja, luin
keskustelupalstaa ja kuuntelin Tapani Koivuniemen saarnojakin. Katsoin Ylen lähettämän MOT-ohjelman aiheesta. Välillä pesin pyykkiä tai pelailin nettipeliä, välillä taas päivittelin maailman menoa. Olin pieni, hämmentynyt ihminen. Voiko tämä liike olla totta? Voiko tällainen liike olla elinvoimainen Suomessa? Pitäisikö minun olla lähdekriittisempi? Onko tässä taustalla jotain, mitä en hahmota? Onko tässä tehty kärpäsestä härkänen? Onko tämä valetta?
Yllä mainittujen lähteiden mukaan yhteisössä on mukana noin 70 aikuista ja satakunta lasta pääasiassa Espoossa ja Kirkkonummella.
Kuunnellessani noita Koivuniemen saarnoja ei kuitenkaan auta kuin uskoa siihen, ettei miehen puheita ole vääristelty tai liioiteltu. Hän sanoo itse suoraan, että läskit joutuvat ensin eroamaan yhteisöstä ja seuraavaksi helvettiin. Hän sanoo itse, että viikon nestepaasto on vähimmäisedellytys henkiseen kasvuun pyrkivälle. Läski myyjä ei ole uskottava, siksi miehen maksimi-
BMI on 19. Naisen tavoite-BMI on 17.
(Ns. virallinen määritelmä normaalipainolle on se, että painoindeksi sijoittuu välille 18,5-24,9. Painoindeksi 17 on lievän alipainon ja merkittävän alipainon raja.)
Käytännön numeroina: Minun mittaiseni, 165-senttinen, nainen saisi Koivuniemen Konsernissa painaa 46 kiloa. Jos painaisin 51 kiloa, minut merkittäisiin kategoriaan "läskit" ja joutuisin viikottain raportoimaan painon muutoksen tekstiviestillä. Jos painoni olisi hurjat 56 kiloa, kuuluisin "tosiläskeihin" ja mikäli paino ei putoaisi tavoitevauhdissa, joutuisin muutaman viikon rikkeiden jälkeen suljetuksi yhteisön ulkopuolelle. Koivuniemi sanoo itse, että kolmas peräkkäinen viikko "niskurointia" tulkitaan eroilmoitukseksi yhteisöstä.
Mies, jolle pituutta on siunaantunut vaikkapa 185 cm, saa painaa vaatimusten mukaan 66 kiloa.
Keskustelupalstalla, jonne aiemmin viittasin, oli dokumentti, jonka sanotaan olevan yhteisön erään naisryhmän koostama laihdutusvinkkilista. En voi tietenkään selvittää sen aitoutta, mutta en pidä sitä kauhean epäuskottavana, joskin hämmentävänä kylläkin. Tekstissä kehotetaan muun muassa katsomaan iloiten peilistä laihtuvaa kehoa (solisluun kuoppia ja ilmeikästä kasvojen luustoa) sekä rytmittämään syömistä - "jos jättää aamiaisen syömättä, voi syödä runsaan lounaan (300 kcal) ja loppupäiväksi jää vielä 300-500 kcal käytettäväksi". Suomalainen lääkärikirja määrittelee, että alin turvallinen energiamäärä on 1200 kcal päivässä naisille ja 1500 kcal päivässä miehille.
Yhteisöstä lähteneet tai siitä erotetut sanovat, että laihduttamista edellytetään myös raskaana olevilta, imettäviltä ja lapsilta.
Miksi läski on sitten niin iso juttu? Koska läski on saatanasta. Syöminen on periksi antamista, oven avaamista riivaajille.
Yhteisön naiset ovat miehille alisteisessa asemassa. Suositus on puhutella aviomiestä herraksi ja tarvittaessa kokouksessa vaimoa voidaan ryömittää miehensä jaloissa nöyryyden opettamiseksi. Lisäksi naisen on alistuttava myös muiden miesten suudeltavaksi ja hyväiltäväksi, mikä mielestäni täyttää mennen tullen minkä tahansa seksuaalisen hyväksikäytön kriteeristön.
MOT-dokumentissa (Yle 6.9. 2009) käsiteltiin lähinnä Tapani Koivuniemen
yritystoimintaa. Konsultti-, viestintä- ja IT-alan yritys teettää työntekijöillään, jotka kaikki ovat yhteisön jäseniä, jopa 300-tuntista työkuukautta ilman ylityökorvauksia. Yhtiö vetoaa siihen, että etätyötä tekevälle ei korvausta tarvitse maksaa. Etätyötä on puolestaan tehtävä, koska yhtiön toimitila on rivitaloyhtiön kerhohuone. Jos joku sattuu tekemään vain 170 tuntia kuukaudessa, keskustellaan motivaation puutteesta ja ajankäytön priorisoinnista. Ja tiedättekö, mikä on jotenkin kaikkein kamalinta? Yhtiö tekee aivan törkeää voittoa ja asiakkaina on merkittäviä julkishallinnon tahoja. Yrityksen sivuilla sanotaan ympäripyöreästi: "Asiakkainamme on lukuisia tyytyväisiä valtiollisia hallinnonyksiköitä ja laitoksia sekä kuntia ja niiden liikelaitoksia." MOT:issa mainitaan nimeltä Finnvera, valtion omistama rahoitusyhtiö, joka käyttää Koivuniemen palveluksiin "satoja tuhansia euroja vuodessa".
Huokaus. Yläkerran sänky natisee villisti. Naapurin setä huutaa taas vittu, perkele. Se vanha labbis ei olehaukkunut muutamaan päivään. Piano soi. Naapureiden äänet... tällaisina päivinä sitä miettii, ettei todellakaan tiedä, mitä tässäkin maassa suljettujen ovien takana tapahtuu.
