Itse olin talvella 2001 aika suurten muutosten äärellä. Olin vasta kirjoittanut ylioppilaaksi ja muuttanut pois kotoa, vieläpä kaupunkiin, josta en tiennyt mitään, ja opiskelemaan alaa, jonka valitsin ihan päähänpistosta. Asuin soluasunnossa kaupungin laidalla. Keittiössä oli pirttikalusto ja kaksivärinen seinä - väreinä railakkaasti beige ja kerma. Talon puolesta ikkunoissa oli sairaalamaiset ruskea-beiget verhot.
Olin juuri ennen joulua, tuskallisen yksinäisen syksyn jälkeen, saanut pari ystävää uudelta paikkakunnaltani. Nämä naiset ovat muuten elämässäni edelleen, vaikka yksi muuttikin Espooseen, toinen Dubliniin ja kolmas, tuota, Töölöön.
Useimmin kuittasin aterian nuudeleilla (kräpi teist) tai makaroni-ananas-tonnikala-papumössöllä. Koulun Amicassa kehitin polttavan rakkaussuhteen muun muassa sienikääryleisiin. Pihistelin ruoassa, jotta pystyin rahoittamaan harrastukseni, halvan kaljan. Rivierasta sai kahteentoista asti kaksi vetistä Olvia yhden hinnalla. Fadu joi aina siideriä ja sai tupakasta hikan. Viikonloppuisin junailin Hyvinkäälle tai Helsinkiin. Kummityttöä ei vielä ollut olemassakaan. Kirjoitin paljon kirjeitä, niitä paperisia.
Tuskin olisin siis ainakaan blogannut kulinaarisista asioista. Työhuoletkin olivat vielä pääasiassa edessäpäin. Masennus oli vielä uusi juttu, olin sairastunut vasta lukiossa ja tuossa vaiheessa vielä elättelin toivoa, että moinen peikko saadaan hoidettua pois.
Olisin luultavasti kirjoittanut päättömiä huomioita maailmassa havaitsemistani asioista. Että ei tässä nyt niin kauheesti oo kehitytty kymmenessä vuodessa.
Loppuun vielä Sikeltä varastamani kuva vuoden 2001 Provinssirockista. Kiitti!
1 kommentti:
Mä voisin edelleen pitää samanlaisia hippivaatteita kuin tuo hameeni on tossa kuvassa. Ja nykyään oon varmaan sata kertaa enemmän hippi kuin tuolloin! Ei oo voinu kulua 10 vuotta, ihan käsittämätöntä.
Lähetä kommentti