Koipi 2.0 - 1 kk

Varoitus: Sisältää arpikuvia

Uusi ja entistä ehompi jalkani täyttää tänään kuukauden.
Itsellekin muistiin tässä nämä merkitykselliset päivämäärät:

1.1. 2011 - muks, räks-räks-räks, auauau - uu-aa-uu-aa (no ei me pillit päällä menty, valehtelin). Saman vuorokauden puolella leikkaus alkoi, joskin itse ruuvaaminen aloitettiin vasta puolenyön jälkeen eli 2.1.
3.1. 2011 Takaisin Suomeen
5.1. 2011 Lekuri ja lähete Töölöön
19.1. 2011 Töölössä röntgenit ja ortopedi, lupa laittaa jalalle puoli painoa.

Tässä sitten kuvat jalasta tänään, tasan kuukausi törttöilystä. Haavat paranee musta ihan asiallisesti. Valtaosa turvotuksesta on jo poissa, nilkassa on vielä pientä turvotusta, mutta jalkapöytä on jo normaali. Tosin tuntoaistiltaan ei, valtaosa jalkapöydästä on edelleen puutunut ja varpaiden edessä on rantu, jossa iho on kosketusarka. Toinen kosketusta huonosti kärsivä alue on ulkokehräsen takana lähellä akillesjännettä. Sisäpuolen haava (lyhyt) tuntuu normaalilta iholta, se aistii kosketuksen eikä arista. Ulkopuolen arven ympärillä on muutaman sentin tunnoton vyöhyke.

Nilkka alkaa olla jo ihmisen nilkan paksuinen.

Jalkaterä on jo normaaleissa mitoissa.

Sisäpuoli ja mitta tuumissa - vajaa viisisenttinen arpi, siis.

Ulkosyrjä. Mitta tuumissa.

Kipsi (tai Lasikuitu) alkaa kulua rikki kantapäästä.

Olen omasta mielestäni ollut kohtuullisen reipas rampa. Zusba saattaa olla eri mieltä, se kun joutuu kantamaan mulle kahvia ja ruokaa ja virtalähteitä ja ja ja... Ja joutuu komentamaan mua, etten kävelisi tuolla.

Seuraava lekuri on parin viikon päästä ja silloin pitäisi ottaa kipsi kokonaan pois. Nyt mun haasteena on oppia kärsivällisyyttä. Ei ole sitä entuudestaan kauheasti siunaantunut. Henkisen kasvun mahdollisuus, sanoo hän, että ihan hiukan sarkastisesti virnistäen.

Anteeksanteeks

Oon mä hengissä ja kaikkee :)

Mä oon kipeillyt flunssakierteessä ja oon ihan puhki-möh, enkä oo siis jaksanut muutenkaan kirjoitella kuulumisia. Tai oonhan mä tunnollisesti ylläpitänyt mun käsityöblogia, mutta tuskin se montaakaan teistä kahdesta kiinnostaa :D

On kesä. Tää on ollut hassu kesä - mulle on tullut ihan yllätyksenä, miltä meidän kotiseutu näyttää kesällä, miten paljon se kukkii ja vaikka mitä muuta. Viime kesä on siis mennyt enemmän koomassa kuin olen tajunnutkaan.

Käytiin Zusban ja siskon porukan neljän nuorimman kanssa heilumassa Hämeen kesässä tuossa jokunen viikonloppu sitten. Zusba pääsi ajamaan maastoon autolla, piskit pääsivät nauttimaan koiraparkin vedenkantopalvelusta ja siankorvista. Sanna-täti kärtsäsi niskansa pomppulinnan edustalla kirkuessaan.

Kotimatkalla vietiin vielä piskit juoksemaan Mommilaan ja samalla lapset pääsi ajamaan mönkijällä Zusban kanssa.


Mitäs muuta on tehty? Käytiin Zusban kanssa seikkailemassa Keimolan moottoriradalla ainakin. Siellä oli hassu tie:


Mua on helppo huvittaa.

Siskolta tuli juuri viesti. Puolikas koirani Vilho P. Piippola oli käynyt rokotuksissa ja mun puolikkaani siitä painaa nyt 10,4 kg.

Limaa, räkää, visvaa, mätää

Perjantainen firman saunailta onnistui hämäämään flunssaani alkamaan sen 12 tuntia myöhemmin. Kotiintulosta asti olen nyt vain maannut sängyssä, niistänyt ja juonut mehua.

Musta on hirvittävän kiehtovaa, miltä iho tuntuu, kun on sairas. Lämpötilaerot käsien ja muiden kohtien välillä, ihon arkuus ja ylipäätään erilainen tuntoaistimus saavat mut aina koskettelemaan esimerkiksi vatsaani, hartioitani tai nilkkojani kun olen sairas. Otsan silittämiseen tarvitaan kuitenkin Zusbaa.

Elämä tuntuu kovin hyvältä paikalta olla kaikesta tästä räästä huolimatta. Töissä on ihanaa - osaan, viihdyn ja kehityn. Kotona on ihanaa - rakastan, rentoudun ja tulen rakastetuksi. Ja on uusi futon!
Ilmoittauduin avoimeen yliopistoonkin tässä voimani tunnossa, lukemaan yleistä teologiaa. Olen ollut todella kiinnostunut eksegetiikasta viime aikoina ja kiva saada lisää tietoa aiheesta.

Jostain itsellenikin mystisestä jääneestä syystä päädyin Elleihin lukemaan naisten kirjoittamia blogeja. Paikkahan on sama, jossa mm. Raakel Liekki kirjoitti blogiinsa vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan ja aiheutti kärhämää yleisönosastoilla. Nyt kuitenkin kohteena oli blogi Kaksi naista, jossa 25- ja 30-vuotiaat naisystävykset kirjoittavat "naisista, miehistä, ystävyydestä, parisuhteesta, rakkaudesta, vihasta, mustasukkaisuudesta, kateudesta, onnesta, masennuksesta, vihreästä teestä ja suklaasta. Jokaisen naisen elämän suola ja suurin murheenkryyni ovat naisten välinen ystävyys ja suhde miessukupuoleen."

No, sieltäpä löytyi tällainen meikäläisen rakastama slämärikysely, joka kehoitettiin täyttämään omilla vastauksillaan. Ei tarvitse kahdesti käskeä!

Nimi: Sanna
Ikä: 26
Siviilisääty: Avoliitossa
Horoskooppimerkki: Leijona
Ammatti: Nörtti

Äitini opetti, että... sukka ripustetaan aina, poikkeuksetta, kuivumaan kärjestään.
Ensirakkaudellani oli... tyttöystävä.
Pukeudun mielelläni... hameisiin ja paitapuseroihin tai trikoopaitoihin.
Rentoudun... kiireettömyydessä, hyvässä seurassa, viinin ääressä.
Paras kesämuistoni... Pidän siitä, missä vasta olimme päätyneet Zusban kanssa yksiin. Kävelimme kaupungilla, oli helle, ja jouduin kiipeämään korokkeen päälle ylttääkseni pussaamaan.
Minua kiinnostaisi kuulla miehen mielipide... siitä, mitä he pitävät naiseudessa kadehdittavana, vrt. seisten kuseminen.
Eräässä ystävässäni ärsyttää se, että... hän ei hoidata sairauttaan vaikka pitäisi.
Eniten kadun sitä, että... Mä olen nyt miettinyt tätä vartin enkä keksi mitään.
Viimeksi itkin koska... eilen kivisti niin kovasti ja vitutti tämä flunssa.
Minua loukkaa, jos ystäväni... ei kunnioita näkemystäni vain, koska hänellä itsellään on erilainen.
Itsessäni en ole tyytyväinen... mielenterveyteeni tietenkään, tällä viikolla hampaisiini.
Kaunein kuulemani kohteliaisuus... on, että olen hyvä ihminen.
Kaunein suomenkielen sana on... me. Niin sanana kuin merkitykseltään. Myös minä on kaunis sana.
Kukaan ei tiedä minusta, että... Ei nyt tule tällaista asiaa mieleen. Että syön etikkapunajuuria suoraan purkista haarukalla?
Toivon, että tulevaisuus tuo tullessaan... levollisuutta ja sisäistä rauhaa.

Tunari

Helsingissä sataa räntää. Paksuja, painavia lätslätsräntiä. Mä olisin halunnut päästä lenkille mun uusissa lenkkareissa, mutta ei tonne voi mennä.

Tästä pääsemmekin oivan aasinsillan kautta siihen, että sain KELAlta viimeinkin sairauspäivärahani. Sain maksettua kiitettävästi velkoja takaisin ja makselin niin innoissani, että lähetin vahingossa KELAllekin 200 euroa. Viestissä oli "Tässä vähän." Nyt sitten saan kinuta niiltä taas rahaa. Jonka niiltä jo kerran sain. Tsiisus.

Tänään pitäisi mennä yhden keskustelupalstan miittiin. Jotenkin mulle käy niissä aina huonosti. Kalliossa olut on halpaa ja juttu luistaa -> Sanna tulee taksilla kotiin puoli neljältä. Huomenna on lisäksi Viikxsen pokerisynttärit, eli pitäisi olla taas pelikunnossa (pun intended).

Maanantaina palaan töihin.

Nyt taidan tehdä pari banaanivoileipää.

Elämme epätodellisia aikoja, ystävä hyvä

Onpa ollut kaikin puolin oudot pari päivää. Toissapäivänä heräsin energisenä ja uunipuuron paistettuani lähdin ulkoilemaan ja luovuttamaan verta.

Seikkailin syksyisessä Keskuspuistossa ja muistin taas kerran, miksi rakastan Helsinkiä niin paljon. Tämä kaupunki on niin täynnä asioita. Kotoa muutaman sadan metrin päässä on metsäinen laidunhaka, jossa hevoset käyskentelevät auringonlaikuissa. Ohi porhaltaa ryhmä Helsingin Suunnistajia ja kun suojainen polku tekee mutkan, sen takana lempeän näköinen mummeli tutkii syventyneen oloisena saniaisia. On hiljainen syyspäivä ja Keskuspuistossakin on maltillisesti väkeä. Mummelin jälkeen en näe kuin vanhan hipin, joka laillani valokuvaa sieniä.

Parin tunnin seikkailun jälkeen pääsen Kivihakaan. Veripalvelun hoitajat ovat ihania. Mehu on hyvää - janottaa kovin ja ahmin. Olin muistanut veriryhmäni väärin!

Juttelen hoitajan kanssa verenluovutuksesta, eri verivalmisteiden käytöstä, veren käsittelystä ja sesonkiajoista. Isosta haastekampanjasta huolimatta paikka on hiljainen. Kun hoitaja poistuu vereni mukanaan, hän vielä tarttuu mua kädestä, katsoo silmiin ja sanoo "Kiitos sinulle." Koen antaneeni elämää.

Syön hyvää juustokolmioleipää, suklaakeksin ja maukasta automaattikahvia lukiessani lehtiä. Muutama uusi luovuttaja tulee paikalle. Yritän lukea Veripalvelun omaa lehteä, mutta tyrskähtelen itkuun, olen niin liikuttunut. Tanja Saarela sanoo arvostavansa levollisuutta. Itken. Lahjoitettu veri pelasti loukkaantuneen motoristin elämän. Itken. Päätoimittaja puhuu välittämisestä. Itken.

Pakko lähteä jatkamaan matkaa, hoitajat alkavat näyttää huolestuneilta tilastani. Reippailen kympin päättärin K-kauppaan. Iskee heikotus. Nojaan ostoskärryyn ja lupaan itselleni suklaata. Kassa näyttää väsyneeltä. Meinaan purskahtaa myötätunnosta itkuun.

Kasseineni kiipeän kymppiin, se on jo pysäkillä valmiina. Satasessa etsitään osallistujia lääketutkimuksiin. Ilmoitetaan terapiaryhmistä. Mietin, kuinka kauan vielä menee, ennen kuin saan KELA:sta päätöksen terapiatuesta. Vähintään kolme kuukautta. Huokaan. Sairauspäivärahapäätöskin lämmittäisi mieltä ja kukkaroa.

Päästyäni kotirappuun istun heti alas. Päässä heittää. Ruokakassit olivat liikaa. Pumppu hakkaa kuin viimeistä päivää, miettii varmaan missä veri on. Raahaudun hissiin ja kotiin. Istun eteisen lattialla ja mietin, oksentaisinko.


Illalla ei nukuta. Nettailen aamuun, luen keittokirjoja ja katselen telkkarista musiikkivideoita. On höhlä olo. Zusba herää ja lähtee töihin. Nukun kolme tuntia ja herään sähköiseen tunteeseen. Kaikessa tohinassa olin unohtanut organisoida itselleni lisää lääkkeitä. Olin ollut toista päivää ilman ja sen huomasi. Näkökenttä heitteli ja tuntui kuin aivoihini lähetettäisiin pieniä sähköiskuja koko ajan.

Päivän mittaan olo paheni. Tuntui koekaniinilta ja oli epätodellinen olo. Olin kokenut ns. sähköviekkarit ennenkin, mutta kolme kertaa miedomman annostuksen yhteydessä. Piti soittaa KELAan päivärahahakemuksesta, mutta itkin niin vuolaasti, ettei siitä tullut mitään. Mailasin.

Tunnit yksin tuntuivat aivan loputtomilta. Kirosin hulluutta ja arkipäivän vastoinkäymisiä. Halusin pään, jossa ei tunnu bzz - bz - bzzzz koko ajan. Kokkasin vaikeasti, jotenkin kaikki tuntui hankalalta. En oikein hahmottanut, mihin aikaan ruoka pitää laittaa uuniin, että se on oikeaan aikaan valmista. Tuijotin kelloa ja yritin bzzzlaskea.

Lopulta Zusba tuli kotiin ja toi lohtua. Ruokakin oli hyvää, vaikka meni vähän sumussa se kokkaaminen. Z haki mulle troppeja ja tänä aamuna, 14 tunnin yöunien jälkeen, sähkö on kadonnut ja KELAsta lupailtiin päätöstä "todennäköisesti muutaman päivän sisällä". Näin se ympyrä sulkeutuu ja alkaa. Näyttää taas valoisammalta.

Räkää

Uskomatonta, kuinka paljon räkää ihminen voi erittää. Ja miten moninaisia muotoja se voi ottaa! Tiedättekö sen Kingin novellin, jossa sen rekkakuskin päällä sataa aina, menee se minne vaan? Sillä on tarkat luokitukset eri sadetyypeistä, se on nähnyt niitä niin paljon. Vaikka tyyppi 55a - kevyttä, jäätävää tihkua, joka ei ylly. Mä ajattelin ehkä tehdä samanlaisen luokituksen mun räästä. Mäkin olen nähnyt sitä paljon ja sekin on monimuotoista.

Paju oli kipeänä. Luultiin, että se on menoa sitten, oireet oli samanoloiset kuin Piiskulla siinä vatsakalvontulehduksessa. Noh, kävi ilmi, että sillä olikin vaan ummetusta. Hihkuttiin innoissaan äitin kanssa kohti mökkiä. Ostettiin matkalla Pajulle dieettiruokaa ja mahalääketteä ja itselle siideriä juhlan kunniaksi.

Mökillä sitten pistettiin elämä oikein risaiseksi - mä join kaksi siideriä ja äiti puolitoista. Sitten käytiin nukkumaan. Aamulla kun herättiin, oli mökissä 32 astetta lämmintä ja Pajun ummetus oli komeasti päättynyt. Äiti sanoi: "Äiti on Pajusta niin ylpeä että oksentaa."

Siinäpä tämänhetkinen, kovin eritekeskeinen tilanne. Muuten ei uutta. Väsyttää. Mutta jotta ei haisisi niin pahalle, laitan vielä kukkakuvan. Poslari on auennut :)

Monomorium pharaonis

Täällä ollaan.

Saldoa pääsiäispyhistä:
1 muutto
1 idols-finaali
1 annos miekkakalaa
1 rampauttava kuumetauti
2 jäätelöä
1 veitsellä syöty salaattiannos

Lähdin pääsiäiseen suuruudenhulluna haaveena osallistua yhteen nettituttujen miitinkiin, muuttaa, mennä Idols-finaaliin ja tehdä yhden duunirapostin.
Miitinki menikin hyvin ja jaksoin hienosti. Aamulla herätessäni oli kuitenkin kurkku kipeä ja niinhän siinä kävi, että krapula vaihtui päivän mittaan aivasteluun.

Kävimme päivällä helpolla chico's-lounaalla. Söin elämäni ensimmäistä kertaa miekkakalaa. Omituinen kokemus. Rakenne kuin kanalla. Kuivakka, säikeinen. Maku mitäänsanomaton. Bataatti oli hyvää.
Idols-finaali oli leppoisa kokemus, jopa kummityttö jaksoi hyvin. Kummityttö oli hellyttävä näky vaaleissa kiharoissaan ja niittivyössään. Permantopaikat huolestuttivat pikku-ihmisen vuoksi, muttei ollutkaan mitään tungosta ja homma toimi. Ja oikea voitti :D

Finaalista palaillessani Zusba ja pojat olivatkin jo muuttaneet valtaosan tavaroista. Pääsin uuteen kotiin nukkumaan. Sänky tosin on olohuoneessa ja keittiön pöytä makuuhuoneessa, mutta mitäs pienistä.

Aamulla sattui ihan saatanasti joka paikkaan. Yritin kääntää kylkeä. Ei onnistunut. Yritin uudestaan ei tapahdu mitään, lihakset vaan huutaa hoosiannaa. Tuli itku ja Jusba joutui kääntämään mut. Oli pieni heikotus.

Päivän mätänin vuoteessa ja surkuttelin kauheaa kohtaloani. Hikoilin ja palelin. Niistin ja yskin. Näin villejä matkaunia. Olin mm. Kiinassa, jossa mulla oli paistinlastoista tehdyt sandaalit. Tänä aamuna olin hikoillut kuumeen ulos ja pääsin suihkuun ja koneelle. Helpotus.

No miksen avautuisi, onhan mulla blogi

15.2. se alkoi mahakivulla ja siitä sitten kurkkukivun kautta lihaskipuihin ja päänsärkyyn. Nyt on maaliskuu ja edelleen ollaan sairauslomalla. Nyt on sitten keuhkoputkentulehdus. Toissapäivänä oli vaatimattomat 38,8 astetta kuumetta. Woo-haa. En ole kuitenkaan ollut itselleni tyypillisessä maailma-murskaa-alleen -tilassa, vaan olen jopa pystynyt nukkumaan yöt jne. Sitä paitsi Jasumiehellä on ollut kovempi kuume kuin mulla. Stole my thunder, that bastard.

Viime viikonloppuna oi serkusmatkan vuoro, jo toistamiseen Tallinnaan. Hotelli oli Tallinkin oma, oikein siisti ja mukava, taidan siirtyä kokonaan siihen nyt kun Tallink lopetti Meriton Old Townin myymisen. Aamiainen oli loistava, siellä oli mm. Graninin verigreippimehua.

Mennessä syötiin laivalla aamiaista. Laiva oli oikein siisti ja viihtyisä muuten myös. Juustokakkua ja hedelmäsalaattia, kahvia ja voisarvia. Grand!
Kaupungilla heitimme kevyen shoppailukierroksen ja menimme sitten pianobaariin tapaamaan serkkuja ja saamaan suurimman juoruannoksen vuodatettua. Sitten hippailimme vanhaan kaupunkiin syömään perunankuoria ja juomaan oluet ja sitten takaisin shoppailemaan. Mulla oli tosin hyvin pieni budjetti, mutta sain mä silti toppasaappaat parilla kympillä. Jee.

Illaksi oli sitten Maikrahv. Vähän epämiellyttävä kokemus. Serkkujen Carpacciot oli kaukana tuoreesta ja mureasta. Mun ruoka oli ok. Viininä juotiin rieslingiä.
Käytiin Mollyssä tuopeilla ja sitten alettiin jo olla kohtuullisessa humalassa. Piti lähteä tissibaariin kun vielä pysyttiin tolpillaan.

Mentiin pieneen topless-baariin, jossa oli meidän lisäksemme kolme muuta asiakasta. Yksi mies. Kalleinta bisseä, mitä olen Virossa juonut :) Kaiken lisäksi loukkasin stripparia antamalla liian vähän tippiä sen kalsareihin. No mistä noita kokeilematta tietää, kysyn vaan?

Siitä sitten nukkumaan. Oli tullut kova humala ja aamulla oli niin kova krapula, että join aamiaisella kupin kahvia ja seitsemän lasia mehua. Mahasta kuului loiskintaa kun liikkui. Sit ne ruojat raahas mut takas kenkäkauppoihin.

Lounastettiin Scotland Yardissa kuten tapoihin kuuluu, ja sitten olikin jo aika palata satamaan. Laivamatka sujui leppoisasti korttia pelatessa ja nukkuessa. Välillä jäät hidasti matkaa ja oltiin lopulta puolitoista tuntia myöhässä. Superfast my ass.

Huomenna on kummitytön 5-vuotispäivä. Aika kuluu aivan uskomatonta vauhtia. Aamulla siis lahjakauppaan :)

väsymyksestä, levollisuudesta ja vitutuksesta - -

- - hehee, sekä ruoasta.

Aivan uskomaton väsymys vaivaa. Viime viikolla hoitaja jo ehdotteli mulle, että verikokeet ois paikallaan, mutta koska en oikeasti voinut niin kauhean pahoin, en ottanut sitä ajatusta kauhean vakavasti. No, nyt väsyttää ruton lailla, oksettaa ja heikottaa - olen jo noin kolme kertaa ollut tänään pakkaamassa laukkua ja lähtemässä kotiin. Haluan ryömiä peiton alle. Ehkä kuitenkin varaan vaan se ajan niihin kokeisiin ja sinnittelen päivän loppuun.

Oli kiva viikonloppu. Vältyin ikäkriisiltäkin! Lauantaina kävin tapaamassa lemmikkipalstalaisia ja viihdyin aamuyölle saakka. Sunnuntaiaamuna eräs riiviömäinen hulttio herätti mut kahdeksalta, mutta lahjojen saamiseen on toki aina hauskaa herätä :) Sain maailman hienoimman kokkikirjan, jossa on maantieteellisesti eriteltyjä intialaisia reseptejä hyvin mittavasti. Tekee kauheesti mieli mennä Hämeentien kauppoihin ostelemaan sarviapilan ja sinapinsiemeniä sekä mustia linssejä...

Sitten mentiin Jasulle grillaamaan. Tai lähinnä katsomaan, kun Jasu grillaa. Oli mehevät eväät ja söin itseni ihan ähkyyn. Juhlapäivän tunnistaa siitä, että on kaksi jälkiruokaa, eilen mansikkakakku ja hedelmäwokki. Namskis namskis. Sain myös lisää ihania lahjoja, mikä on aina kivaa. Harmittaa vaan taas oma köyhyys kun ei voi hemmotella muita. :-/ No, se menee vielä joskus ohi.

Tänään menen siskon nimipäivän kunniaksi käymään Keravassa. Kiva nähdä pentujakin :)

Terveisin Sanna, 25 vee, lapsellisempi kuin koskaan, samalla vanha ja niin väsynyt ettei tosikaan.

A Short Reprise for Mary Todd, Who Went Insane, But for Very Good Reasons

No nythän on niin, että olen pakoillut työntekoa koko päivän. Se on helppoa, koska on tullut vain yksi puhelu ja muutama sähköposti. Yksi puhelu kahdessa ja puolessa tunnissa, I tell you! Pitäisi kouluttaa uutta kollegaa, mutta toteutus ontuu, koska materiaali on keskeneräinen. Nyt se surffaa itsekseen muutamilla neuvomillani sivuilla ja itseopiskelee, raukka.

Laitanpa kuvan Sakarista.















Kävin toissapäivänä kaupassa ja ostin ruokaa ns. varastoon. Tomaattimurskaa (sitä saa henska pahvitörpössä :)), pastaa, oliiveja, ranskalaisia jne. Kohta on nimittäin tili mennyt ja ois kiva voida osallistua ruokakuluihin jotenkin loppukuussakin. No, kannoin sitten Kampista ne kolme isoa ruokakassia kotiin -> kaksi päivää on ollut selkä ja hartiat niin paskana että tekee mieli itkeä. Tulipa taas elinkelpoinen olo :) "Ei mussa mitään vikaa ole, mun kroppa ei vaan kestä kaupassakäyntiä".

Katselin tuossa kalenteria. Henska tulee ihan kohta Suomeen ja mä siirryn elämän ehtoopuolta viettämään. Elokuussa ei oo mitään jännää. Syyskuussa kesäloma (jei!) ja lokakuussa varmaan taas Tanskaan piipahtamaan. Sitten tosiaan on jo joulu. Joulu! Ei mulla oo rahaa ostaa lahjoja :(

Ja sitten mulla on muuttokuume. Kaksio, antakaa mulle kaksio! Antakaa mulle makuuhuone ja toinen huone! Antakaa mulle tilaa, jonne rotat ei pääse, ja tilaa, jossa ne saa temmeltää, ja ovi siihen väliin. Antakaa se mieluiten Munkasta, niin jää duunimatkan isoin ylämäki pois :) Ai niin, ja antakaa sellainen keittiö, että sinne mahtuu astianpesukone. Niin ja siivouskomeron mä haluun kans!

No niin, ja nyt meni seesteys sen siliän tien. Vittu että voi olla ärsyttävä lehmä VITTU! Miten mua on tollasellakin paiskattu? Saatanan haaska! Mä lähden nyt kahville.