Koipi 2.0 - 1 kk

Varoitus: Sisältää arpikuvia

Uusi ja entistä ehompi jalkani täyttää tänään kuukauden.
Itsellekin muistiin tässä nämä merkitykselliset päivämäärät:

1.1. 2011 - muks, räks-räks-räks, auauau - uu-aa-uu-aa (no ei me pillit päällä menty, valehtelin). Saman vuorokauden puolella leikkaus alkoi, joskin itse ruuvaaminen aloitettiin vasta puolenyön jälkeen eli 2.1.
3.1. 2011 Takaisin Suomeen
5.1. 2011 Lekuri ja lähete Töölöön
19.1. 2011 Töölössä röntgenit ja ortopedi, lupa laittaa jalalle puoli painoa.

Tässä sitten kuvat jalasta tänään, tasan kuukausi törttöilystä. Haavat paranee musta ihan asiallisesti. Valtaosa turvotuksesta on jo poissa, nilkassa on vielä pientä turvotusta, mutta jalkapöytä on jo normaali. Tosin tuntoaistiltaan ei, valtaosa jalkapöydästä on edelleen puutunut ja varpaiden edessä on rantu, jossa iho on kosketusarka. Toinen kosketusta huonosti kärsivä alue on ulkokehräsen takana lähellä akillesjännettä. Sisäpuolen haava (lyhyt) tuntuu normaalilta iholta, se aistii kosketuksen eikä arista. Ulkopuolen arven ympärillä on muutaman sentin tunnoton vyöhyke.

Nilkka alkaa olla jo ihmisen nilkan paksuinen.

Jalkaterä on jo normaaleissa mitoissa.

Sisäpuoli ja mitta tuumissa - vajaa viisisenttinen arpi, siis.

Ulkosyrjä. Mitta tuumissa.

Kipsi (tai Lasikuitu) alkaa kulua rikki kantapäästä.

Olen omasta mielestäni ollut kohtuullisen reipas rampa. Zusba saattaa olla eri mieltä, se kun joutuu kantamaan mulle kahvia ja ruokaa ja virtalähteitä ja ja ja... Ja joutuu komentamaan mua, etten kävelisi tuolla.

Seuraava lekuri on parin viikon päästä ja silloin pitäisi ottaa kipsi kokonaan pois. Nyt mun haasteena on oppia kärsivällisyyttä. Ei ole sitä entuudestaan kauheasti siunaantunut. Henkisen kasvun mahdollisuus, sanoo hän, että ihan hiukan sarkastisesti virnistäen.