Matkaruokapäiväkirja, uusivuosi 2010-2011

Jo piintyneiden tapojemme mukaisesti suuntasimme etelänaapuriin vuotta vaihtamaan. Hyvä likainen tusina saatiin matkalaisia kasaan, asumus oli vanha tuttu Kuninga Apartments ja hilpeissä tunnelmissa suuntasimme meren yli.

Matkalla ruokailimme laivan buffetissa, siten välttyy miettimästä sille illalle enää tukevampaa evästä. Tuttuun tapaan ängin itseeni kasan lämmin- ja kylmäsavulohta, vähän mätiä lisukkeineen, paria salaattia ja jäätelöä. Oikeesti, ei noi perusbuffetin mätöt kauheesti lämmitä. Lämpimät ruoat oli lähinnä vastenmielisen näköisiä, joskin Toolsilta napsimani ranskalaiset oli hyviä - kuumia ja suolaisia. Otin sitten pari lasillista olutta siinä saadakseni rahalle vastinetta. Tosin Zusba maksoi, mutta kuitenkin.

Illan mittaan nautimme kuohuviiniä. Muistaakseni "se musta Freixenet" oli valinta sille illalle, otin oheen muutaman Sakunkin tasapainottaakseni makusilmujeni kokemuksia. Leppoisa ilta ihanien ystävien parissa kruunautui Toompeanmäen ilotulituksia katsellessa, kuten joka vuosi.

Seuraavan ateriani nautin sitten 2.1. klo 8:30 Itä-Tallinnan keskussairaalan ortopedisen osaston potilashuoneessa numero neljä. Ruokana oli, arvioni mukaan, kaura-ohrapuuroa lakka-punaherukkahillolla, kuppi kahvia ja laardilla sivelty leipä. Leipä jäi maistamatta, vaikka luulen kyllä, että siinä puurossakin oli laardia. Olkoon, nälkä oli sen mukainen, että melkein söin sen leivänkin. Puuro oli hyvää ja hillo aivan mahtavaa. Aterian sai vuoteeseen, joten mikäs siinä, ei valittamista :)

Lounaaksi tarjoiltiin kana-riisikeittoa, jonka söin melkein kokonaan. Se maistui lapsuudelle. Kevyet 15 vuotta menikin maistamatta kanan makua. Kanasoppa on ainakin ameriikassa se kuuluisa sairastamisruoka, joten sanoin vaan että chicken soup for the soul ja lapioin ääntä kohti. Jälkkäriksi oli kanakeiton kokoinen annos jonkinlaista hapanmaitotuotekiisseliä, rahkamainen maku siinä oli, mutta en osaa sen tarkemmin sanoa. Kiisselissä oli runsaasti rusinoita, mikä sai mut ajattelemaan Olavia lämmöllä. Olavi kun ei ymmärrä rusinoita ruoassa.

Päivällinen tarjoiltiin viiden jälkeen. Mulla oli taas aivan huikea nälkä, joten mussutin melkein koko annoksen hapankaali-jauhelihapataa ja perunoita. Pata oli mukavan pippurista ja pehmeää. Lisänä tarjoiltiin reilu vuori mehevää porkkanaraastetta. Zusba oli tuonut mulle kanttiinista kahta Aura-mehua, joten ruokailu oli ihan juhlaa.

Päivällisen jälkeen keskityin vinkumaan morfiinia parin tunnin ajan. Sainkin jonkin kipupiikin kahdeksan aikaan ja siihen päälle vielä kipunapit yöksi. Olin jo siirtymässä höyhensaarille, kun sain vielä kupin teetä ja rahkapullan. Onnellinen hymy naamallani nukahdin ja nukuin unilääkkeen turvin yli kahdeksan tuntia.

Seuraavana aamuna heräsin hymyillen ja sain taas puurokipon ja kahvin nassun eteen. Ennen lounasta sainkin jo kotiutuspaperit ja suuntasimme satamaan seikkailemaan. Laivalla söin vielä katkarapuleivän kahviossa ja grilliravintolassa "pestokuorrutettua puna-anturaa, kermaista sahramikastiketta, jättikatkarapuja, sydänsimpukoita ja linguini-pastaa". Annos oli vähän mauton. Kala ja pasta olivat samalla tapaa muhjuisia. Simpukat olivat kyllä mahtavia. Ateriakokemusta latisti hieman myös ruokajuomana nauttimani iso Pepsi.


Että sellaiset ravintolakokemukset tänä vuonna. Muut olivat mun sairaalassaollessani käyneet Chedissä, kuten viimekin vuonna, mutta ainakaan Zusba ei ollut järin vaikuttunut tämänkertaisista ruoista.


Ensi vuonna uudestaan! Aion tosin pysyä jaloillani (kunhan niille taas tuossa helmikuun loppupuolella pääsen) ja päästä itse valkkaamaan ruokani ruokalistalta ja istua tuolissa syödessäni sairaalavuoteen sijaan.


Ihanaa uutta vuotta kaikille!