Poliittinen säksättäjä

Jotten kadottaisi loppujakin lukijoitani, ajattelin siirtää poliittisen pohdintani kokonaan uuden blogin puolelle. Tervetuloa sinne - kommentit ja keskustelu ovat siellä(kin!) erinomaisen tervetulleita. Varpunen viihtyy laumassa.

Eikä edes ole aprillipäivä

No, nyt on saatu ystävämme Osama sitten hengiltä. Bush hyppii tasajalkaa ja ihmiset heiluttelevat lippuja entisten kaksoistornien raunioilla.


"Crowds gathered outside the White House in Washington DC, chanting "USA, USA" after the news emerged," uutisoi BBC News ja jatkaa lainaamalla nuorempaa Bushia: ""The fight against terror goes on, but tonight America has sent an unmistakable message: No matter how long it takes, justice will be done," Mr Bush said in a statement."


Obama on luonnollisesti maltillinen lausunnoissaan. Hän korostaa, että sotaa ei käydä islamia vastaan, vaan terrorismin nujertamiseksi ja muistuttaa, että Osaman tilillä on tuhansien muslimienkin henki.


Että oikeus siis tapahtui. Osama ja pari hassua sivullista kuoli ja nyt on maailmassa rauha. Ai niin, tosin Al-Gaedalla on jo valmiina uusi johtajahahmo, terrori-iskujen uutta aaltoa odotellaan ja muutenkin voinee turvallisesti sanoa, että mikään ei ole muuttunut eikä muutu. Muutama murha sinne tänne, meillä sitä kutsutaan kuolemantuomioksi, joten se on ihan oikeutettua. Sitä paitsi, se ite aloitti.

Lusikka soppaan

Pakko munkin on, kun kerran Sammakin. Ja vaikka otinkin pääkaupunkiseutulaisena silleen terveesti nokkiini Samman vastakkainasettelusta ja/tai pk-seutulaisten niputtamisesta yhteen kastiin (sama ilmiö kuin mihin me ratikankäyttäjät usein syyllistymme noiden maalaisjunttien suhteen), huomautan jo nyt, että Samma on sitten edelleen ihan ykköshyvä bloggaaja ja rakas ystävä. Mus ja pus sinne landepaukkulaan!


Vaalihuuma vaihtui tällä sohvalla äkisti suruun, kiukkuun ja alkoholinhimoon, kun ennakkoäänet julkaistiin. Itse äänestin Perussuomalaisten vastakohdaksikin julistautunutta Vihreitä (ja olen muuten äänestänyt koko äänioikeutetun elinkaareni ajan) ja koska allekirjoitan Vihreiden arvot, mun on vaikea ymmärtää Perussuomalaisuutta. Mä en siis pidä Perussuomalaisia äänestänyttä äänestäjää suoralta kädeltä tyhmänä tai väärässä olevana, mutta on mun kyllä, piru vie, vaikea ymmärtää. 


Jos joku vakaasti harkiten ja mielellään puolueen tavoitteisiin perehtyen äänestää persuja, mitäs se mulle kuuluu. Toisaalta moni äänesti ihan vaan nykyistä perseilyä vastaan, mikä ei sitten taas johda mihinkään, ellei vastavoimalla ole jotain ihan oikeita työkaluja asioiden parantamiseen. Persuille tyypillinen "En tiedä, mutta nykymeno on väärin!" -politiikka ei ole mielestäni mikään ratkaisu sinällään. Muutosta on hyvä peräänkuuluttaa, mutta ei asioiden korjaamiseen ole mitään taikakeinoja, ei edes Jytky-Soinilla. Siksi muutoksen lupailu tuosta noin vaan on vähän, noh, jopa moraalitonta.


Niin ja se Soini itse. Eihän se tyhmä mies ole, herttinen. Ja tuntee populismin ihan teoriankin puolelta, tekihän mies gradunsakin siitä (Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos 1988). Sehän tässä osaltaan meikätyttöä pelottaakin. Fiksu johtaja, johon koko puolue henkilöityy. Brrr. Mainitkaa yksikin onnistunut esimerkki historiasta.


Ei ole tyhmää äänestää Persuja. Sinällään. Tyhmää on se, jos äänestää persuja hyväuskoisena lampaana ja veikkaan, että aika monta prosenttia äänistä tuli lampailta. Siksi, yleistäenkin, olen sanonut, että juuri nyt kansanvalta on perseestä. Lisäksi olin tosi pettynyt siihen, että kaikki suomalaiset eivät joko äänestä vaaleissa arvopohjalta tai sitten Suomi on pelottavan vanhoillinen, suvaitsematon ja kulttuurivihamielinen. Oli miten oli, minä olen oikeassa ja muut väärässä.


Lämpimästi toivon, että Persut pääsee hallitukseen. Silloin ei auta oppositiossa räksyttäminen, mikä on politiikassa se kaikkein helpoin pesti. Kannatan lämpimästi, että tekevät nyt sitten niitä ihmeitä, mitä lupailivat, tai sitten vaihtoehtoisesti saavat vähän realismia kuvaansa maan asioiden hoidosta.


Mitä muuta vaalit saivat täällä aikaan: Liityin puolueeseen.

Vaalijorinaa, osa 498273

Kävin eilen Kolmen sepän patsaalla jutustelemassa oman puolueeni ehdokkaiden kanssa. Oli mukavaa, vaikkei aikomani ehdokas ollutkaan paikalla. Nyt juttelin pitkään erään toisen ehdokkaan kanssa ja hän vaikuttikin lupaavalta ehdokkaalta. Mä en nyt tiedä. Pitää vielä syynätä molempia tarkasti. Tässä eilisessä oli vain pari pikkuvikaa: ensinnäkin hän piti yllättävänä sitä, että olin ajatellut äänestää miestä, koska naisena mun pitäisi äänestää naista (eli häntä itseään) ja toisekseen se, että hän siinä mulle jutustellessaan korosti koko ajan, että ajaa perheellisten asioita, lapsissa on tulevaisuus jne. Kysyin sitten, emmekö "me lapsettomat" ole kuitenkin myös ihan tärkeitä ihmisiä - ei mulla ole mitään lapsiperheiden hyvinvointia vastaan, mutta en voi äänestää mitään yhden asian ihmistä.

Ja ei, mä en äänestä naista vain koska olen nainen. Miksi äänestäisin? Fiksu mies edustaa mua ihan yhtä hyvin kuin nainenkin.

Viime vaaleissa äänestin naista, joka pääsikin eduskuntaan ja on toiminut perusaktiivisesti. Olen ollut ihan tyytyväinen, mutta tällä kertaa ääneni saa joku muu. Joku vielä uudempi kasvo, tällä kertaa ehdottomasti maahanmuuttaja. En tiedä, kuinka paljon siinä on muita syitä ja kuinka paljon protestia Perussuomalaisia ja Vapauspuoluetta kohtaan. Ihan sama. Vihantäyteisen oikeistopopulismin nousu on pakko katkaista. Ihan pakko.

Ei nimi liittoa paranna - vai parantaisiko kuitenkin?

Tasa-arvoisen avioliittolain puuttuminen on epäkohta, johon seuraavan eduskunnan on puututtava. Elämme 2010-luvun Suomessa, ns. hyvinvointivaltiossa, ja silti erottelemme virallistetut parisuhteet juridisella tasolla kahteen eri kastiin. Ihan absurdia.

Voi Päivi Räsänen sentään. Monikulttuurisessa maassammekin moni vetoaa siihen, että avioliitto on asetettu miehen ja naisen välille. Juu on, kristinuskossa. Kristinusko saa jatkossakin siunata vain heterosuhteet jos minulta kysytään. Asia ei edes minulle kuulu. Miksi kirkon sisäinen kanta edes sotketaan asiaan? Koska kirkko suorittaa vihkimisiä, tietenkin. Sekin on aikansa elänyt instituutio. Kannatan lämpimästi yhtä vihkijätahoa kaikille avioliitoille ja halukkaat voisivat lisäksi hakea liitolleen kirkon siunauksen. Eipä tarvitsisi kirkon (ja kristillisdemokraattien) vinkua siitä, vihitäänkö homoja vai ei.

Miksi uusi laki sitten tarvitaan? Eikö se nyt ole ihan se ja sama, mikä sen liiton nimi on? No kun ei ole. Jos virallisessa lomakkeessa on eri ruksilaatikot avioliitolle ja rekisteröidylle parisuhteelle, tulee siviilisäätynsä lisäksi väkisin kertoneeksi myös, sattuuko olemaan seksuaalista vähemmistöä. Ei ketään voi eikä saa pakottaa kertomaan suuntautuneisuutensa muotoa! Vielä elämme yhteiskunnassa, jossa homoudestaan kertominen ei kaikissa tilanteissa kannata. Muutenkin kyseessä on asia, jonka ei pitäisi kuulua muille.
Naurettavaa turhaa byrokratiaa nykyinen laki aiheuttaa tilanteissa, joissa ihminen korjaa sukupuoltaan ja liiton muoto pitää muuttaa avioliitosta rekisteröidyksi tai toisin päin.
Eräs äkkiseltään mitättömältä tuntuva seikka nousee myös esiin: Avioliittoa solmittaessa pariskunnalla on oikeus ottaa käyttöön yhteinen sukunimi. Rekisteröidyn parisuhteen tapauksessa täytyy toimia tavallista nimenmuutosreittiä eli jompikumpi anoo uutta sukunimeä ja maksaa käsittelykulut (166 euroa). Asian käsittely vie yleensä kuukausia. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei voi ottaa käyttöön väliviivallista kaksoisnimeä.

Onneksi Suomessa moni puolue ymmärtää elää tätä päivää: Vihreät, SDP, Kokoomus, RKP ja Vasemmistoliitto ovat jo lupautuneet kannattamaan tasa-arvoista avioliittolakia.
Vihreät on myös ottanut rohkeasti aloitteellisia askelia asian tuomisessa julkisuuteen: Mm. puolueen puheenjohtaja Sinnemäki on allekirjoittanut Naimalakko-vetoomuksen eli sitoutunut olemaan menemättä naimisiin tai rekisteröimästä parisuhdettaan, kunnes saamme yhdenvertaiset oikeudet kaikille. Muita allekirjoittajia ovat esimerkiksi Jani Toivola, Oras Tynkkynen, Nanna Grunfeldt - ja yli 3000 muuta!

Itse en aio vetoomusta allekirjoittaa vaan itsekkäästi hyödyntää oman naimamahdollisuuteni, nyt kun kerran satun kuulumaan tähän hyväksytympään ja etuoikeutetumpaan kansanryhmään. Parin viikon päästä minä ja muut täysi-ikäiset suomalaiset saamme kuitenkin taas vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tätä maata luotsataan seuraavat neljä vuotta.

Naimalakon ja eduskuntavaalien lisäksi vaikuttamisen mahdollisuuksia on paljon: Voi tukea Setan tai Sateenkaariperheet ry:n toimintaa, puhua avoimesti suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon puolesta (ja siten vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin) tai vaikka ottaa yhteyttä omaan kansanedustajaansa. Tai niin, vaikka blogata aiheesta omassa pikku blogissaan. Pääasia, että epäkohdista puhutaan.

Katso myös:
Sukupuolenkorjaus pakotti avioeroon
Naimalakko.fi
Setan sivuilla avioliittolaista

No homoilta, mikäs muu

Kyllä te tiedätte jo entuudestaan, mitä mieltä mä olen homojen oikeuksista, Päivi Räsäsestä, punaniskaisuudesta ja Raamattuun vetoamisesta.

Sanonkin nyt vaan sen, että on se vaan hienoa katsoa tuollainen ohjelma sellaisen ihmisen kanssa, joka älähtää samoissa kohdissa kuin minä, kiroaa samoja epäkohtia kuin minä ja osoittaa kehittynyttä oikeudentajua. Hyvä ihminen. Hyvä mies. <3  [/hattara]

Katkolle

EDIT: Korjattu väärin muistettu oma ikä. 

Tosin vaan telkkarissa.
Katseltiin tuossa Zusban kanssa ensimmäinen osa Ylen uudesta kotimaisesta realitystä Katkolle. Olipa hiljentävää. Itsellä on kokemusta alkoholismista läheisillä ja tunsin kyllä koko skaalan tunteita katsoessani tuota.

On tääkin päivä. Oon ollut syvästi onnellinen tänään, levollinen ja hyväntuulinen. Keskustelunaiheisiin se ei silti ole heijastunut - ollaan puhuttu black metalista, alkoholismista ja bipolaarisuudesta.

Mä oon 29 ja mun on vaikea ymmärtää maailmassa olevan pahan olon määrää. Tuntuu ihan 16-vuotiaalta Sannalta, siltä, joka oli juuri käynyt filosofian ykköskurssin ja poltti iltaisin suitsukkeita ja märehti maailman kohtaloa.

Pitäis varmaan olla iloinen, ettei vielä ole turtunut tähän kaikkeen.

Katkolle areenassa, eka jakso vielä 6 päivää.

Uutispalveluturhauma

Mikä perkele siinä on, että jotakuinkin kaikki, myös ns. tasokkaamman journalismin edustajat, näyttävät netissä uutissivuillaan oletusarvona myös uutiseen liittyvän keskustelun?
Yleensä tätä ei saa edes pois päältä. Tai sitten en vain osaa.

Tässä taas minä, keskiverto ihminen Uudeltamaalta, yritän pysyä perillä maailman menosta. En voi kuitenkaan lukea yhtäkään uutista ilman, että silmiini osuu jonkun nimimerkki "Oikeuden kannattajan" tai "Demokratian Tarkkailian" näkemys uutisesta, sen vaikutuksesta omaan elämäänsä ja yleensä vielä suomalaisen yhteiskunnan kieroutuneisuudesta. Ei kiitos, olisin vain tämän uutisen tästä...

Minussahan on se vika, etten voi sietää tyhmiä ja mustavalkoisia ihmisiä. Okei, okei, olen molempia itsekin, mutta siis muita tyhmiä ja mustavalkoisia. En kaipaa uutissivuilta verenpainepiikkiä. En halua turhautua tai vittuuntua aina, kun kaipaan tietoa jostain ajankohtaisesta asiasta.

Kai se on alettava taas seurata tv-uutisia.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto aallonharjalla

ViNO vaatii sterilisaation alaikärajan laskemista 25 vuoteen. Tästä olisi omasta mielestäni runsaasti hyötyjä, turhan hormoniehkäisyn välttäminen etunenässä. Lähellä sitä tulevat aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeus ja se, ettei korkeammalle ikärajalle ole mitään perusteita. Tilastot osoittavat, että sterilisaatiota yleisimmin katuvat jo lapsia hankkineet, varsinkin ne, jotka ovat saaneet toimenpiteen ns. lapsikiintiöehdon perusteella, eli heillä on jo kolme synnytystä tai lasta.

http://vino.fi/kannanotot-ja-tiedotteet/316-vino-sterilisaation-ikaeraja-laskettava-25-vuoteen-

Powered by Qumana

Ahdistus

Vaaliahdistus nimittäin. Ei tällä kertaa ehdokkaista vaan kaduilla tehtävästä vaalityöstä.
Eilen aamulla jouduin ohittamaan SDP:n teltan ja käsittääkseni Liisa Jaakonsaaren, joka julisti äänestämisen tärkeyttä. Ohitin teltan kohteliaasti hymyillen (vaikka se kahvi olisi kyllä kelvannut) ja kieltäydyin napakasti tarjotuista flaijereista.
Heti tunsin suunnatonta häpeää. “Ne luulee että mua ei kiinnosta äänestää!” ajattelin. Ja että “olisin voinut näyttää muillekin esimerkkiä, että on ok ja hienoa olla kiinnostunut vaaleista".” Mietin jopa hetken, että jos kääntyisi takas ihan vaan kertomaan että kyllä mä äänestän, en vaan sinua.
Vittu hei, demarit. Tunsin syyllisyyttä siitä, mitä demarien telttaväki ajattelee musta. Ikään kuin mä en olisi vain yksi tuhansista naamoista, jotka siitä menee ohi, ei, minä olen Merkittävä Potentiaalinen Ääni ja minä olen tunnollinen ja äänestän! Oikeesti!
Huomenna laitan kyltin kaulaan.

Elukoista

Katsoin eilen uusintaa mielenkiintoisesta Popkultin jaksosta (nähtävissä Yle Areenassa). Silvia Modigin vieraina puhumassa eläimistä viihdeteollisuudessa olivat Kiti Kokkonen ja Mikko Nousiainen.
Muahan on itseäni mietityttänyt (lue: raivostuttanut) Pelkokertoimen kaltaiset ohjelmat, joissa eläimiä uhrataan ihan vain viihdetarkoituksessa ja varmasti ilman, että niitä muuten mitenkään hyödynnettäisiin. Asiaa käsiteltiin Popkultissa ja esiin nousi ihan hyviä pointteja. Kiti Kokkonen mietti, mihin vedetään raja – jos eläin on elänyt hyvän elämän, ei kai sen ruumiin hyödyntäminen ole väärin? Verrattuna vaikka tuotantoeläinten oloihin.
Totta. Tai siis totta toinen puoli. Kuitenkin eläimen ravintokäyttö on mielestäni hurjan pitkän pätkän eettisempää kuin eläimen viihdekäyttö. Ei varmasti voida sanoa, että rottapirtelönä tarjottu eläin, jonka toivotaan saavan ainakin yksi kilpailija oksentamaan, olisi käytetty varsinaisesti ravinnoksi, vaikka se nieltäisikin.
Lisäksi on vielä kysymys elävien eläinten käytöstä. Nousiaisen mukaan selkärangattomat eivät saa aikaan katsojapalautetta vaikka niille tehtäisiin mitä. On se saatana vähän synkkää.
Mikko Nousiainen taklasi varsin maltillisesti huhuja siitä, että ohjelma olisi viety kuvattavaksi Argentiinaan, jotta voitaisiin kiertää Suomen eläinsuojelulakeja. Aluksi mietin, uskoisinko. Sitten mietin, välitänkö. Periaate on jotenkin isompi kuin lain kirjain. Ihan sama, onko taustalla keplottelua vai ei, ohjelmassa tapahtuva eläinten hyödyntäminen on jotenkin niin periaatteellisella tasolla väärin.
Olen sanonut, etten pidä siitä, että jokin elää vain kuollakseen. Tämä pätee niin turkiseläimiin, lihakarjaan kuin viihteelle uhrattuihin hämähäkkeihinkin. Elämän on oltava elämää varten, ei kuolemaa. Miten voimme tuottaa maailmaan elämää vain, jotta voisimme lopettaa sitä? Siinä on jotain syvää kieroutta. Siinä on riistan ja tuotetun lihan (kaloissa myös) ero – riista on elänyt elääkseen ja sitten käytetään ravinnoksi. Tuotantoeläin on elänyt kuollakseen.
Kuolema ei ole hyvää viihdettä.
Popkultin sisällä toiseen aiheeseen – miten määrittelemme eläimen? Joojoo, onhan aiheesta jauhettu, mutta ohjelmassa käytiin ihan hyvää ajatustenheittoa aiheesta. Onko ET eläin? Silvia Modigin sanoin, eläimen käsite on olemassa lähinnä, jotta voisimme pitää itseämme ihmisinä ja tehdä eron. Maapallon ulkopuolisessa elämässä tällaista erottelua ei tarvita. Mikä ET siis on?
Ohjelma poistuu Areenasta 15.4. Suosittelen.

Demokratiasta

Kävin työkaverini kanssa Meilahden taidemuseossa katsomassa valokuvanäyttelyn Aletheia. Taidemuseon omat nettisivut kertovat seuraavaa: “Näyttelyn teokset käsittelevät ihmisen olemassaolon perustaa ja yhteiskunnallista todellisuutta. Niiden teemoja ovat muistaminen, historia ja identiteetti. Monissa teoksissa ovat läsnä myös menetys, väkivalta ja kuolema.”
Teoksia kuvaillaan kattavammin Katse.orgissa.
Näyttely alkoi aurinkoisilla keltaisilla ja eloisilla sinisillä sävyillä. Puhuimme niiden energisoivasta vaikutuksesta ja olimme yhtä mieltä – tuollainen iso keltainen teos kotona olisi aivan mahtava juttu Suomen pimeässä talvessa.
Tämä levollinen tunnelma rikkoutui kuitenkin heti seuraavien teosten äärellä. Emily-Jane Majorin kuvasarja vaikutti meihin molempiin vahvasti ja sitä oli palattava katsomaan vielä kierroksen lopuksi.
En nyt pureksi tätä sen enempää, lukekaa teoksista tuolta Katse.orgista. Demokratiasta mun piti puhua.
Aloimme nimittäin Minnan kanssa puhua varsin vakavia näiden töiden äärellä. Puhuimme yksilöstä yhteiskunnassa, ihmisyydestä ja sen menettämisestä, yksilöyden katoamisesta. Isoveljestä. Demokratiasta tai sen harhasta.
Teini-iässä scifi-klassikoiden äärellä sitä mietti, että olisipa jännä tietää, toteutuvatko hurjat dystooppiset kuvitelmat jonain päivänä. Nyt on syytä herätä siihen, että kaikki niiden karjankäsittelyteknologia on jo olemassa ja meitä erottavat tuotantoeläimistä vain yhteiskuntasopimukset, joiden olemassaolo tuntuu itsestäänselvyydeltä. Totta kai me haluamme elää demokratiassa, uskoa yksilöllisyyteen ja ihmisoikeuksiin. Emme halua koskaan Uljaan uuden maailman mukaiseen todellisuuteen.
Mikä meitä suojelee sellaiselta (lähi)tulevaisuudelta? Läntisten teollisuusmaiden vahva muisto toisesta maailmansodasta? Se, että kansallisiin muisteihimme on koodattu pelko fanatismista ja yksittäisen ryhmän ylivallasta? Jos 30-luvun perintöä ei olisi, kuka tietää, mihin me sokeina höynähtäisimme. Saattaisimme hyvinkin olla sitä mieltä, että pikku jalostus tekee vain hyvää, että jako alfoihin ja beetoihin selkeyttäisi yhteiskuntaa ja ettei eugeniikassa mitään niin kovin pahaa voi olla.
Kuinka nopeasti toisen maailmansodan haamu haihtuu mielistämme? Kun Afrikka kuolee aidsiin, maailmansodan nähneet sukupolvet kuolevat ja Kiinasta tulee uusi USA, arvostuksemme demokratiaa kohtaan on aivan eri pohjalla. Nouseeko se entistä suurempaan arvoon vai tuleeko siitä yksi historiallinen kuriositeetti, harharetki, josta onneksi löysimme kotiin?

Bushin viimeiset tempaukset

George on mennyt kylään Afganistaniin ja Irakiin vielä viime töikseen. Miksi? Onko tämä joku Farewell Tour? Kiitos ja näkemiin? Oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti? Nähdään taas? Tulkaa kylään?
Oisin mäkin voinut vähän kengällä kopauttaa.

Vaaliangsti

Huh ja puh. Kuinka ilhmiset osaavat päättää ehdokkaansa? Mun ei edes ole tarvinnut koskaan pohtia puoluetta, joten luulisi ehdokkaan valitsemisen olevan helppoa. Mutkunei. Mä olen tehnyt kaikki vaalikoneet ja syynännyt erityisesti niitä perusteita, yrittänyt löytää arvomaailmaa rivien välistä ja pohtinut omaa priorisointiani, mutta en mä pääse puusta pitkään. Edes ehdokkaiden kotisivuja tutkiessani en löydä mitään, mistä saan kiinni. Miten te olette tehneet valinnan?

Ja sitten. Yleisestä uteliaisuudesta johtuen olen toki joutunut lukemaan myös muiden puolueiden vaaliohjelmia ja voi jeesus mitä pellejä taas tässäkin maassa vapaana hilluu. En ehkä ole poliittisesti riittävän aktiivinen, mutta taas tuli yllätyksenä että joku edelleen kaihoaa sen Karjalan palauttamista.

"Kaikkien niiden järjestöjen, yhdistysten, seurojen ja henkilöitten, jotka ovat toiminnallaan olleet luomassa itsenäistä Suomea ja vaikuttaneet maamme säilymiseen itsenäisenä, kunnia on palautettava joka suhteessa, viimeistä piirtoa myöten." Mitä nämä kaikki järjestöt ovat, lottien ja sotaveteraanijärjestöjen sun muiden lisäksi, ja minne niiden kunnia on mennyt?

"Muiden uskontojen pesiytyminen Suomeen on estettävä, sillä ristiriita oman kristinuskoon pohjautuvan kulttuurimme ja maailman muiden pääuskontojen välillä on sovittamaton." No on, on. Tolla asenteella.

En mä tiedä mistään mitään.

Piippo on jo 7 kk.

Go, Tarja, go!

Kellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että meikätyttö diggailee tota Halosen Tarjaa aika kympillä. Kaksi kertaa olen sen presidentiksi äänestänyt, eikä ole tarvinnut katua. Mahtava presidentti.

Nyt Tarja kuitenkin onnistui saamaan mut itkemään. Joo-o, ihan perinteisesti niiskuttamaan täällä hölmönä. Miksikö? No liikutuksesta! Tarja on avannut, omasta aloitteestaan, nettisivut lapsille. Poliitikot ohittavat lapset yleensä kylmästi tai puhuvat lapsiperheille eli vanhemmille. Eiväthän lapset saa edes äänestää. Tarja on hiffannut, että osa suomalaisista on lapsia, ja jos on Suomen presidentti, on myös suomalaisten lasten presidentti.

Kaiken lisäksi sivustot ovat tietopainotteiset, eivät lässytä muttta puhuvat ymmärrettävää kieltä. Runsasta kuvitusta, lasten piirroksia, Tarjan itsensä ottamia kuvia, kuvia poliittisista tilanteista. Mun piti ihan lähettää presidentinkansliaan kiitosmaili. Ehkä tulevat polvet jaksavat kiinnostua politiikasta, kun siitä tehdään ihmisen kokoista, ihmisten tekemää, helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää?

http://lastenpresidentti.fi/fi/etusivu.html

Kotiani on tuupattu!

Saatiin viimeinkin pidettyä ne kauanlykätyt tuupparit. Booli loppui kesken, mutta muuten oli kohtuullista. Tosi moni pääsi paikalle, kiitos siitä! Ja kiitos kaikista hassuista lahjoista :) Nyt voimme savustaa pusuhuulia ja kolkutella. Hii! Ja mässätä ja kännätä...

Harmi vaan ettei kaikkien kanssa ehtinyt kunnolla hölisemään.

No niin, TEHY mietityttää mua edelleen. Nyt ne siis miettivät, valitsevatko lakkoilutien vai turvautuvatko joukkoirtisanoutumisiin. Hoitajapulan ollessa millainen on, hoitajat tuskin jäävät kilometritehtaalle kovin pitkäksi aikaa vaikka irtisanoutuisivatkin. Mutta oikeasti. Oikeasti, onko tuo nyt sitä järkevää oikeuksien vaatimista?
Ensinnäkin ongelmaksi muodostuu tietysti kustannukset, jota kiireellisistä lisärekrytoinneista, perehdyttämisistä ja ylitöistä aiheutuu. Kun julkisen puolen kulut tällä tavoin nousevat ennakoimattomasti, tuskin se ainakaan pidemmällä aikavälillä mahdollistaa suurempia korotuksia hoitajille.
Toisekseen tämä aiheuttaa sen, että muut hoitajat, sairaala-apulaiset ja lääkärit saavat kaikki hoitaaksen mojovasti heille kuulumattomia tehtäviä, kunnes tilanne saadaan tasaantumaan. Tämä puolestaan synnyttänee luonnollista katkeruutta. Alkuvaiheen ryhmälojaliteetti katoaa nopeasti, kun joutuu tekemään toisten hommat.
Lisäksi - vaikka kehotankin aina taistelemaan etujen ja oikeuksien puolesta - joukkoirtisanoutumiseen osallistuminen on tyhmä temppu oman urakehityksen kannalta. Siihen osallistuminen sulkee varmasti paljon ovia ja jättää pysyvän jäljen työhistoriaan.

Luottavatko hoitajat siihen, että hoitajapulan kohdatessaan yliopistolliset sairaalat tarjoavat hädissään korkeampaa palkkaa työhön suostuvalle? Eikö voida puhua jo suhteellisuudentajun menettämisestä, jos parempaan toimeentuloon pyritään hankkiutumalla työttömiksi?

Hysteeritön perjantai

Kuumeinen olo. Olen suihkuttanut liedelle megacolonpowerultimatespraytä, mutten saa itsestäni irti hinkata sitä puhtaaksi. Oli jotenkin vaikeaa herätä eikä kiinnostaisi tehdä mitään.

Olen surffannut Venetsian kotisivuilla ja löytänyt aivan ihanan röyhelöisen hotellin, jossa olisi juuri oikeanlaista maltillista vanhaa romantiikkaa. Suostuukohan tuo lähtemään mun kanssa sinne? Ylipäätään Venetsiaan? Muutaman päivän outo loma olisi kyllä hauska. Milanosta kestää junalla kolmisen tuntia Venetsiaan. Ensimmäisen yön voisi viettää vaikka lentokenttähotellissa (lentomme on perillä puolenyön aikaan) ja lähteä aamulla kohti Siltojen kaupunkia. Viehättävää. No, mutta siihen on vielä kuukausia aikaa.

Lueskelin ystäväiseni blogia tuolta pyhältä maalta. Siellä on kuuma ja syödään hummusta. Täällä varpaita paleltaa. Istun peittoon kääriytyneenä sohvalla ja Voice soittaa Uniklubia. Silti on hyvä olla. Niiskututtaa, mutta nuhasta, ja paleltaa, mutta syksyn vuoksi.

Televisiossa keskustellaan hoitajien palkankorotuksista ja niiden suuruudesta tai pienuudesta. Koen vieraantuneeni täysin yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tunnistan Sirpa Asko-Seljavaaran. Syytellään hallitusta, voivotellaan kuntien kohtaloa, huudetaan päällekkäin keskimääräisyydestä, tuplavuoroista ja harhaanjohtamisesta. Mietin, olenko välinpitämätön, kun ei kiinnosta. Jotenkin mua aina alkaa vaan vituttaa, kun joku yksittäinen palkkakuoppa tai sopimusvaatimus nostetaan puolen vuoden tähtiteemaksi kaikissa medioissa. Okei, hoitoala on iso siivu yhteiskuntaa ja naisvaltaisten alojen palkkakuopan luulisi kiinnostavan mua. Mutta en ole toisaalta nähnyt TEHYn tai SUPERin esittävän mitään todella kiinnostavaa, ei-marttyyrimäistä keskustelua tai peräävän oikeuksiaan omanarvontuntoisesti. Kyllä sekä suuren yleisön (eli allekirjoittaneen) että neuvotteluosapuolien jaksamista ja kiinnostusta syö se, jos yksi osapuoli voivottelee omaa kohtaloaan ja vaatii hyvitystä. Naiset! Älkää vaatiko säälirahaa huonosta kohtalosta, vaan vaatikaa kunnon palkkaa vaativasta, vastuullisesta ja koulutusta vaativasta työstä.

Naisille ei pidä maksaa samaa palkkaa kuin miehille, jos sen perusteena on saman palkan saamisen oikeus. Perusteena pitää olla se, että molemmat sukupuolet tekevät vaativaa, kehittävää, yhteiskunnan kannalta oleellista ja tuottavaa työtä, joka pitää huolta yhteiskuntamme hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä. Naiset hyvät, tämä ei ole mikään Syrjittyjen Tuki ry. Tämä on länsimainen kapitalistinen hyvinvointivaltio.

Vaatikaa vaan, mutta perustelkaa oikein, niin voi onnistuakin paremmin. Saatana.