Päästiin Krakovaan lauantaina päivällä. Majoituimme Tescon taakse hotelliin ja heti saatuamme kamat levälleen lähdimme keskustaan.
Millään ei riittänyt energiaa kirkkokierrokselle, joten suuntasimme suoraan Buddhaan drinkeille. Kaksi Dharmaa rauhoitti krapulaista vatsaa mukavasti. Pian muut seurueestamme liittyivät seuraan ja suuntasimme oikein kahdeksan hengen voimin Kolmeen Paprikaan (Trzy Papricky) pizzalle ja viinikarahveille. Söin metsäsienipizzan. Oli kuiva pizza, mutta kaiken kaikkiaan oikein mukava kokemus.
Suurista suunnitelmista huolimatta peti kutsui. Nukuimme kunnon yöunet (viimeinkin mahdollisuus raahata sängyt vierekkäin! Pirun katoliset maat...), aamiaistimme ja vilkutimme bussille muun juhlaväen jättäessä Krakovan taakseen. Kukaan ei näyttänyt bussin ikkunasta persettä, mitä hieman ihmettelin. No, joka tapauksessa meidänkin oli aika taas kerran pakata laukut ja tilata taksi.
Seuraava kohteemme oli uudenkarhea Hostel Mundo Stradomin kaupunginosassa, eli juuri siinä vanhan kaupungin ja vanhan juutalaisalueen puolivälissä. Mahtava henkilökunta latasi kartat pöytään, piirteli ne täyteen viivoja, rukseja ja rinkuloita ja esitteli meille suloisen huoneemme, Nepalin.Viimeinkin Double!
Aamulla suunnistimme aamiaiselle. Meille oli luvattu, että hostellin omistaja kokkaa aamiaista joka aamu. Muroja, leipää, juustoja, kalaa, kahvia, teetä, tomaattia... Kaikki valmiiksi katettuna ja lisämaksutta. Ensimmäisestä aamusta aamiaiset ovat vain parantuneet. Toisena aamuna tarjolla oli kalan sijaan tuoreita vadelma-banaani-smoothieita. Kolmantena aamuna omistaja tarjoutui kokkeloimaan mulle munia, kun muut söivät makkaraa.
Hostelli on hyvin siisti. 24-h respa palvelee yllättävinkin tavoin - eräänä iltana Mihail lähti vuoronsa jälkeen yöllä saattamaan mua savukeostoksille ja saattoipa vielä takaisinkin ennen kotiinlähtöään.
Mielenkiintoisiin persooniin tuollaisessa intiimissä, lämminhenkisessä hostellissa törmää. Asuinkavereinamme olivat mm. tunnettu puolalainen reggaebändi Vavamuffin, pierogi- eli keitinpiirasfestivaaleille töihin tulleita neitosia, Moshe, keski-ikäinen israelilainen, joka tuli Puolaan etsimään isänsä juuria, sekä mukava milanolaisheppu, joka moottoripyöräilee Euroopan halki ties kuinka monetta kertaa.
Hostelli aloitti toimintansa alle kolme kuukautta sitten. Talo on vast'ikään rempattu sekä ulkoa että sisältä ja omistajan mies ja lapsi käyvät kuopsuttelemassa pihaa kuntoon. Eli siis ihanaa väkeä, kaunis paikka, seesteinen sisustus, loistava sijainti. Voin suositella lämpimästi, ja aion toki itsekin palata. Ai niin, naapuritalossa on bordelli "Musta Lootus".
Krakova oli täynnä turisteja. Ihmismassat vaeltelivat katuja ylös alas heti, jos aurinko vähääkään pilkisti. Turistikausi ei sovi meille, ahdisti se väenpaljous. Pari sateista päivää sattui kohdalle, ja vaikka vähän harmitti juosta katuja niin, että märät kengät tippuivat jaloista, se tila ja avaruuden tuntu eivät haitanneet lainkaan.
Toisena päivänämme Krakovassa hilluimme pitkin vanhaa kaupunkia. Kävimme yliopistolla ja linnalla.
Ostin hienon valokuvakirjan, "Krakow in 3 epochs", jossa on valokuvia Krakovasta 20-luvulta nykypäivään.
Sitten olikin jo korkea aika palata hostellille nukkumaan. Uskomattomat unenlahjat.
Seuraava päivä vietettiin juutalaisteemalla. Lähdimme vaappumaan kohti Kazimierziä, vanhaa juutalaiskaupunginosaa, jonka asukasjoukko oli koostunut pääasiassa juutalaisista aina 1400-luvulta alkaen. Kun juutalaiset siirrettiin Veikselin toiselle puolelle ghettoon, alue autioitui. Sodan loputtua asuntoihin oli muuttanut puolalaisia, ja mellakka-alttius ja epäselvät omistajuussuhteet jättivät alueen vähän välikäteen. Yritykset eivät halunneet sijoittaa laueeseen ja sen nousu on alkanut varsinaisesti vasta viime vuosina boheemien ja turistien kiinnostuksen myötä.
Tallustelimme katuja sinne tänne ja ihmettelimme, kuinka uutuuttaan hohtavien rappausten naapurina oli yleensä kaiken rappauksensa jo aikapäivää menettänyt, luhistumaisillaan oleva talo. Kaupunginosan hip-maine ei ole siis ehtinyt vielä kunnostaa koko seutua :)
Kävimme Remun synagogassa ja sen yhteydessä sijaitsevalla vanhalla juutalaisella hautausmaalla, jota hitaasti kunnostetaan natsien käytettyä sitä mm. kaatopaikkana. Hautakiven kappaleista muurattu muuri pysäytti kyllä taas hetkeksi.
Oli taas aika lepuuttaa. Siirryimme Singeriin. Kyseessä on Krakovan baaritaivaan varsinainen tähti tällä hetkellä, I hear.
Se on siis baari, jossa pöydät on korvattu vanhoilla polkusingereillä. Vanhat tapetit, narisevat tuolit ja iltaisin kynttilänvaloa. Kyllä kelpasi nauttia iltapäiväkalja! Kas näin:
Testasimme saman torin, Plac Nowyn, laidalta vielä toisenkin kuppilan, kuuluisan Alchemian. Sisustukseen kuului mm. demonipatsas ja seinällä roikkuva kuivattu pallokala.
Seuraavaksi bongasinkin reissun kahdeksannenkymmenennen kirjakaupan. Korkean synagogan alakerrassa toimii juutalaisuuteen ja holokaustiin erikoistunut kirjakauppa, jossa oli huimasti tuotteita myös englanniksi. Ostin kuvateoksen Letters from the Ghetto ja romaanin Hide, joka kertoo 9-vuotiaan Naomi Rosenbergin kahdesta piilotteluvuodesta ladon lattian alla. Luin molemmat jo.
Zusba puolestaan osti 2 levyä Kroke-nimiseltä klezmer-bändiltä.
Seuraava päivä oli kokonaisuudessaan omalaatuinen. Aloitimme kävelemällä kasvitieteelliselle puutarhalle. Aurinko teki mulle taas tepposet, alkoi huimata ja paleltaa. Muistatteko, mitä kävi Barcelonan kasvitieteellisessä? Voiko ihminen olla allerginen kasvitieteellisille puutarhoille? Päädyin ottamaan 45 minuutin nokkaunet puistonpenkillä Zusban tutkiessa puistoa.Ehdin mäkin kyllä jotain nähdä, halkaisijaltaan yli 2-metrisen tammen ja varmaan yli 30 metriä korkean pähkinäpuun.
Päivän persoonallinen ote ei toki ollut sillä selvä. Seuraavaksi hajosivat kengät. Molemmissa jaloissa oli kirvelevät rakot ja olin kävellyt kenkäni hengiltä. Tassutimme siis ostamaan mulle varakenkiä, ostin kahdet :D
Sitten syömään! Valitsimme taas italialaisen, sillä Krakovassa nyt vaan on todella paljon houkuttelevan oloisia italialaispaikkoja. Tomaattikeittoa, katkarapupastaa ja yksi ihan pikkuinen tiramisu.
Illalla meidän piti lähteä katsomaan Vavamuffinia hostellin omistajan klubille, mutta mua heikotti ja Zusba oli kuumeinen. Niinpä joimme kaljat hostellilla ja ryömimme nukkumaan.
Seuraava päivä herätti mussa ristiriitaisia tuntemuksia. Suoraan sanottuna mä pidän itseäni varsin ennakkoluulottomana ja avarakatseisena ihmisenä. Mä aidosti halusin pitää meidän juutalaisesta hostellituttavasta Moshesta, vaikka se olikin kitisevä mulkku. Ja Arka Noegossa mä ihan aidosti yritin syödä alkuruokaani, vaikka se olikin karppia rusinahyytelössä. Kuvitelkaa pienissä sairaissa mielissänne aladobi, joka on pienen kakun kokoinen, ja lihan tilalla on kalaa ja rusinoita.
Pääruoaksi syömäni taimen manteleiden ja saksanpähkinöiden kera olisi ollut hyvää, ellen olisi valinnut sen seuraksi kasviksia, eli kukka- ja parsakaalia...
Muuten kyseinen päivä oli ohjelmaton. Totuttuun tapaan aamiaiselle (normisetti ja meksikolaisia lettuja, eli lettuja tomaatti-chili-sipuli-munakokkelitäytteellä). Sen päälle aamupäiväunet. Alkuiltapäivästä lähdettiin ostamaan Zusballe kenkiä, mulle rakkolaastareita ja molemmille levyjä.
Käytiin siinä sitten Buddhassa Mojitolla, Bloody Maryllä ja Dharmalla sekä vaaputtiin zapiekankoja mussutellen taas kerran kotia kohti. Illalla suunnistimme kohti Arka Noegoa ja sieltä Singerin kautta taas kotiin. Zusba jäi juomaan kaljaa respan ihanan Natalian kanssa, mä lähdin ylös nukkumaan ja suunnittelemaan, että ihan ihan varmasti osallistutaan kyllä ainakin seuraavan päivän grillibileisiin hostellilla.
Viimeisen päivämme Krakovassa käytimme viisaasti museoimalla. Kävimme luonnontieteellisessä museossa ja sen yhteydessä toimivassa akvaariossa. Kävimme Bull Barissa hermostumassa brittituristeihin. Kävimme ostamassa kotiin viinaa - pullo Zubrówkaa ja pullo Advokaatia. Ostin myös juuston, rakkaista rakkaimman Oczypekin, kotiintuomisiksi.
Illalla oli sitten hostellin grillibileet, joissa tosin itse grillaus tapahtui omalaatuisesti hiiligrillillä, sateenvarjolla ja hiustenkuivaajalla. Kaljan- ja vodkanjuominen sujui perinteisemmällä pullosta-lasiin-josta-kurkkuun -tekniikalla. Paikalla oli pari irlantilaista kaveria Galwaystä, pari jenkkiä, pati jotain itäblokkilaista, pari ruotsalaista, joitain puolalaisia ja me. Ai niin, ja ne kaksi häiskää, jotka olivat pyytäneet taksikuskia viemään ne klubille, ja taksikuski toi ne tuonne. Ehkä se tarkoitti ne mustaan lootukseen? Noh, nämä kaverit tulevat reippaasti sisään ja marssivat parvekkeelle, jossa Adam puhaltaa juuri hiustenkuivaajalla lisää potkua uupuvaan tuleen. Kysyvät huumeita. Adam, siis hostellin omistajan veli, vastaa vakavalla naamalla: "Yes, we have got cocaine, it costs one thousand american dollar per gram." Kaverit olivat hetken pohtineet. Toinen oli niin innokkaasti ostamassa, ettei meinannut uskoa Adamin vakuutteluja siitä, että vitsillähän hän vaan.
No mutta niin valkeni kotiinlähdön aamu. Hostellin rouva antoi meille vielä kankkuskaljaa reppuun matkaeväiksi ja saatteli meidät halauksin matkaan. Aloitimme ihastuttavan 8 tunnin kotimatkan. Mutta oli omalle sohvalle kyllä eri kiva rojahtaa.
Kaiken kaikkiaan hyvin onnistuneet, joskin rankat häät. Hääpari oli hyvin kaunis/komea, vieraat nauttivat olostaan, tarjoilu ja järjestelyt olivat toimivia. Erityisen iloinen olin hääparin vauvauutisesta.
