Mut te ootte kaikki munkin kavereita, oottehan, pliiiis

Ja tässä ei nyt kyse mistään uskonnollisesta tai leivosalan asiasta, vaan omasta toissailtaisesta syleilenmaailmaa-kännistä ja sen... köh... mielenkiintoisista verbaalisista ilmenemismuodoista. Muita muotoja, joissa känni tai sen seuraukset ilmenivät: turvallaanolo vuorikadulla, fish&chips aamuyöstä, kipeät lihakset (kaula, kyljet, reidet, perse, selkä, kyynärvarret), ruvet säärissä.

Perinteisesti Tuomaksen synttärit ovat petollinen paikka, mä joudun joka vuosi siellä humalaan. Aloiteltiin siististi gallerialla muutamalla oluella. Join vihreässä pullossa olevaa intialaista Chakra-olutta, koska vihreä on sydänchakran väri ja Guru Giri sanoi, että sydänchakrani kärsii. Voitelin sitä. Loppuillan voitelinkin sydänchakraani halailemalla jotakuinkin kaikkia ja julistamalla välittämistäni.

Mentiin keilaamaan. Kapeassa hameessa se on jotakuinkin mahdoton asia. No, kaadoin pari keilaa. Sitten lähdettiin Redrumiin discoilemaan. Kassatäti närkästyi, kun kutsuin Zusbaa ja Viiksi-Güntheriä rumiluksiksi. Yritin selittää, että ne on omia niin saa niitä sanoa rumiluksiksi, mutta täti ei pitänyt siitä silti.

Siitä sitten seurasi nelisen tuntia lässytystä, juomista ja jonkin verran muistaakseni tanssimistakin. Oli hauskaa, vaikka toisaalta en ole varmaan aikoihin ollut niin pahassa krapulassa kuin eilen ja tänään. Pään kääntäminen on lähes mahdotonta, koska kaulalle on tapahtunut jotain - ehkä joku lihas venähtänyt? Lisäksi tepsutan kuin ankka, koska jalat eivät oikein toimi.

Ensi vuonna uudestaan!

Tässä viime aikaisessa sairaudenkehityksessä on ollut yksi huolestuttava piirre: Mä en ole koskaan aiemmin juonut humalahakuisesti. Nyt mun tekee koko ajan mieli juoda ja ihan taju pois. Mökilläkin silpaisin varmaan puolitoista pulloa viiniä, ellei enemmänkin, oksensin ja menin nukkumaan.

Masennus on ollut paljon ystäväpiirissämme pinnalla myös muilla kuin itselläni. Osittain siihen ehkä vaikuttaa se, että lauma masennuksiin taipuvaisia ihmisiä elää International Summer of Bad Newsiä. Tai sitten olemme vaan puhuneet siitä vielä avoimemmin kuin ennen?
Hienointa musta tässä kaikessa on huomata se, miten järkkymättömästi ihmisverkko pitää toisitaan huolta. Yksikään solmu ei pääse purkautumaan :)