Teema: Kohtaamisia

Kopioin tähän suoraan kuvauksen tilanteesta. Kirjoitin sen erästä pienehköä foorumia varten, ja liitän sen nyt sellaisenaan tähän. Olen edelleen jotenkin hämmennyksissä.

Olin menossa psykologille juttelemaan masennuksestani ja uupumuksestani. Yht'äkkiä sain jostain energiaa ja päätin mennä lenkkeilemällä sinne. Kaivoin lenkkarit kaapin perukoilta ja lähdin hyvissä ajoin matkaan - reitti veisi mut paikkoihin, joissa en ole käynyt, joten varasin eksymisaikaa.

Pääsin ovelta parinsadan metrin päähän ensimmäiselle metsätaipaleelle. Vastaan kävelee etnisen näköinen setä polkupyörän kanssa. Hän kysyy minulta, missä kaupunginosassa on. Vastaan ja hymyilen nätisti odottaen mahdollisia jatkokysymyksiä. En kuitenkaan osannut varautua siihen, mitä kuulin.

"Sulla ei ole nyt elämässä kaikki hyvin," setä sanoo.
Myönnän. Setä kysyy, joogaanko. Myönnän. Näytän sedälle om-tatuointiani - setä sanoo olevansa Tiibetistä ja ohjaavansa om-meditaatiota masentuneille.

Setä sanoi, että mulla on varmaan aika maskuliininen työ. Myönsin. "Olet esimiestehtävissä, eikö niin?" Jouduin taas myöntämään. Firmaa setä ei arvannut, mutta ei mennyt kauaskaan.
Puhuttiin työn ja vapaa-ajan tasapainosta, parisuhteista, itsetunnosta. Setä käski meidän käyttää tuplaehkäisyä: "Musta tuntuu, että te ette halua lasta, ja sä tulet todella helposti raskaaksi. Olkaa varovaisia."

Juteltiin kaikkiaan tunti, kunnes mun oli ihan pakko juosta sinne lekuriin. Lopuksi halattiin, mulla oli aivan älyttömän huojentunut olo.

Kotiläksyksi setä käski mun kirjoittaa tarinan siitä, kuka minä olen. Muita rajoituksia ei ole kuin se, että tarinassa pitää olla rakkautta itseä kohtaan, siinä ei saa olla vihaa, katkeruutta tai mustasukkaisuutta. Siinä pitää olla toivoa.

Lupauduin menemään maksulliseen yksilöterapiaan, 45 e / 2,5 tuntia. Kiinnostaa kuulla lisää. Vaikkei siitä sen kummempaa saisikaan, hyvä keskustelu on kullanarvoinen asia.