Tasan neljä sekuntia oli lämmin

Aamu lähti käyntiin kuin pieni enkeli. Lähdin bussille hamosessani ja kevättakissani ja manasin vesisadetta. Sitten kun huomasin, ettei mulla ole rahaa eikä arvoa kortilla ja että saisin kävellä töihin, manasin koko universumia.

Sain sitten taapertaa kylmässä vesisateessa koko matkan hanskoitta. Jotenkin todella ihmeellisesti onnistuin kuitenkin olemaan kohtuullisen positiivisella mielellä ja haaveilin kickbikesta (http://shop.kickbike.fi/fi/images/bike/big/blueCCmed2.jpg).

Nyt istun toimistolla ja palelen luita ja ytimiä myöten. Peukaloissa ei ole tuntoa vaikka olen ollut sisätiloissa jo yli kaksi tuntia. Perkuti. No mutta jos ajatellaan positiivisesti, sain ainakin annoksen liikuntaa heti aamutuimaan. Tätä menoa jaksan kuukauden päästä kävellä sen koko 10 kilometriä naisten kympillä. Uskomatonta, miten rapakuntoon sitä ihminen voikaan itsensä päästää.

Mulle ehdotettiin koulutusta mun hermoloman päälle. Piti pitää vapun jälkeen loppuviikko lomaa ja tasata stressiä. Nyt ois kuitenkin mahdollisuus päästä kolmen päivän henkilöstöjohtamisen kurssille. Haluan mennä. Minne mä nyt sen loman tungen? Älkääkä sanoko että laita vaikka sinne. En laita. Mä tarviin sen loman.

Aamuyön unettomuus yritti vallata alaa taas. Muutaman yön valvoin ja tuskailin, että tätäkö tämä taas lähikuut on. Nyt kuitenkin tilanne on jossain määrin parempi, viime yönäkään en herännyt tietääkseni kertaakaan. Jei :) Nyt vielä se nestepaasto- ja joogaloma niin mähän olen taas ihan niin kuin ihminen.