Anteeksanteeks

Oon mä hengissä ja kaikkee :)

Mä oon kipeillyt flunssakierteessä ja oon ihan puhki-möh, enkä oo siis jaksanut muutenkaan kirjoitella kuulumisia. Tai oonhan mä tunnollisesti ylläpitänyt mun käsityöblogia, mutta tuskin se montaakaan teistä kahdesta kiinnostaa :D

On kesä. Tää on ollut hassu kesä - mulle on tullut ihan yllätyksenä, miltä meidän kotiseutu näyttää kesällä, miten paljon se kukkii ja vaikka mitä muuta. Viime kesä on siis mennyt enemmän koomassa kuin olen tajunnutkaan.

Käytiin Zusban ja siskon porukan neljän nuorimman kanssa heilumassa Hämeen kesässä tuossa jokunen viikonloppu sitten. Zusba pääsi ajamaan maastoon autolla, piskit pääsivät nauttimaan koiraparkin vedenkantopalvelusta ja siankorvista. Sanna-täti kärtsäsi niskansa pomppulinnan edustalla kirkuessaan.

Kotimatkalla vietiin vielä piskit juoksemaan Mommilaan ja samalla lapset pääsi ajamaan mönkijällä Zusban kanssa.


Mitäs muuta on tehty? Käytiin Zusban kanssa seikkailemassa Keimolan moottoriradalla ainakin. Siellä oli hassu tie:


Mua on helppo huvittaa.

Siskolta tuli juuri viesti. Puolikas koirani Vilho P. Piippola oli käynyt rokotuksissa ja mun puolikkaani siitä painaa nyt 10,4 kg.

"Saisiko olla syanidia? Rauhoittuisit."

Sanoi Wagner Viiville, joka keräsi kierroksia.
Mietin tarkemmin tuota pyyheasiaa. Me ainakin saadaan joka joulu meidän faijalta erilaiset pyyhkeet, mutta lakanat on yllättäen samaa paria. Ehkä se on taustalla siihen viimeksi miettimääni asiaan.

Ostin puolikkaan koiran. Tuosta noin vain, miettimättä, hups. Mulla on nyt puolikas 9-viikkoinen schäferinpentu Vilho eli Piippo. Vilipiippo asuu Keravalla, omistamani vasen kylki on kiinni siinä oikeassa kyljessä, jonka omistaa siskoni. Elokuussa Turkuun erikoisnäyttelyyn :) Lupaan laittaa kuvia molemmista kyljistä kunhan saan niitä.
Se oli tosi outo kehitys. Sisko kysyi maanantaina että enkö mä voisi ottaa siitä puolta ja mä sanoin että "no voin mä". Sisko innostui ja kysyi että voidaanko mennä heti hakemaan. Sit mä lähdin töistä Keravalle ja sieltä edelleen Kouvolaan (Terkkuja!) hakemaan koiranpentua. Kotimatkalla käytiin näyttämässä sitä Zusballe ja sit se lähti kotiin.

Jyrockissa oli tosi kivaa, ikävä kyllä ei ole yhtään kuvia siltä reissulta. Oli mukava käydä Naton ja Hartsamaattorin uudessa kodissa ja oli erityisen kiva viettää leppoisaa kokkailuaikaa ja viinittelyaikaa ilman häiriöitä. Lisää sellaista!

Ens viikonloppu menee kotona lepäillessä, sitten alkaakin jo Grand Gala - Vappu - Kissavahti - jne. kiireilyt.

Nyt juon vielä lasillisen ihanaista cavaa ja sitten luen hieman Raamattua.

Kaikkea outoa, surkeaa ja hämmentävää

On vaikeaa aktivoitua bloggaamiseen taas noin pitkän tauon jälkeen. Ennen mikä tahansa antoi aihetta bloggaamiseen, nyt tuntuu ettei mitään kyllin merkittävää tapahdu.

Surut ensin: Heilikoiran pikkuvelikoira Pasi kuoli traagisessa onnettomuudessa mun ollessa niitä hoitamassa niiden kotona. Yritin elvyttää pikku koira parkaa, mutta tuloksetta. Kaiken kaikkiaan aika traumatisoiva kokemus, yllättävänkin. Olen naukkaillut viiniä ja drinkkejä sen jälkeen huomattavasti enemmän kuin mitä yleensä olen tottunut. Tunnen taas tarvetta humalahakuiseen juomiseen. Täytyy pitää varansa, kohta mä käsittelen kaikki mun ongelmat viinillä. "Ihan vähän vaan, tää laskee verenpainetta!"

No joo mutta siis, vaikea asia käsiteltäväksi, vaikkei oma koira ollutkaan. Näen öisin unia, jossa maailma loppuu tai olen hukannut jotain tärkeää.

Opiskelu on onnistunut harhauttamaan ajatuksiani kuitenkin mukavasti. Eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen kurssia varten olen lukenut kirjoja, jotka käsittelevät mm. eri raamatunkirjojen uskottavuutta historiallisena lähdeaineistona ja vastaavaa. Luin myös alennusmyynnistä löytämäni kirjan Tapaus Kristus, jolta odotin "hieman" puolueettomampaa lähestymistä aiheeseen. Kirjan argumentointi oli naurettavan virheellistä kehäpäätelmineen ja muine alkeellisine erheineen. Kirja keskittyi lähinnä todistelemaan, että Jeesuksen ylösnousemus on todisteisiin perustuva historiallinen tosiseikka, ja yritti siis tehdä sen ilman niitä todisteita. Tavallaan ihan mielenkiintoista, mutta pelkkä huvittuneisuus ei kantanut kaikkia niitä neljääsataa sivua.

Nyt lueskelen sitten huomattavasti kriittisempää, mutta kuitenkin populistista teosta. Alkaa hahmottua se, kuinka äärettömän hienovaraista tasapainoilua on tehdä tiedettä uskonnon maailmasta ja ilmiöistä.

Viikonloppuna Jyväskylään Jyrockaamaan, jee!

Vodkaa ja nelisentuhatta koiraa

Viikonloppu ei oo varmaan tullut yhtä tarpeeseen. Perjantaina mentiin suoraan Petelle seurustelemaan H:n kanssa. Juotiin skumppaa, glögiä, siideriä, vodkaa ja vissiin oluttakin. Käväistiin glögillä Hauessa. Humalluttiin leppoisasti ilman sen kummempaa suunnitelmaa.

Seuraava päivä meni krassiraukeissa. Nukuin päikkäreitä ja lööbailin. Onneksi naapurin setä toi pizzaa - luksusta herätä krapulapäivänä pizzatoimitukseen!

Tänään oli sitten vuorossa Eläinmessut ja Voittajanäyttely Messukeskuksessa. Kävin juomassa aamukahvit Petellä ja suuntasin Messariin, vaikka vallan mainiosti tiesin taas menettäväni siellä hermoni. Väsyneitä lapsia, kiukkuisia koiramammoja, haukkua, pissiä, tungosta, tungosta, tungosta. Onneksi Eläinmessujen puolella on aina hiljaisempaa kuin Voittajan puolella.
Hengailin Kesiksen ständillä ja kerroin ihmisille rotista. Got meself a t shirt.

Olen nukkunut. Ihanaa, sillä viikolla ei taas juuri nukuttanut. Stressaan töistä liikaa. Olen ollut pari kertaa todella lähellä ärähtää asiakkaalle. Saas nähdä kauanko polla kestää. Olen ollut aivan saatanan ahdistunut.

Ens viikolla ainakin 3 työhaastattelua.

seitsemän kirjaa, seitsemän joutsenta

Iih, sain Zusbalta kaksi Sufjan Stevens -levyä synttärilahjaksi. Se on melkein parempaa kuin saamani itse ostamani savukkeensytytin, joka oli hieno. Iih!

Lopetin eilen viimeisen Harry Potterin. Hassua, olen lukenut sarjan ensimmäisen kirjan muutettuani vasta Kouvolaan. Olin hieman yksinäinen (hieman, tyrsk!) ja ostelin kaikilla rahoillani (eli opintolainalla) kirjoja ja musiikkia. Nyt on monta-monta vuotta myöhemmin, en enää asu soluasunnossa sellaisen tytön kanssa, joka kuuntelee Britney Spearsia ja jolla on paljon pehmoleluja. Asun pojan kanssa (mutta pidän huolellisen hajuraon), jolla on paljon levyjä, mutta joka ei kuuntele pehmoleluja.

Kyllä oli sääli, että HP-sarja on nyt loppu. Ensimmäiset kaksi kirjaa olivat kuin Bond-leffoja, samaa kuviota toistavaa vaivatonta viihdettä. Kolmas kirja oli hyvä, niin osana sarjaa kuin muutenkin, kirjana. Neljäs kirja oli pakkopullaa, varmaan kirjailijalle yhtä paljon kuin lukijoillekin. Se täytebiisi. Myös siitä tehty leffa on täydellisen lattea. Viides kirja vie taas tarinaa aidosti eteenpäin (vaikka leffassa onkin vitusti liikaa nopeaa panorointia). Kuudes kirja on pitkä preludi tälle seitsemännelle, nämä kaksi viimeistä ovat aika saumaton kokonaisuus. Synkkiä, mutta kokoonkurovia ja langanpäitä päätteleviä.

Ja se loppu? No siinä kävi ihan oikein. Epilogi oli ihan hattaraa ja siirappia, mutta muuten loppu oli tyydyttävä. Varsinkin kun monet teorioistani osuivat oikeaan. Ja sanotaan se viimeinenkin asia vielä: Kyllä, sarja kestää uudelleenlukemisen hengästymättä, vaikka monta kertaa vuosien varrella kirosinkin ja hermostuin Rowlingiin.

Mitä nyt sitten kaunokirjallisuuden saralla? Mikä on seuraava asia, joka nuorison kirjallisuusharrastusta vie eteenpäin? Pöh. Jouluksi muuten tulee leffaan Kultainen kompassi, se pitänee ainakin vuokrata.

Lukeeko tätä blogia kukaan, joka ei tiennyt tätä synkkää puolta harrasteistani? Yllättyikö kukaan?

Vietin viikonlopun Heili-hauvan kanssa keravalaisissa maisemissa. Piskillä on uhmaikä, se kyseenalaisti aivan kaiken mitä sille sanoin. Sunnuntaina minä ja H veimme sen koirapuistoon, jossa se sai tavata kaksi kaunista bordeauxindoggia ja yhden oletettavasti sakemanninartun. Pelotti kamalasti, piti kiivetä oikein pöydälle turvaan, mutta oli kivaakin ja sai juosta kyllikseen.

Olen pitkin päivää katsellut itseäni ns. toisten silmin, nimittäin Tuulsin valokuvakansioista. Hassua nähdä itsensä vuosien ja vuosien varrella toisen ihmisen kansioissa, eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa.

Iih, nyt jatkamaan skannausta, wips.

Polttaa kesäkatu miestä kosteaa höyryä nousee tiestä

Jatkan heti kun nyt pääsin kerran vauhtiin eikä edelleenkään nukuta.
On kesä ja helle. On ollut kesä ja helle jo jonkin aikaa, en vain ole kaikelta muulta jaksanut raportoida sitä. Töihin kickbikatessa meinaa kuolla ja lopulta haisee pahalta. Story of my life.

No mutta asiaan. Kaikkee mälsää on ollut. Ensin toi tollanen meni ja lähti:
















Sitten kummityttö joutui sairaalaan, diabetes. Itse sairaushan on hoidettavissa, mutta teki todella pahaa nähdä se niin pienenä, niin haavoittuvaisena ja ennen kaikkea niin urheana lastenklinikan sängyssä kanyylit kummassakin kämmenselässään ja mustat renkaat silmien ympärillä. Sydän särkyi siitä neulojen, pistelyn ja ohjeiden määrästä sekä lopullisuuden fiiliksestä. Mutta toisaalta sitä sai taas tervettä perspektiiviäkin - samassa sairaalassa näin mm. noin kolmivuotiaan lehmäpukuisen pojan, joka kulki tottuneen oloisesti tippatelineen kanssa sairaalan leikkiosastolta takaisin vuodeosastolle. Pojan vaappuessa eteenpäin lehmäpuvun häntä laahasi perässä jotenkin niin paljastavan surullisena huutomerkkinä, riipivänä yksityiskohtana, että tuli itku.

Se kaikki yhdistettynä taas kerran nousussa olevaan depressioon ja pitkittyneeseen stressiin heitti mut sängyn pohjalle muutamaksi viikoksi. Toisaalta mulla oli silloin aikaa hoitaa tuota:



Just nyt en tiedä, onko mulla ollut mieleenpainuva kevät ja alkukesä, vaiko sellainen, joka jää jälkeenpäin vain usvaiseksi harmaaksi massaksi, kuten talvi 2004-2005 tai kesät 2002 ja 2003.
Lueskelin kymmenen vuotta vanhaa päiväkirjaa kun se tuli muuttotavaroissa vastaan. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Mä olen ollut liikuttavan mahtipontinen ja teatraalinen, puhumattakaan siitä, että luulin olevani kovinkin rakastunut, vaikka todellisuudessa mä olen ollut ihan plain old ahdistunut. Hullut viihtyy keskenään :)

Kickbiken etupyörän pikalukko irtosi tänään ja eturengas putosi. Onneksi en kuollut.