On kesä ja helle. On ollut kesä ja helle jo jonkin aikaa, en vain ole kaikelta muulta jaksanut raportoida sitä. Töihin kickbikatessa meinaa kuolla ja lopulta haisee pahalta. Story of my life.
No mutta asiaan. Kaikkee mälsää on ollut. Ensin toi tollanen meni ja lähti:
Sitten kummityttö joutui sairaalaan, diabetes. Itse sairaushan on hoidettavissa, mutta teki todella pahaa nähdä se niin pienenä, niin haavoittuvaisena ja ennen kaikkea niin urheana lastenklinikan sängyssä kanyylit kummassakin kämmenselässään ja mustat renkaat silmien ympärillä. Sydän särkyi siitä neulojen, pistelyn ja ohjeiden määrästä sekä lopullisuuden fiiliksestä. Mutta toisaalta sitä sai taas tervettä perspektiiviäkin - samassa sairaalassa näin mm. noin kolmivuotiaan lehmäpukuisen pojan, joka kulki tottuneen oloisesti tippatelineen kanssa sairaalan leikkiosastolta takaisin vuodeosastolle. Pojan vaappuessa eteenpäin lehmäpuvun häntä laahasi perässä jotenkin niin paljastavan surullisena huutomerkkinä, riipivänä yksityiskohtana, että tuli itku.
Se kaikki yhdistettynä taas kerran nousussa olevaan depressioon ja pitkittyneeseen stressiin heitti mut sängyn pohjalle muutamaksi viikoksi. Toisaalta mulla oli silloin aikaa hoitaa tuota:
Just nyt en tiedä, onko mulla ollut mieleenpainuva kevät ja alkukesä, vaiko sellainen, joka jää jälkeenpäin vain usvaiseksi harmaaksi massaksi, kuten talvi 2004-2005 tai kesät 2002 ja 2003.
Lueskelin kymmenen vuotta vanhaa päiväkirjaa kun se tuli muuttotavaroissa vastaan. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Mä olen ollut liikuttavan mahtipontinen ja teatraalinen, puhumattakaan siitä, että luulin olevani kovinkin rakastunut, vaikka todellisuudessa mä olen ollut ihan plain old ahdistunut. Hullut viihtyy keskenään :)
Kickbiken etupyörän pikalukko irtosi tänään ja eturengas putosi. Onneksi en kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti