Olen nähnyt juhlahumun Puolassa, ihanaa!

Hotelli Ruszac, Krakova
11.8. 2007

Villi lauantai-ilta Krakovassa. Makoilen mahallani hotellin sängyssä ja juon olutta. Telkusta tulee joku voice-over -dubattu jenkkileffa, jota en tunnista. Zusba torkkuu.
No mutta mutta! Miten sankarimatkailijamme ovat tässä hyytymyksen tilassa? Miksei kaljatölkki vajene millään?

Katsotaanpa matkaa hieman taakse päin, ehkä väsymykseen löytyy joku looginen selitys.

Lähdimme kotoa keskiviikkona aamulennolla. Krakovan kentällä hypimme bussiin ja suuntasimme kohti Lounais-Puolaa ja Tsekin rajaa.

Matka sujui leppoisasti. Suomenkielinen oppaamme Michał kertoi Puolan metsistä, kivihiilestä, ilmastosta ja alueesta, jolla liikuimme. Ajoimme Paavi Johannes Paavali II:n kotikaupungin Wadowicen kautta Pszczynaan lounaalle. Sienipastaa ja pirtukakkua. Jälkkäri meni päähän kuin häkä ja posket punoittaen pakkauduimme takaisin bussiin. Viimein kuuden aikaan illalla olimme Racibórzissa [ratsibuz] sijaitsevan hotellimme Polonian huoneissa.

Kävimme kulmakuppilassa terassikaljalla

ja palasimme hotelliin - tiedossa oli nimittäin buffetillallinen ja sulhasen perheen tervetulotoivotus Puolaan. Samalla saimme hyvää tietoa siitä, miten häissä tulee toimia (esimerkiksi kirkkoon mennään kulkueena hääparin perässä, riisin lisäksi hääparia heitellään kolikoilla, jotka heidän on sitten kerättävä ennen matkan jatkumista, lahjat annetaan kirkon pihalla...).

Vielä buffetin jälkeen meidän piti jatkaa hommia, koska halusimme antaa sulholle lahjaksi muistelualbumin ja -dvd:n, joiden parissa vekslaaminen vei aikaa. Lopulta nukkumaan pikkutunneilla.

Aamulla oli krapula. Bussi kuitenkin suuntasi jo ennen kymmentä kohti Jejkowicen kunnassa sijaitsevaa Pyhän Marian kirkkoa. Mutkittelimme pitkin maalaiskyliä tietöiden välissä kohti morsiamen kotikaupunkia. Päästyämme massiivisen kirkon parkkipaikalle näimme hääparin jo odottelevan vieraita kirkon edessä.


Odoteltuamme jonkin aikaa siirryimme kulkueena sisään kirkkoon ja asettauduimme kaiken lehtikullan alle penkkeihin istumaan. Kaikilla oli kohtuullisen suora ryhti tässä vaiheessa. Kello kilahti ja pappi apupoikineen marssi alttarille, ja siitä alkoi se veisaaminen, seisomaan nousi, istumaan lasku, patsaankierto, kumartelu, polvistelu ja kolehtirumba. Koko homma kesti onneksi vain kolmisen varttia, ja sen jälkeen pääsi ulkoilmaan.

Siellä sitten keskikin, sillä ensin heiteltiin riisit ja kolikot. Sitten hääpari keräsi ne kolikot, missä meni varmaan vartti. Sitten kaikki 150 vierasta jonottivat halaamaan hääparia, antamaan lahjan ja/tai kukkakimpun (tämä hääpari sai varmaan 50 kukkakimppua!) ja ottamaan valokuvia. Lopulta hääpari huristeli pois ja me lähdimme taas pakkautumaan bussiin ja ajamaan kohti seuraavaa paikkakuntaa, Rogowia.

Rogowissa oli määrä tapahtua sitten tämä varsinainen häävastaanotto. Paikka oli luojan kiitos ilmastoitu, koska helle alkoi verottaa jo voimia.

Siitä sitten alkoi sujuva kahden päivän mittainen syöminen ja juominen. Ruokaa kannettiin pöytiin koko ajan ja vodkapulloa ei saatu tyhjenemään millään - tai siis vaikka yritimme juoda sen tyhjiin, joku kiikutti aina uuden pullon pöytään kun edellinen alkoi lähestyä loppuaan.

Ohessa Hattivatti syö ja juo:

Kaiken kaikkiaan hyvin onnistuneet, joskin rankat häät. Hääpari oli hyvin kaunis/komea, vieraat nauttivat olostaan, tarjoilu ja järjestelyt olivat toimivia. Erityisen iloinen olin hääparin vauvauutisesta.

Häiden jälkeen aamulla bussi vei meidät Krakovaan nauttimaan vielä yhdestä päivästä porukalla. Mutta Krakova onkin jo aivan eri tarina...