torstaina, tammikuuta 07, 2010

Toit

Nyt se sitten iski. Keski-ikä. Että oli se lääkäri sittenkin oikeassa. Keittiöstä nimittäin kuuluu leipäkoneen ääni.



Vuodenvaihteen tallinnanreissu sujui hienosti. Tallinnassa oli kaikkien aikojen lumiennätys ja kunnolla myös pakkasta, joten saimme nauttia varsin idyllisestä vanhastakaupungista. Koska teitä kuitenkin kiinnostaa, mitä söin, kerron siitä nyt pitkän kaavan kautta.



Menomatkalla söimme laivan buffetissa ja kokemus oli laivanbuffettimainen. Kohokohdat: Smetana, brownie ja siedettävä valkoviini. Muut seuralaiset kehuivat lastenbuffetista kähveltämiään lihapullia sekä snickers-kakkua.

Illalla keskityimme suklaaseen ja viiniin. Vinkki: Odessa-kuohupunaviini ei ole ihmisen juomaa. En ole ennen nähnyt ihmisten pakoilevan kuohuviinipulloa.
Tanskan kuninkaan puutarha oli valoisa keskiyölläkin, lumi valaisi maisemaa niin paljon. Kotimatkalla eksyimme toisistamme ja päädyin H:n ja Peten kanssa raatihuoneenaukiolle puhumaan tulevaisuudenhaaveista. Varsin uusivuosimainen tilanne :) Joimme kesäistä Fresitaa pullon suusta ja hytisimme lumituiskussa. Ystävät <3









Aamulla kokeilimme lähikahvilaa aamiaiseen. Ikkunassa oli SWAT-joulupukkeja köysissään ja Markus näytti aika pelottavalta, mutta aamiainen oli edullinen ja hyvä. Koordinaatit: Suur-Karjan Kuninganpuoleisessa päässä, lähellä vaaleanpunaista ankkuriovea. Suosittelen pestobaguettea, Zusba peekonipirukasta ja pizzastruudelia. Kahvi on automaatista, mutta varsin kelvollista.



Illalla päätimme syödä yhdessä ja hetkellisen pohtimisen jälkeen Isäntä päätti viedä 11 meistä uuteen Far East Fine Dining -paikkaan, Chediin.
Paikka oli kaunis ja huoliteltu, tummaa puuta, kiveä ja pehmeää valoa. Lukollinen narikka! Vessassa vesiputoushana! Palvelu oli hyvää ja joutuisaa. Tykkäsin kaikin puolin, enkä vähiten ruoan vuoksi.

Söimme alkuruoaksi Dim Sumeja, sieni- ja kasvisversioita, sekä itämaista tonnikalasalaattia, jossa oli mm. granaattiomenansiemeniä, maukasta mangoa sekä aidosti hyvä salaattipohja. Tonnikalakin oli hyvää, ei sen puoleen.
Pääruokina söimme stir fry -sieniä, pi pa -ankkaa ja "Roasted silver cod with Champagne and Chinese honey". Kala yllätti eniten (tai enhän mä ankasta tiedä), sillä se oli todella rikasta, makeaa ja rasvaista. Se ihan oikeasti suli suussa ja samalla maistui paahdetulta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, tosin jos kaipaa pureskeltavaa tekstuuria ruoaltaan ei ehkä kannata syödä pelkästään tuota. Zusba sanoo, ettei ollut kalan suurin fani, mutta piipaa-ankka oli "just täydellistä - rapea nahka, sopiva ihra ja murea liha."
Sienet stir fry oli perushyvä setti. Sellerinpätkät tosin olisi voinut jättää lisäämättä siihen valmistusvaiheessa :)
Menuumme kuuluva jälkiruoka, tuoreet hedelmät luumusabayonella, oli jonkin hedelmän puuttuessa korvattu jäädykkeellä. Jäädyke oli loppuun asti mietitty ja kauniisti tarjoiltu kokonaisuus herukkaterttuineen ja ananaskirsikoineen. Muut söivät passionjäädykettä, minä tyypillisenä vastarannankiiskenä ja passioninvastustajana sain mustikkajäädykettä.

H valitsi meille aterian oheen ranskalaista rieslingiä ja se toimikin hyvin koko aterian läpi. Ilman juomia setti maksoi 36,50 € per nassuttaja.
Suosittelen lämpimästi ravintolaa, aion itsekin mennä sinne uudelleen. Toivottavasti taso pysyy!



Seuraavana päivänä kävimme Zusban kanssa kaksin syömässä ja noudatimme lyhyempää kaavaa. Valitsimme ensinnäkin paikaksi turistien suosiman valkosipuliravintolan Balthasarin, jonne olen aiemminkin pari kertaa yrittänyt ilman varausta. Nyt onnisti. Tämä on hyvin helppo paikka ujommallekin matkustajalle, koska asiointi onnistuu hyvin suomeksikin ja myös ruokalistat ovat monikieliset. Lisäksi paikka on heti raatihuoneen aukion vieressä JA sitä vastapäätä on ihana viini-kakkukellari, jossa kannattaa myös pistäytyä.

Valitsin juomaksi talon roseviinin, Z joi olutta. Aloitin syömällä "Miedon graavilohisalaatin tiikerikatkarapujen ja Dijon-sinapilla maustetun viinietikkakastikkeen kera". Oikein hyvää! Lohi oli ensiluokkaista ja kastike todella hyvää. Myös salaattipohja oli tuore, monipuolinen ja hyvin revitty.  Annoksessa oli reilusti marinoituja valkosipulinkynsiä, jotka toivat hilpeää twistiä varsinkin katkarapujen kanssa yhdistettynä.
Pääruoaksi olisin toivonut sienillä täytettyä kampelaa, mutta se oli loppu, joten valintani oli "Kevyesti paahdettua tonnikalaa wasabi-perunasoseen ja kookos-limettikastikkeen kera".
Tonnikala oli melko onnistunut. Pyysin mediumina, koska inhoan kuivaa tonnikalaa, ja lätty olikin keskeltä selvästi ruusuinen. Seesaminsiemenpinta oli paahteinen ja toi kivaa rakennetta. Wasabi-perunasose oli hyvin miedosti wasabista ja sopii miedommankin ystävälle. Määrä oli sopiva ja sose oli aseteltu, ei vain läimäisty lautaselle.
Annokseen kuului hieman yllättäen aika paljon kasvisseosta ja parsakaalia. Molemmat luojan kiitos tuoreista valmistettuja ja varsinkin parsakaali yllättävän hyvää. Napsakkaa ja elävän makuista, ei tippaakaan löysää tai väsynyttä.
Kastike kruunasi annoksen, kuten hyvillä kastikkeilla on tapana tehdä. Kookos ei ollut hallitseva elementti, mutta toi kermaisuutta ja täyteläisyyttä raikkaaseen kastikkeeseen. Limen potku toimi hyvin ja sitoi annoksen eri elementtejä jännästi yhteen.

Zusban valinnat osuivat annoksiin ja "Yrttimarinoitu lampaan kare valkosipuliperunoiden ja kirsikka-rosmariinikastikkeen kera" sekä "Valkosipulivoilla gratinoituja vihersimpukoita ja sinappi-yrttikastiketta". Molemmat kuulemma oikein toimivia.

Jälkiruoalle ei ikävä kyllä ollut aikaa, mutta jos olisi ollut, olisin valinnut "Mascarpone-vadelmakakkua ja Bailey’s-kastiketta". Valkosipulin makuinen créme brulée kuulostaa kyllä kiehtovalta, mutta tokkopa olisin uskaltanut.



Vielä yksi ylimäärinen ruokaan liittyvä vinkki: Viru-keskuksen kolmannen kerroksen kirjakaupan kahviosta (siis nimenomaan sieltä kolmannen kerroksen kahviosta, Bestselleristä) saa mainiota chai lattea, 30 EEK, tuorepuristettua greippimehua, 50 EEK ja kehuivatpa matkaseuralaiseni myös club sandwichiä ja sushiakin. Tarjoiluastiat Villeroy&Bochia, palvelu erinomaista. Kahviosta näkymä suoraan käsityökirjoihin.

Powered by Qumana

lauantaina, joulukuuta 12, 2009

Masennuksesta, taas. Sori :)


Toistuvat masennukset merkitsevät usein vakavaa muistitoimintojen häiriötä, joka näyttää jatkuvan pitkään kliinisen masennuksen loputtuakin. Tämä käy ilmi neuropsykologisesta tutkimuksesta, jossa oli mukana masentuneita, masennuksesta toipuneita ja terveitä ihmisiä.
Tulos selittää sen, miksi potilaat kokevat vaikeuksia esimerkiksi työssä selviytymisessä, vaikka eivät enää olekaan kliinisesti masentuneita.
Raimo RK Salokangas, Suomen lääkärilehti 24/2002

Depressio on selvästi yleistynyt työkyvyttömyyden perusteena. Vuonna 2007 kaikista sairausvakuutuksen korvaamista päivistä noin joka seitsemäs sairauslomapäivä korvattiin mielialahäiriöiden eli pääasiassa depression vuoksi. Alkaneita sairausjaksoja oli lähes 30 000. Tämän lisäksi depressio on noussut yleisimmäksi yksittäiseksi työikäisen väestön eläkkeelle siirtymisen lääketieteelliseksi syyksi. Masennus oli syynä noin 4 000 tapauksessa vuonna 2007 alkaneeseen työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeeseen ikäryhmässä 25–62 vuotta. Eläkkeelle siirtyneistä runsaat 2 200 oli naisia ja 1 500 miehiä, kaksi kolmannesta yli 50-vuotiaita. Myös masennuslääkkeiden käyttö on tasaisesti lisääntynyt ja se on kahdeksankertaistunut vuoden 1990 jälkeen. Depressioon liittyy myös lisääntynyt kuolleisuus sekä väkivaltaisten kuolemansyiden, etenkin itsemurhien, että myös tautikuolleisuuden vuoksi. Depression aiheuttamat työeläkemenot olivat 410 miljoonaa ja lääkemenot 110 miljoonaa euroa vuonna 2007.
Jouko Lönnqvist, Stressi ja depressio, Duodecim, 19.1. 2009

Yhden vakavan masennusjakson jälkeen masennus uusiutuu seuraavan kahden vuoden aikana noin 50 prosentin todennäköisyydellä. Kahden masennusjakson jälkeen kolmas jakso tulee 70 prosentin todennäköisyydellä. Henkilön masennustila uusiutuu tätäkin todennäköisemmin, jos hänen lähisuvussaan on toistuvia masennusjaksoja. Kolmen masennustilan jälkeen masennus uusiutuu jopa 90 prosentin todennäköisyydellä.
Matti O. Huttunen, Lääkkeet mielen hoidossa, Duodecim 23.7.2008


Matti Huttunen puhuu tuossa tilastosta hoitamattomana uusiutuvasta depressiosta, mutta vaikka toistuvan masennuksen hoito vähentää uusiutumisriskiä "jopa merkittävästi", pitäisi kai vaan olla ruoskimatta itseään aina kun kohtaa relapsin. Onhan näitä nähty, perhana, melkein kerran vuodessa. Silti se aina yllättää. Juuri torstaina sanoin lääkärille, etten koe olevani masentunut, olen vain väsynyt ja menettänyt toimintakykyäni. Diagnoosiksi napsahti keskivaikea. No okei, hyppäsin sen kohdan yli, missä mä pillitin siellä sitä etten halua mennä töihin kun siellä on muita ihmisiä.

Lääkäri sanoi että "Sun ois pitänyt olla terapiassa jo vuosia sitten, ei tästä tule muuten mitään." Niin. Nyt on kai sitten aika aloittaa taas papereiden kerääminen alusta ja lähteä Don Quijoten lailla Kelan kanssa taistoon. Mulla on nyt aika yhdelle psykiatrille ja nimi toiselle, sellaiselle, joka kuulemma on hyvä kirjoittamaan sellaisia lausuntoja, joista Kela ei löydä mussutettavaa.
Mut tällä hetkellä ei yhtään ahdista ajatus siitä, että terapia ja sairastaminen vie multa kiinnostavan uran, buahahah! Vaikka joutuisi kuntoutustuelle, se on kai vaan käytävä läpi. Nyt pitää koettaa olla murehtimatta että mitä ensi vuonna ja sitten isona ja saako sitä edes minkäänlaista eläkettä vanhana.

Eläkkeestä puheen ollen, sairauspäivärahahan kerryttää myös eläkettä. Viime vuoden sairastamiseni kerryttivät kukausieläkettäni yhteensä 6,66 euroa. Hmm.

Powered by Qumana

torstaina, marraskuuta 26, 2009

Mahdottomia oppia muistamaan, kumpi on kumpi

  • Deep Purple ja Pink Floyd
  • Def Leppard ja Led Zeppelin
  • Snow Patrol ja Husky Rescue
  • Billy Idol ja Billy Joel
  • Abraham Lincoln ja George Washington
  • Benjamin Franklin ja Franklin B. Roosevelt
  • Komppania ja rykmentti
  • 3B ja 3T
  • Stephen Kingin (Richard Bachmanin) Raivo ja Vimma
  • Buster Keaton ja Burt Lancaster
  • Dean Martin ja Frank Sinatra
  • Bolivia ja Kolumbia
  • Sumatra ja Jaava
  • Wounded Knee ja Little Bighorn
  • Istuva Härkä ja Hullu Hevonen
  • Irokeesit ja mohikaanit
  • Billy the Kid ja Buffalo Bill
  • Hulluruoho ja hullukaali
  • Mezcal ja peyote
  • Martti Suosalo ja Matti Pellonpää
  • Pekka Pohjola ja Jukka Gustavson
  • Hasse Walli ja Petri Walli
  • Suomen mielenterveysseura ja Mielenterveyden keskusliitto
Selkeä ajatuskaari näissä.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Kauhea katastrofi!

Rotvaarion valot ovat rikki!
Tuleeko joulua nyt ollenkaan?

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Ihan luvalla tyhmä

Olipa positiivinen lääkärikokemus eilen! Siinä missä kunnallinen pystyi viimeksi tarjoamaan soiton lääkäriltä, jota en ole koskaan tavannut, yksityisellä puolella sain 83 eurolla lähes tunnin psykiatriaan erikoistuvan, kokeneen lääkärin aikaa.

Lääkäri ei ollut kovin huolissaan muistiongelmistani, totesi vain, että niitä esiintyy runsaasti toistuvan masennuksen yhteydessä, mutta että ne korostuvat yleensä masennuskausina. Hän kannusti minua olemaan reilusti tyhmä ja muistamaton ja antamaan itselleni aikaa (ja armoa).
Lääkäri sanoi, etten vaikuta vilpittömältä kun väitän voivani "ihan hyvin". En kokenut olleeni vilpillinen, mutta ehkä lääkäri oli oikeassa kysyessään, vertaanko nykyistä oloani pahimpaan mahdolliseen lamaannuskauteen vai aidosti toimintakykyiseen ja positiiviseen kauteen.

Päädyimme kokeilemaan 3 kk ajaksi 75 mg korkeampaa päiväannosta venlafaksiinia. Lääkärin mukaan näytti siltä, että tällä lääkkeellä tavoiteltu noradrenaliinivaikutus ei vielä toteudu nykyisellä annostuksella.

Tuli hyvä mieli, kun lääkäri sanoi alkavansa hyvillä mielin etsiä kanssani oikeaa annostusta, koska voi luottaa mun analyysikykyyn sekä itsetuntemukseen ja antaa mulle vastuuta hoidostani. (Vaikka mä oonkin vähän tyhmä :))

Diagnoosiksi kirjattiin toistuvan masennuksen lievä aktiivivaihe. Ensin meinasi tulla keskivaikea diagnoosi, mutta kieltäydyin kunniasta :)

Parin kuukauden päästä sitten taas uudestaan.

Hei, Ylellä alkaa taas Taistelutoverit. Suosittelen lämpimästi! Nyt miksaan Buranaan vielä migreenilääkettä ja käännän kylkeä tässä sohvalla.Ei tää nyt flunssaa vissiin ole, muttei jaksa edes neuloa.

Powered by Qumana

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Hyvä minä

Sain kun sainkin varattua ajan päälääkkeiden reseptiuusintaan ENNEN kuin vanha resepti loppuu. Kerrankin näin päin. Olin vieläpä niin aikaansaapa, että varasin tupla-ajan (mikä puolestaan ajoi mut yksityisten palvelujen pariin, koska voitte varmaan arvata, paljonko kunnallisella puolella on ylipäätään aikoja jaossa tällä hetkellä...) ja psykiatriaan erikoistuvalle yleislääkärille. Se on suorittanut viisi kuudesta erikoistumisvuodestaan, mutta maksaa yleislääkärin verran. Hiphei.

Missähän vaiheessa sitä ois syytä ihan oikeesti kartoittaa sitä kuntoutuksen tarvetta? Olen nyt työssä, jossa multa ei oikeastaan oleteta kuin paikalla oloa ja vaatimatonta palaveeraamista. Kirjoittelen lausuntoja ja muita dokumentteja viralliseen muotoon ja siistin tyyliä. Mietin, tarjotaanko seminaarissa pullaa vai suolaista kahvileipää. Tätä mä teen kuusi tuntia päivässä. Silti mä aamuisin tihrustan itkua kun pitää tulla tänne tai vaihtoehtoisesti vetkuttelen eteisessä mahdollisimman pitkään lähtöä lykäten. Välttelen työpuhelinta siihen malliin, että luulisi jokaisen puhelun kertovan vähintään vankilatuomiosta. Yritän jopa lintsata töistä milloin milläkin verukkeella. Taas.

Olin aamulla palaverissa. Mukavia ihmisiä, mielenkiintoinen aihe. Kahvia. Pari kertaa meinasin silti vain alkaa huutaa ääneen. Ei varsinaisesti ahdistanut, mutta turhautti ja väsytti. Vitutti se, kun eräs osallistuja puhui niin hitaasti. Jos puhuttaisiin reippaaseen tahtiin eikä tehtäisi turhia huomautuksia, selviäisi puolet lyhyemmässä ajassa. Puolet vähemmän aikaa ihmisten kesken! Hyvä kun jaksan istua tässä yksinäisessä nurkassani, mua ei tarttis enää rasittaa sillä, että joudun luomaan katsekontaktia, kuuntelemaan ja puhumaankin.

Tulin bussilla takaisin kaupunkiin. Jäin pois ja jäin odottamaan raitiovaunua, joka veisi minut toimistolle. Odottelin kymmenisen minuuttia. Vaunua ei kuulunut ja aloin kuumeisesti miettiä, miten muuten tänne pääsee sieltä, missä olin. Käänsin rintamasuunnan kohti toimistoa ja tajusin olevani kahden korttelin päässä täältä - naapuritalo näkyi ratikkapysäkille. Eikä ole eka kerta, kun olen ihan lukossa jossakin paikassa X. Jos on hoidettavana käynti postissa ja kaupassa, menee paljon aikaa järjestyksen päättämiseen.

Puhumattakaan unohtelusta! Töissä on viikon sisällä tullut esiin monta tilannetta, jossa olen luvannut hoitaa jonkin asian, ja kun siitä kysytään, a) en ole hoitanut koko asiaa, b) en muista, että sellaisen asian hoitamisesta on ollut koskaan mitään puhetta ja c) usein en edes ymmärrä, miten asia pitäisi muka hoitaa.
Hahmotusvaikeudet vaikeuttavat kyllä harvinaisen paljon elämää. Olen nyt töissä mukana kahdessa rinnakkain etenevässä projektissa. Niissä on yhteisiä piirteitä, mutta ne koskevat eri työntekijäryhmiä. Mun on aivan mahdotonta tajuta, mitkä päätökset vaikuttavat mihinkin projektiin ja mitä kautta minkäkin asian eteneminen täytyy hyväksyttää. Ja mä olen sentään vähän monimutkaisemmissakin organisaatioissa ollut töissä.

Pitkä tai toistuva masennus voi aiheuttaa aivomuutoksia ja heikentää potilaan muistia, todetaan tuoreessa ranskalaistutkimuksessa. Näin ollen masennus olisi hyvä hoitaa varhain eikä antaa sen pitkittyä.
Tutkijat tutkivat 8 200 masennuspotilasta hoidon alussa ja uudelleen muutaman viikon kuluttua.
Ensimmäisellä käynnillä masennuksen vakavuus selitti suurimman osan muistin huonontumisesta, mutta toisella kerralla, kun monien hoito oli jo alkanut tehota, tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat aiempien masennusjaksojen kesto ja määrä. Myös koulutus ja ammatti vaikuttivat tuloksiin.
Potilaille tehty muistitesti mittaa toimintoja, jotka on paikannettu aivojen hippokampukseen. Aivokuvaustutkimuksissa kyseinen aivojen alue on usein pienentynyt masennusta sairastavilla.
Tohtori.fi / Uutispalvelu Duodecim


KTL on tutkinut (NAPS-hanke :D) kognitiivisten häiriöiden (tavoitteellisen toiminnan, päättelytoimintojen, tarkkaavaisuuden, psykomotorisen ja informaation käsittelyn nopeuden häiriöt) esiintyvyyttä masennuspotilailla ja toteaa, että varsinkin nuoruusiässä masentuneilla ja pitkittyneen masennuksen kokeneilla häiriöt ovat verrokkiryhmiä selvästi yleisempiä ja vaikea-asteisempia.

Mitä, jos mun työssäväsyminen ei johdukaan työtehtävistä tai -yhteisöstä ja niiden soveltumattomuudesta mulle, vaan nimenomaan mun heikentyneestä kognitiivisesta suorituskyvystä ja sen aiheuttamasta stressistä? Musta tuntuu, että vuosi vuodelta mä selviydyn aina vain yksinkertaisemmista hommista ja menen lukkoon aina vain aikaisemmassa vaiheessa.  Samaan aikaan mun työkokemus ja elämänkokemus lisääntyvät ja mun pitäisi teoriassa selvitä entistä haastavammista tilanteista.
 
Mä edelleen lähtökohtaisesti pidän itseäni älykkäänä ja ongelmanratkaisukykyisenä ihmisenä. Siksi mä koenkin jatkuvaa sisäistä ristiriitaa, kun töissä tuijotan tyhjin katsein seinää ja yritän päättää, vaihdanko sisäkengät vai pidänkö ulkokengät jalassa.
 
Millä tämän saatanan tyhmentymisen saa loppumaan ja voiko nykytilannetta jotenkin parantaa? Ovatko synapsini iäksi kadonneet? Osaanko mä vielä joskus tehdä hyvää työtä?
Ehkä Taneli osaa kertoa mulle tiistaina joitain vastauksia.

tiistaina, marraskuuta 10, 2009

Pysykää kotona!

Kyllä taas yritetään ihmisille vihjailla asioita. Ensin Helsingin maanalainen liikenne häiriintyy, kun vesivahinko sulkee Rautatientorin metroaseman. "Varatkaa runsaasti aikaa matkoihin, miettikää vaihtoehtoisia reittejä."
Seuraavana aamuna maanpäällinen liikenne on sekaisin lumituiskun vuoksi. "Varatkaa runsaasti aikaa matkoihin."
Kuusitien pysäkillä Manskulla seisoo neljä (4) raitiovaunua, kaikki linjalta 4, joka ei edes kulje sille pysäkille. Munkkiniemeen vievät kiskot ovat poissa käytöstä.
Televisiosta katsomme, kun riskiryhmät jonottavat viltit harteillaan rokotteita. Jono on tuntien mittainen.

Toimistolla on kylmä. Ikkunasta tulvii harmaankylmää valoa ja käsiin tuulee. Haaveilen kuumasta kahvista ja peitosta, päiväunista. Olisinpa kotona.

maanantaina, marraskuuta 02, 2009

Jos kuolisin nyt...

...ois taas Housella töitä. Vai luuletteko, että tavisrivilääkäri keksisi, että a) aristava poskipää johtuu siitä, että viime yönä pelasin puhelimella Scramblea sängyssä selälläni maaten, oletettavasti nukahdin (?) ja pudotin puhelimen silmääni, tai b) sydänkohtaus johtui siitä, kun raukeana kauppareissun jälkeen nautin sohvalla hiljaisuudesta suklaanpalasen kera, kun rotta päätti unissaan pudota tasolta häkin pohjalle *MÄTKIS* ja pelästyttää musta sielun ulos?


keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Rakas joulupukki

Jos jollain on sellainen viitisensataa euroa turhaa rahaa, mulle saa hankkia allaolevan taulun.


Ikään kuin ihmiselle ei yksi tuijottava kilipukki riittäisi...

torstaina, lokakuuta 22, 2009

Vinkkejä petollisille

Itsepetokseen

All Bran Dark Chocolate. Hurjasti kuituja! Vatsa voi hyvin! Terveellinen välipala!

Petokseen työyhteisössä

Kun työtoverisi haluaa avautua sinulle yhteisen työtoverinne/esimiehenne hulluudesta, katso häntä silmiin ja sano "Eihän tuossa ole mitään järkeä!"
Työtoverisi pitää sinua ymmärtäväisenä, hyvänä kuuntelijana ja empaattisena. Kukaan ei kuitenkaan voi kiistatilanteessa todistaa, mitä pidit tilanteessa järjettömänä.

Powered by Qumana

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Tämä päivä on huomioiden päivä

Tänään olen ollut hiljainen tarkkailija.

Huomio 1.

Luojan kiitos en ole enää 16 ja kiroile bussipysäkeillä ja yritä tehdä vaikutusta 16-vuotiaisiin teiniviiksiin kertomalla oksennusjuttuja.

Huomio 2.

Seurankipeät tytöt ja homoseksuaalit pojat: Veripalvelussa käy opiskelijaryhmiä. Siis ainakin jokseenkin valveutuneita nuoria miehiä myös. Tämän päivän huolellisen tilastollisen tarkkailun perusteella sanoisin, että osa heistä on varsin söpösiä. Menkää siis luovuttamaan verta, syömään ilmaista leipää ja räpsyttelemään ripsiä.

Huomio 3.

Pienet asiat tekevät ihmisen aivan hykerryttävän iloiseksi.







Powered by Qumana

lauantaina, lokakuuta 17, 2009

Lauantaipussi

Tänä lauantaina pussissa on ollut lähinnä ritariässänautoja ja jeejee-hedelmäpastilleja, eli niitä parhaita paloja. Sain nimittäin aamukahvia vuoteeseen, ja kuunnella Beatlesin myöhäistuotantoa heti aamusta. Ei kiirettä mihinkään, ei mitään varsinaista tekemistä. Koti ja levollisuus.

Olemme keskustelleet sotaelokuvista, 60-luvun oudosta musiikista ja juoksevan veden hyvistä puolista. Seikkailleet iTunesin matkassa tunnalmasta toiseen. Päättäneet katsoa illalla Kummisedän (jota en siis ole koskaan nähnyt) ja päätyneet kuuntelemaan Lily Allenia.

Siinäpä se. Miten näin heppoinen, kevyt ja hilpeä musiikki voikin olla niin painavaa ja melankolista? Lily laulaa hymyillen psyykkisistä ongelmista kansansairauksina, neurooseista, riippuvuuksista, ylikulutuksesta, länsimaisen arvomaailman kieroutumista...






Kepeällä ja hernerokanpaksuisella aksentilla saa vakavankin aiheen kuulostamaan helposti lähestyttävältä popilta, ja pop-prinsessaksi kai kaikenmaailmansuosikit Lilyä tituleeraavatkin - ainakin nyt kun Lily on Laiha. Normaalipainoisena aikanaan Lily oli ennemminkin pop-kuriositeetti. Oli miten oli, harva päälle parikymppinen misukka voi tehdä poppia, jossa haistatetaan Bushille vitut ja myydä sillä miljoonia.


Lifes about film stars and less about mothers
It's all about fast cars and cussing each other
But it doesn't matter cause I'm packing plastic
and that's what makes my life so fucking fantastic

And I am a weapon of massive consumption
and it's not my fault its how I'm programmed to function
I'll look at the sun and I'll look in the mirror
I'm on the right track yeah I'm on to a winner


Powered by Qumana

torstaina, lokakuuta 15, 2009

Tyttö, joka lukee dekkareita

Ystävättäreni, jolla on erinomainen maku, vahvasti suositteli Stieg Larssonin Millennium-trilogiaa. No okei, ei suositellut, vaan käski lukea ne.
Mä olen tavallisesti melko satunnainen dekkarinkuluttaja. Okei, olen lukenut Maria Kallioni, koska olin alivuokralaisena asunnossa, jossa ne oli valmiina hyllyssä. Olen lukenut Kurt Wallanderini, koska niitä sai Ärrältä ja Wallander on hyvä henkilöhahmo. Ja toki, toki - multa löytyy Sherlock Holmesin kootut ja muut klassikot. Eihän mikään vedä vertoja kunnon suljetun huoneen arvoitukselle!

Mutta maailmassa on enemmän paskoja dekkareita kuin edes kohtalaisia. Siksi mä niin harvoin löydänkään mitään, mistä pitäisin. Nämä oli kuitenkin luettava, kun kerran käskettiin, ja myös koska niistä on moni muukin vaahdonnut. Valitsin lukukieleksi englannin ja toimittajaksi Amazonin. Amazon sitten ystävällisyydessään toimitti nopeasti kaksi ensimmäistä osaa ja jätti mut tuskailemaan cliffhangerin kohdalle useammaksi viikoksi, ennen kuin eilen hain viimein viimeisen osan ja pääsin jatkamaan tarinaa.

En ole kovin pitkällä kolmatta osaa, mutta jo nyt heräsi joku hämmentävä takaraivoajatus. Eihän tämä koko kirjasarja kerro rikoksista, niiden selvittämisestä tai jännityksestä. Tämähän on tutkielma naiseudesta, naisen roolista yhteiskunnassa ja naisen voimasta.
Sankaritar ei ehkä ole perinteinen nainen (tai perinteinen mikään sen puoleen), mutta silti sankaritar. Sarjan naiset ovat johtajia, tutkijoita, päätoimittajia ja asianajajia. Miespääosassa pyristelevä Mikael on olemassa lähinnä siksi, jotta voitaisiin tutkia hänen suhdettaan kolmeen vahvaan naiseen. 
Larssonin yhteiskunnan naiset ovat uhreja - naiskauppaa, seksuaalirikoksia, väkivaltaa - ja naiset ovat oikeuden rahisevat rattaat.

Jos Stieg Larsson olisi elänyt vielä ja saanut toteuttaa haaveensa lisäkirjoista, kuinka kattavasti hän olisikaan ehtinyt peilata naiseutta nykymaailmassa, naiseutta kapitalismin osana, naiseutta länsimaissa, naiseutta ihmisessä?
En ole varma, tulkitsenko Larssonin suhtautumisen naissukupuoleen ihailevaksi, hämmentyneeksi vai seesteiseksi.  Lähtikö Larsson tietoisesti kirjoittamaan naiseudesta vai muodostuiko se kantavaksi teemaksi henkilöhahmojen ja juonen keittyessä yhteen?

On ne ihan vaan dekkareinakin hyviä.

Powered by Qumana

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009

Sanna, 28, epätietoinen

Luin Kodin Kuvalehteä. Iloitsin ohjeesta lihattomiin kaalikääryleisiin (ikään kuin niitä koskaan saisin tehtyä) ja Milla Paloniemestä kertovasta jutunpätkästä. Edetessäni aukeamalta toiselle alkoi kuitenkin kaihertaa. Milla oli itse osa ongelmaa. Milla Paloniemi, 26, sarjakuvataiteilija, kuvittaja, graafikko. Käänsin lehden takaisin alkuun ja selasin uudelleen puolihuolimattomasti lehteillen. Nelli Ahvenlahti, 28, Label Manager. Outi Hakkarainen, 28, opettaja. Heidi Korhonen, 26, graafinen suunnittelija. Näiden lapsinerojen joukossa on myös normaaleja ihmisiä: Niitä, jotka ovat minua vanhempia ja jotka siksi saavat jo tietää, mitä elämällään haluavat tehdä. Senkin valmiit ihmiset, kirosin alle kolmekymppisten polkunsa löytäneiden ihmisten joukkoa.

Mutistuani aikani epäreilua ja tuhistuani katkeria pöhähdyksiä rauhoituin miettimään, miksi asia nyt niin kovasti alkoi vituttaa. Miksi tuntuu niin vaikealta, etten yhtään tiedä, tuleeko musta vielä tekstiilikonservaattori, lammasfarmari vai konttorirotta? Miksi koen järjenvastaista epäonnistumisen painoa, kun olen niin saamaton?

Toisaalta. Olenhan mäkin löytänyt jo vaikka kuinka monta uraa. On munkin iän jälkeen tullut pilkku ja nimike. Nytkin mulla on pilkku ja nimike!  Ehkä ahdistusta herättikin se, ettei tämä nimike ole pysyvä - on ihan eri asia olla pilkku graafikko kuin pilkku projektityöntekijä. Turvallisuutta arvostavana ihmisenä kaipaisin jotakin pilkunjälkeistä pysyvyyttä.

Pilkun jälkeen, ennen pistettä, on niin iso tila, ettei se mahdu lehden sivulle. Siinähän on koko maailma. Osaako tässä edes katsoa joka suuntaan?

Powered by Qumana

perjantaina, elokuuta 28, 2009

Hyvä tytöt!

Käytiin keskiviikkona katsomassa Suomen naisten hienoa peliä Hollantia vastaan.



Yleisö oli vallan villeissä tunnelmissa ja todella kannusti omiaan. Kyllä on suomalainen jalkapallokulttuuri kokenut varsinaisen murroksen viimeisen 10 vuoden aikana.

Powered by Qumana

keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Uutispalveluturhauma

Mikä perkele siinä on, että jotakuinkin kaikki, myös ns. tasokkaamman journalismin edustajat, näyttävät netissä uutissivuillaan oletusarvona myös uutiseen liittyvän keskustelun?
Yleensä tätä ei saa edes pois päältä. Tai sitten en vain osaa.

Tässä taas minä, keskiverto ihminen Uudeltamaalta, yritän pysyä perillä maailman menosta. En voi kuitenkaan lukea yhtäkään uutista ilman, että silmiini osuu jonkun nimimerkki "Oikeuden kannattajan" tai "Demokratian Tarkkailian" näkemys uutisesta, sen vaikutuksesta omaan elämäänsä ja yleensä vielä suomalaisen yhteiskunnan kieroutuneisuudesta. Ei kiitos, olisin vain tämän uutisen tästä...

Minussahan on se vika, etten voi sietää tyhmiä ja mustavalkoisia ihmisiä. Okei, okei, olen molempia itsekin, mutta siis muita tyhmiä ja mustavalkoisia. En kaipaa uutissivuilta verenpainepiikkiä. En halua turhautua tai vittuuntua aina, kun kaipaan tietoa jostain ajankohtaisesta asiasta.

Kai se on alettava taas seurata tv-uutisia.

tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto aallonharjalla

ViNO vaatii sterilisaation alaikärajan laskemista 25 vuoteen. Tästä olisi omasta mielestäni runsaasti hyötyjä, turhan hormoniehkäisyn välttäminen etunenässä. Lähellä sitä tulevat aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeus ja se, ettei korkeammalle ikärajalle ole mitään perusteita. Tilastot osoittavat, että sterilisaatiota yleisimmin katuvat jo lapsia hankkineet, varsinkin ne, jotka ovat saaneet toimenpiteen ns. lapsikiintiöehdon perusteella, eli heillä on jo kolme synnytystä tai lasta.

http://vino.fi/kannanotot-ja-tiedotteet/316-vino-sterilisaation-ikaeraja-laskettava-25-vuoteen-

Powered by Qumana

torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Bensa lopussa vai vikaa starttimoottorissa?

Mahtavaa ja syvällistä autoanalogiaa. Lääkäri määräsi mut eilen sairauslomalle lopputyösuhteen ajaksi. Akuutti stressireaktio, se sanoi, ja mikäs minä olen vastaan väittämään. Tuntuu kuin olisin jo pitkään pitänyt reisi krampissa kytkintä vetorajalla ja ryömittänyt itseäni eteenpäin. Perkele, nyt on sellainen olo että auto parkkiin ja käsijarru päälle. Viikko peiton alla olisi ehkä paras mahdollinen lahja mitä voisi toivoa.

Noh, Piippo tulee sunnuntaina hoitoon, joten viikko peiton alla vaihtuu viikkoon koirapuistossa ja rantalenkeillä. Se onkin varmasti tervehdyttävämpi vaihtoehto ja pieni turkkiterapia ei tee koskaan pahaa. Pääsee myös koirakuvaamaan!

Mulla on muuten tätä nykyä puolimulletti. Puoli niskaa on kynitty lyhyeksi ja toisella puolella on sellainen hassu lärpäke. Ufotukka :D


sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2009

Meemintynkää pitkästä aikaa

1. Neljä työtä, joita olet elämäsi aikana tehnyt
  • torimyyjä
  • numeropalveluntäti
  • ajanvaraustäti
  • konsulttitäti
2. Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella
  • Teho-osasto
  • L-koodi
  • Huippumallit :D
  • TOP CHEF!
3.Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla
  • Krakova
  • Barcelona
  • Venetsia
  • Lontoo
4.Neljä internetsivua, joilla käyn päivittäin
  • Google Reader
  • Ravelry
  • Etsy
  • nataliedee.com
5. Neljä lempiruokaani
  • vuohenjuustosalaatti
  • halloumi ja mitä vaan
  • paistetut ahvenet
  • joku hyvä pasta
6. Neljä paikkaa, jossa mieluiten olisin juuri nyt
  • Koti
  • Krakova
  • Sibeliuspuisto (turhan holotnaa vaan)
  • Joku ihana hotelli, jossa olisi aivan mieletön aamiainen

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Taas sama vaihe elämässä


Postauksessa Hip hei, sanoi muumi, joulukuussa 2007, olin samoissa tunnelmissa. Aamukampa harveni ja katselin ikkunasta ulos epätietoisena tulevaisuuteni suunnasta. Sanoin silloin, että pian olen sitä mieltä, että muutos oli hyvästä. Samaa mietin nyt – mihin tässä päätyykin, se on varmasti oikea suunta.
Hassua maailmassa on se, että luulin johonkin viime vuoteen asti, että Impaled Nazarene on nimeltään Impaled Nazareth. onko sillä muuten jotain tekemistä impala-antilooppien kanssa? Ehkä impalat, BBC:n meille syöttämästä keinotodellisuudesta poiketen, ovat oikeasti verta juovia, leijonia raatelevia, demonisia sorkkaeläimiä? Kerro totuus, David!
Työtoveriltani Jannelta kysyin tätä mahdollista yhteyttä, ja Janne totesi osuvasti, että impalalla on kyllä sarvet ja sorkat… “Ääntely on käheää mylvintää ja puuskutusta.” Todisteet ovat aukottomat.

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Ahdistus

Vaaliahdistus nimittäin. Ei tällä kertaa ehdokkaista vaan kaduilla tehtävästä vaalityöstä.
Eilen aamulla jouduin ohittamaan SDP:n teltan ja käsittääkseni Liisa Jaakonsaaren, joka julisti äänestämisen tärkeyttä. Ohitin teltan kohteliaasti hymyillen (vaikka se kahvi olisi kyllä kelvannut) ja kieltäydyin napakasti tarjotuista flaijereista.
Heti tunsin suunnatonta häpeää. “Ne luulee että mua ei kiinnosta äänestää!” ajattelin. Ja että “olisin voinut näyttää muillekin esimerkkiä, että on ok ja hienoa olla kiinnostunut vaaleista".” Mietin jopa hetken, että jos kääntyisi takas ihan vaan kertomaan että kyllä mä äänestän, en vaan sinua.
Vittu hei, demarit. Tunsin syyllisyyttä siitä, mitä demarien telttaväki ajattelee musta. Ikään kuin mä en olisi vain yksi tuhansista naamoista, jotka siitä menee ohi, ei, minä olen Merkittävä Potentiaalinen Ääni ja minä olen tunnollinen ja äänestän! Oikeesti!
Huomenna laitan kyltin kaulaan.

Ah!

Nyt se on julkista tietoa, pesti loppuu juhannuksena. On haikea mutta innokas olo ja kivaa aloittaa taas jotain uutta.
Mutta älkää nyt sanoko että mitäs nyt sitten, kerron sitten kun mulla on jotain vastauksia. :)

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Mä olin unohtanut!

Nenäkortteja ei tietenkään voi unohtaa (varsinkaan sitä, jolta valui vihreää räkää nenästä) mutta olin unohtanut ihan kokonaan ne sellaiset siirtokuvat, joita muovisella terällä raaputettiin sellaisesta pienestä läpinäkyvästä arkista johonkin!

maanantaina, toukokuuta 25, 2009

Huuma


Hevoskastanja kukkii! On kesä! Valo, lumo, ilma, tuoksut!

Muuten menee niin, että valkovenäläisiä uppoaisi enemmän kuin terveellistä.

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Food!

Koskahan mä olisin viimeksi blogannut ruoasta? Nyt on hyvä tilaisuus, koska olen syöpötellyt runsaanlaisesti viime perjantaina.
Meidän on jo jonkin aikaa ollut tarkoitus testata Töölöntorinkadun Feziä, marokkolaista ravintolaa. Perjantaina tilaisuus sitten siunaantui eli kerrankin oli sekä voimia, aikaa että rahaa samaan aikaan.
Aloitin mättämisen chermoula-marinoiduilla scampeilla, jotka tarjoiltiin pohjoisafrikkalaisesti maustetun salsatyyppisen kasvislisukkeen kera. Zusba nautti kasvis-msmenin eli lätyn, joka oli tiukkaan kierretty täytteen ympärille – vähän filomainen tuntuma. Lisäksi, koska eihän nyt yksi alkuruoka per naama riitä mihinkään, tilasimme Casablanca-kemian eli tapas- tai mezetyyppisten pikkukamojen lajitelman.
Casablanca Kemia 11,90 €
Mausteiset marinoidut oliivit
Merguez
Korianteri-perunasalaatti
Hummus
Pääruoaksi tilasin kokonaisen kultaotsa-ahvenen taginessa. Zusba ei yllytyksestäni huolimatta tilannut kamelipataa, vaan kyyhkyspiiraan – pulua manteleiden, kanelin ynnä muun kera taikinakuoressa. Kala pötkötti juuresten päällä jumalaisen tuoksuvassa liemessä ja oli täydellisen mureaa.
Joimme maukasta roséviiniä ja lopuksi vedimme viikunahillon alle piilotettua kermavanukasta ja muscatelia. Viikunahilloa oli liikaa, sitä jäi mun lautaselle varmaan yli desi, mutta annoksessa oli tuoreita mansikoita ja viinimarjoja. Voi rakkaus!
Hinnat ovat varsin kohtuulliset ja annokset suuret. Palvelu oli hyvää. Ravintola oli siisti ja viihtyisä. Aion mennä toistekin, varmastikin monta kertaa.
Jos hinnat pelottavat, suosittelen poikkeamaan Fezissä maanantaina:
“Fezissä maanantai on se päivä jolloin haluamme teidän löytävän marokkolaisen keittiön.
Konseptimme on yksinkertainen:
• valitsette mitä tahansa a la carte listaltamme, ei rajoituksia
• maksatte sen mukaan miten piditte ruuastamme
• ainoastaan juomista maksatte normaalin hinnan
• ja hanavettä tarjoamme tietysti ilmaiseksi!”

torstaina, toukokuuta 07, 2009

Vapun jälkimainingeissa

Ah, vappu. Matkasimme huimin odotuksin Nurmijärvelle rinkka täynnä viiniä ja makuupusseja. Olin vannonut, että ennen lauantaita mua ei kotona nähdä.
Oli paljon tuttuja ja rakkaita paikalla. Samalla teemalla olimme juhlineet jo vuonna 1998, joten nostalgiaa riitti. Ensin heittelimme toisiamme monella sadalla litralla perunajauholimaa, sitten yritimme peseytyä jääkylmällä vedellä ja sitten ihan vain juhlimme kunnes Zusban reisi revähti ja bileet kuolivat. Siltä illalta.
Seuraavana päivänä oli lähes leppoisampaa. Juopoteltiin hillitysti, syötiin pizzaa ja katseltiin jääkiekkoa. Meitä oli enää seitsemän ja nautin olostani ihan suunnattomasti.
Lauantaina, muutaman leffan jälkeen, suuntasimme kotiin poikien luo. Jäljelle jäi kauheasti hyvää mieltä, sellaista kipeänsuloista yhteenkuuluvuuden tunnetta omiensa kanssa. Tällaisena muutoksesta ahdistuvana ihmisenä mä olen aina tohkeissani kun kohtaan pysyvyyttä.
Tänä aamuna töihin tullessa tunsin sen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Seisahduin Elielinaukiolle tunnustelemaan sitä. Hengitin syvään – meri tuoksui. Suola! Tunsin, miten (pardon my cotton-candy-sweet French) oikein läikehti sisällä, olin niin onnellinen. Jos näin saisi elää kunnes kuolee, ei voisi valittaa.

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Elukoista

Katsoin eilen uusintaa mielenkiintoisesta Popkultin jaksosta (nähtävissä Yle Areenassa). Silvia Modigin vieraina puhumassa eläimistä viihdeteollisuudessa olivat Kiti Kokkonen ja Mikko Nousiainen.
Muahan on itseäni mietityttänyt (lue: raivostuttanut) Pelkokertoimen kaltaiset ohjelmat, joissa eläimiä uhrataan ihan vain viihdetarkoituksessa ja varmasti ilman, että niitä muuten mitenkään hyödynnettäisiin. Asiaa käsiteltiin Popkultissa ja esiin nousi ihan hyviä pointteja. Kiti Kokkonen mietti, mihin vedetään raja – jos eläin on elänyt hyvän elämän, ei kai sen ruumiin hyödyntäminen ole väärin? Verrattuna vaikka tuotantoeläinten oloihin.
Totta. Tai siis totta toinen puoli. Kuitenkin eläimen ravintokäyttö on mielestäni hurjan pitkän pätkän eettisempää kuin eläimen viihdekäyttö. Ei varmasti voida sanoa, että rottapirtelönä tarjottu eläin, jonka toivotaan saavan ainakin yksi kilpailija oksentamaan, olisi käytetty varsinaisesti ravinnoksi, vaikka se nieltäisikin.
Lisäksi on vielä kysymys elävien eläinten käytöstä. Nousiaisen mukaan selkärangattomat eivät saa aikaan katsojapalautetta vaikka niille tehtäisiin mitä. On se saatana vähän synkkää.
Mikko Nousiainen taklasi varsin maltillisesti huhuja siitä, että ohjelma olisi viety kuvattavaksi Argentiinaan, jotta voitaisiin kiertää Suomen eläinsuojelulakeja. Aluksi mietin, uskoisinko. Sitten mietin, välitänkö. Periaate on jotenkin isompi kuin lain kirjain. Ihan sama, onko taustalla keplottelua vai ei, ohjelmassa tapahtuva eläinten hyödyntäminen on jotenkin niin periaatteellisella tasolla väärin.
Olen sanonut, etten pidä siitä, että jokin elää vain kuollakseen. Tämä pätee niin turkiseläimiin, lihakarjaan kuin viihteelle uhrattuihin hämähäkkeihinkin. Elämän on oltava elämää varten, ei kuolemaa. Miten voimme tuottaa maailmaan elämää vain, jotta voisimme lopettaa sitä? Siinä on jotain syvää kieroutta. Siinä on riistan ja tuotetun lihan (kaloissa myös) ero – riista on elänyt elääkseen ja sitten käytetään ravinnoksi. Tuotantoeläin on elänyt kuollakseen.
Kuolema ei ole hyvää viihdettä.
Popkultin sisällä toiseen aiheeseen – miten määrittelemme eläimen? Joojoo, onhan aiheesta jauhettu, mutta ohjelmassa käytiin ihan hyvää ajatustenheittoa aiheesta. Onko ET eläin? Silvia Modigin sanoin, eläimen käsite on olemassa lähinnä, jotta voisimme pitää itseämme ihmisinä ja tehdä eron. Maapallon ulkopuolisessa elämässä tällaista erottelua ei tarvita. Mikä ET siis on?
Ohjelma poistuu Areenasta 15.4. Suosittelen.

perjantaina, huhtikuuta 10, 2009

Peräänkuulutan lähdekritiikkiä

Nyt meni hermo. Olen lukenut Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogia jo jonkin aikaa ja ollut varsin iloinen, että joku kirjoittaa luomusta, ekologisuudesta ja kemikaalien vaikutuksesta – sujuvasti. Blogia on ollut ilo lukea, olen oppinut paljon ja saanut ajatusten kipinöitä.
Aina välillä on tökännyt ja nyt tökkäsi taas. Joo, saa Eviran toimiakin kritisoida ja kyseenalaistaa, ei siinä mitään, mutta jos tietolähteenä käytetään yksittäisen, vihaisen ihmisen nettiin kirjoittamaa hengentuotosta (“Fuck Evira! Syökää paskanne”), olisi ehkä syytä hengittää pari kertaa syvään ennen kuin postaa itse asiasta.
Vaikka kyseessä on thairuokayrittäjä ja vaikka hän on niin perhanan fiksu, ettei käytä lisäaineita ruoassaan, se ei silti tarkoita, että hän olisi automaattisesti oikeassa ja häneen kohdistuvat toimenpiteet ovat tarpeetonta sortoa. Voi olla että näin on, mutta kun ei voi tietää. Noora kirjoittaa: “AArgh, haluan tietää miksei tämä yrittäjä saa myydä suomalaisille terveellistä ruokaa? Ehtikö kukaan testaamaan paikkaa ennen kuin EVIRA meni "sössimään" bisneksen?”
Koska Evira on pahuuden salaliitto suoraan perkeleestä ja vainoaa ihmisiä vain vainoamisen vuoksi? Koska Eviran naruja veteleekin syntinen lisäaineteollisuus?
Kyseessä siis on ollut kiista toimitilojen sopimattomuudesta elintarviketuotantoon, mikäli oikein ymmärrän, ja suomenkielisten tuoteselosteiden puutteesta. Olisiko Eviran pitänyt myöntää tälle yrittäjälle yksinoikeus poiketa lain vaatimuksista? Sori mussut, yhteiskunta ei kuitenkaan toimi ihan niin.
Ikävää, että yrittäjä joutui myymään firmansa. En kommentoi asiaa muuten, koska minun, tai kenenkään muunkaan, on mahdotonta tietää asioiden todellista laitaa saatavissa olevan tiedon pohjalta.
Koska Kemikaalicocktail jälleen kerran tuntuu höyryävän vain siksi, että on hienoa, kun puhdasta ja terveellistä sorretaan, kokonaistotuudesta viis, en taida jaksaa enää lukea koko blogia.

keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009

FOOD!

Ruokameemiä kun ei kerran mitään oikeaakaan asiaa ole ja tylsistyn flunssassa.
Miten haluat munasi?
Vaihdellen. Kokkelina tai molemmin puolin paistettuna. Keitetty muna pitää olla kova, vähintään 9 minuuttia, mieluiten 12.
Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvi keitetään kotona tummapaahtoisesta kahvista kahvinkeittimellä. Keitin meillä on OBH Nordica King of Coffee, se on söpö, punainen ja hyvä. Suodatinpusseina on Melittan jotain vahvamakupusseja ja kahvi aika usein tummaa Presidenttiä (saatana, oon ruvennut nuukailemaan reilun kaupan kahvin kanssa. Pitäis ryhdistäytyä). Viimeksi oli tosin Mokkamestareilta tilattua luomua reilua tummaa jotain hyvää namnam.
Nautin kahvin reilulla luomukevytmaidolla, satunnaisesti kanelisiirapilla.
Teen nautin ihan miten sattuu, hunajalla, maidolla, ilman mitään. Aika usein keitetään koko pannu ja höritään sitä. Teemyssy on hakusessa.
Suosikkeja on tällä hetkellä Irish Breakfast, Yellow Chinese sekä Mokkamestareiden Mexican Mango, jossa on siis mustaa teetä, mangoa ja chiliä.
Suosikkiaamiaisruokasi?
Paras aamiainen on se, jota ei itse tarvitse kokata. Jos saisin päättää vapaasti ja joku muu laittaisi, aamiaiseen kuuluisivat kaikki nämä:
  • Hedelmiä. Tuoreita, valmiiksi pilkottuja, runsaasti.
  • Kahvia: tummaa, vahvaa, kuumalla maidolla.
  • Croissant briellä ja viikunahillolla.
  • Jogurttia. Maustamatonta, sillä syön sitä noiden hedelmien ja hunajan kanssa.
  • Tuorepuristettua mehua, appelsiinia tai verigreippiä.
  • Mysliä jogurtin kanssa myös. Mysli on vaan maailman paras asia.
Lisäksi olisi tärkeää voida käyttää aamiaiseen vähintään kaksi tuntia aikaa.
Maapähkinävoi?
En käytä.
Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
En niin perusta salaatinkastikkeista. Vahva extra vergine –oliiviöljy ja rouhaus mustapippuria on paras vaihtoehto. Joskus nautin salaatista balsamicosiirapilla.
Colaa vai Pepsiä?
Pepsikin on hei colaa. En juo kumpaakaan paitsi joskus pizzan kanssa. Ei ole muuta väliä kuin se, ettei siinä ole makeutusaineita.
Laiskottaa, mitä teet?
Tilaan pizzaa tai teen toasteja. Tai kylmiä voileipiä. Tai syön mysliä. Tai suklaata.
Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Oliivi-sipuli-ananas-katkarapu.
Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Luultavasti pastaa. Jos on hyvien raaka-aineiden kausi, innostun tekemään salaatteja. Mun salaateissa on aina makeaa ja suolaista, jotain hiilihydraattia, jotain proteiinia ja erilaisia tekstuureja. Esim. juustoa tai katkarapuja, tortellineja, salaatteja, rucolaa, kirsikkatomaatteja, melonia tai päärynää ja cashew-pähkinöitä. Nam!
Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja?
Mulla on paljon ruokamuistoja, koska ruoan ympärillä mun elämä pyörii. Pally-kanelikeksit ja maitotee tuovat mieleen Kouvolan. Voi kun saisi niitä Amican sienikääryleitä jostain!
Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Ei oo mitään varsinaisia traumoja, jotka heijastelis nykypäivään. Kauhulla kyllä muistelen vanhempieni kokeiluja (mm. makkarabanaanipataa).
Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Maitokiisseli mummosta.
Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Monikin ruoka, kun en syö punaista lihaa tai siivekkäitä.
Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Makaronivelli.
Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
En muista että olisin vihannut mitään ruokaa paitsi kotletteja ja grillitassuja.
Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta nyt vihaat?
Banaanijogurtti.
Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?
Tykkään tosi monista hedelmistä. Varmaan satsumat, päärynät, rypäleet ja erilaiset melonit ovat suosikkejani. Oikeastaan vain aprikoosit ja passionhedelmä ovat sellaisia, jotka eivät maistu.
Kesällä syön pari kertaa vatsani kipeäksi kirsikoilla. Voiko mikään olla parempaa?
Vihanneksista rakastan erityisesti paprikaa ja kesäkurpitsaa. Voisin ahmia rucolaa ja romaine-salaattia. Bataatti on ihanaa, samoin nauris ja lanttu. Porkkana!
Kukka- ja parsakaali kuuluu syödä tuoreeltaan pieneksi riivittynä, esim. kasvisdippiin sopii kuin nyrkki nenään. Punajuuret ovat fantastisia, kokkaan niitä vain aivan liian harvoin kun sotkevat, penteleet.
En suostu tunnustamaan varsisellerin olemassaoloa ja jos sitä löytyy ruoasta, melko varmasti jää syömättä.
Lempiroskaruokasi?
Pizza Hutin Rucola-pizza.
Lempivälipalasi?
Mysli!
Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Eräs lempiruokani on spaghetti heinzin ketsupilla. Kun meillä syödään spaghettia, mulle pitää aina jättää kattilaan jämät, jotta voin viimeiseksi vetää ne pelkän ketsupin kanssa.
Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Vihjailettekste jotain?
Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
juustoa.
Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Keskitulinen nykyään. Ennen vain mieto. Saan kiksejä kapsaisiinistä, mutta en ole kovin kestävä sen suhteen.
Saako olla jotain juotavaa?
Kyllä, kiitos. Anoppiehdokkaan herukkamehua tai greippijaffaa.
Jotakuinkin kaikki alkoholipitoinen kelpaa.
Punaista vai valkoista?
Valkoista ja kuplilla.
Lempijälkiruokasi?
No päästiinhän tässä asiaan. Hedelmävati. Pannacotta. Suklaakakku (sellainen tahmea). Jutut, joissa on inkivääriä, chiliä tai kardemummaa.
Täydellinen yömyssy?
Kotikutoinen Cosmopolitan tai Dharma, jos ei jaksa kokata niin reilu loraus amarettoa.

torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Olen ihan tyytyväinen

Istuin palaverissa kuuntelemassa, kuinka tyytyväisiä me nyt sitten viime vuonna työpaikkaamme oltiin. Olemme selvästi pieniä romanttisia idealisteja nörttien vaatteissa koko pulju. Työyhteisöämme henkisesti terveenä piti 90 % vastaajista. Taisin vastata itsekin myöntävästi, vaikka ihmiset ovatkin hulluja ja meno välillä varsin älytöntä.
Ihana apinalauma kuitenkin <3