Hiphei sanoi muumi

Olihan taas aamu. Nousin ylös, tyrehdytin nenäverenvuodon ja kirosin hetken hiljaa itsekseni sitä, että taas on kokonainen päivä edessä. Heti aamusta oli palaveri työnantajan HR-osaston kanssa ja mietittiin, että mitähän mä tässä ryhtyisin elämälläni tekemään. Eipä oikein löytynyt ratkaisua.

TJ 23 täällä. Eilen juuri bussilta kävellessäni mietin, mitä kaikkea on ehtinyt nähdä, kokea ja oppia. Kun aloitin, Life Science Centerin ensimmäinen talo oli valmis tuossa naapurissa ja toista valmisteltiin. Nyt siinä on jo viisi taloa. Alussa myös bussipysäkin vieressä oli mukava metsä, jonka läpi kulkemalla pääsi hauskalle pikku rannalle. Joskus istuin työpäivän jälkeen siellä kaislojen saartamalla rantakivellä katselemassa merelle. Nyt siinä on kolme taloa HTC Keilaniemeä ja neljäskin valmistuu pian.

Ikkunan takana kaukana siintää länsiväylä, jossa liikenne soljuu samaan tapaan vuodesta toiseen. Ees-taas.

Ja kohta on seuraava palaveri aiheesta "Mitä Sannalle tapahtuu". Musta tuntuu, että mä en jaksa edes miettiä, mitä haluaisin tehdä, saati että jaksaisin hakea töitä ja myydä osaamistani. Väsyttää niin perhanasti.

No niin, alan ruuvata hymyä naamalleni ja suuntaan positiivisena kohti uusia haasteita.