Lääkäri ei ollut kovin huolissaan muistiongelmistani, totesi vain, että niitä esiintyy runsaasti toistuvan masennuksen yhteydessä, mutta että ne korostuvat yleensä masennuskausina. Hän kannusti minua olemaan reilusti tyhmä ja muistamaton ja antamaan itselleni aikaa (ja armoa).
Lääkäri sanoi, etten vaikuta vilpittömältä kun väitän voivani "ihan hyvin". En kokenut olleeni vilpillinen, mutta ehkä lääkäri oli oikeassa kysyessään, vertaanko nykyistä oloani pahimpaan mahdolliseen lamaannuskauteen vai aidosti toimintakykyiseen ja positiiviseen kauteen.
Päädyimme kokeilemaan 3 kk ajaksi 75 mg korkeampaa päiväannosta venlafaksiinia. Lääkärin mukaan näytti siltä, että tällä lääkkeellä tavoiteltu noradrenaliinivaikutus ei vielä toteudu nykyisellä annostuksella.
Tuli hyvä mieli, kun lääkäri sanoi alkavansa hyvillä mielin etsiä kanssani oikeaa annostusta, koska voi luottaa mun analyysikykyyn sekä itsetuntemukseen ja antaa mulle vastuuta hoidostani. (Vaikka mä oonkin vähän tyhmä :))
Diagnoosiksi kirjattiin toistuvan masennuksen lievä aktiivivaihe. Ensin meinasi tulla keskivaikea diagnoosi, mutta kieltäydyin kunniasta :)
Parin kuukauden päästä sitten taas uudestaan.
Hei, Ylellä alkaa taas Taistelutoverit. Suosittelen lämpimästi! Nyt miksaan Buranaan vielä migreenilääkettä ja käännän kylkeä tässä sohvalla.Ei tää nyt flunssaa vissiin ole, muttei jaksa edes neuloa.
Powered by Qumana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti