Kun arkkipiispa puri pohkeesta

Oi, Johannes. Tuo keskikesän hedelmällisyysjuhla, valon ja elämän riemujuhla. Jouduin hylkäämään rakkaan perinteeni kaupunkijuhannuksesta ja suuntaamaan maaseudulle heinäpeltojen, aittojen ja villieläinten armoille. Ei ollut hyttysissä kyllin, ei, paarmatkin kohtelivat minua kaltoin. Kun se villisika lopulta ilmestyi häiritsemään krokettipeliämme, alkoi jo mennä usko.

Grillattiin Zusban, naton ja Hartsan kanssa. Juotiin cavaa, valkkaria ja kaljaakin, ja syötiin anoppiehdokkaan loisteliasta raparperipiirasta. Kuunneltiin peltojen yli kantautuvaa kännitappelua, huidottiin paarmoja krokettimailoilla ja saunottiin.

Tänään ostettiin sohva. Tai se samainen anoppihan sen osti, tattis vaan, ja se on aivan ihana. Kuukauden päästä se muuttaa kotiin. Laitan sitten kuvia. Voin kuitenkin kertoa, että se ei ole tämä, vaikka söpön vaaleanpunainen olikin:

KLIK!

I'm making a difference

Vielä vain jenkeissä, myöhemmin muuallakin:



Lataamalla I'm-tunnuksen Messengeriisi ja valitsemalla haluamasi muutamasta mahdollisesta hyväntekeväisyysjärjestöstä, Microsoft lahjoittaa osan Messengerin mainostuotosta kyseiselle järjestölle. Lue lisää: im.live.com.

Voi vittu, Collinsin Pili

Eilen oli loistava päivä.

Leppoisa helteinen lauantai, lähdimme siis hillumaan ulos. Otimme mukaan kaljaa ja suuntasimme Lauttasaareeen, jossa tapasimme Zusban siskon miehineen. Istuskelimme rantakallioilla, seikkailimme poluilla, kättelimme kesyä oravaa ja paloimmekin hieman. Mä poltin ekaa kertaa elämässäni jalkapöytäni, omituista.

Lopulta ajelimme bussilla Kallioon kokkaamaan ja jatkoimme siitä Alppipuistoon, jossa soi juureva mussiikki ja oli kaiken maailman pallottelijaa, frisbeilijää, seuruetta ja juhlijaa. Oli ihana viilenevä ilma ja ihmiset olivat rentoja ja leppoisia - kesä.

Nyt teen vähän tuollaista julistetta jasumiehelle.

All time low

Vittu, on kyl jotenkin surullista valvoa tähän aikaan eikä edes olla humalassa.

Onko silloin nuori kun valvoo koko kesäisen yön? Vai vanha, kun tekee sen siksi, ettei saa unta stressiltään? :)

Kyl tää täst.

Polttaa kesäkatu miestä kosteaa höyryä nousee tiestä

Jatkan heti kun nyt pääsin kerran vauhtiin eikä edelleenkään nukuta.
On kesä ja helle. On ollut kesä ja helle jo jonkin aikaa, en vain ole kaikelta muulta jaksanut raportoida sitä. Töihin kickbikatessa meinaa kuolla ja lopulta haisee pahalta. Story of my life.

No mutta asiaan. Kaikkee mälsää on ollut. Ensin toi tollanen meni ja lähti:
















Sitten kummityttö joutui sairaalaan, diabetes. Itse sairaushan on hoidettavissa, mutta teki todella pahaa nähdä se niin pienenä, niin haavoittuvaisena ja ennen kaikkea niin urheana lastenklinikan sängyssä kanyylit kummassakin kämmenselässään ja mustat renkaat silmien ympärillä. Sydän särkyi siitä neulojen, pistelyn ja ohjeiden määrästä sekä lopullisuuden fiiliksestä. Mutta toisaalta sitä sai taas tervettä perspektiiviäkin - samassa sairaalassa näin mm. noin kolmivuotiaan lehmäpukuisen pojan, joka kulki tottuneen oloisesti tippatelineen kanssa sairaalan leikkiosastolta takaisin vuodeosastolle. Pojan vaappuessa eteenpäin lehmäpuvun häntä laahasi perässä jotenkin niin paljastavan surullisena huutomerkkinä, riipivänä yksityiskohtana, että tuli itku.

Se kaikki yhdistettynä taas kerran nousussa olevaan depressioon ja pitkittyneeseen stressiin heitti mut sängyn pohjalle muutamaksi viikoksi. Toisaalta mulla oli silloin aikaa hoitaa tuota:



Just nyt en tiedä, onko mulla ollut mieleenpainuva kevät ja alkukesä, vaiko sellainen, joka jää jälkeenpäin vain usvaiseksi harmaaksi massaksi, kuten talvi 2004-2005 tai kesät 2002 ja 2003.
Lueskelin kymmenen vuotta vanhaa päiväkirjaa kun se tuli muuttotavaroissa vastaan. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Mä olen ollut liikuttavan mahtipontinen ja teatraalinen, puhumattakaan siitä, että luulin olevani kovinkin rakastunut, vaikka todellisuudessa mä olen ollut ihan plain old ahdistunut. Hullut viihtyy keskenään :)

Kickbiken etupyörän pikalukko irtosi tänään ja eturengas putosi. Onneksi en kuollut.

ahm-ahm sanoi pikkuinen sammakko

Olen lomalla, auuuh! *dingoulvahdus*

Tänä aamuna oli eiliseen fiilikseen nähden ihanan energinen olo. Nousin hitaasti ylös ja hillumisen lomassa purin puolisen laatikkoa muuttokamoja. Kymmenen jälkeen lähdin potkuttelemaan kohti Shantia ja matkahan taittui yllättävän nopsaan.






Shantissa oli mulle uusi ohjaaja, Katja, joka teetti mukavan seesteisen harjoituksen. Paljon aikaa selällään, selkää, vatsaa, lonkankoukistajia, sisäreisiä ja hartioita. Vuorosierain- ja täydellistä joogahengitystä. Rauhallinen harjoittelu sopi hyvin, koska olin juuri aloittelevana potkijana tietenkin saanut itseni hikeen jo matkalla.



Torkahdin loppurentoutuksessa ihanan tyhjentävään uneen. Kun musiikki herätteli meidät tunsin saaneeni ainakin kuuden lomaviikon edestä energiaa.

Potkuttelin rauhassa aurinkoista merenrantareittiä kotiin. Olipa varsinainen aloitus lomalle! Nyt valmistaudun lähtemään käymään Ateneumissa katsomassa Eläinten Aika -näyttelyä. Illalla jos saisi verhotangot viimein seinään, olisi Saavuttanut Kylliksi.

Tasan neljä sekuntia oli lämmin

Aamu lähti käyntiin kuin pieni enkeli. Lähdin bussille hamosessani ja kevättakissani ja manasin vesisadetta. Sitten kun huomasin, ettei mulla ole rahaa eikä arvoa kortilla ja että saisin kävellä töihin, manasin koko universumia.

Sain sitten taapertaa kylmässä vesisateessa koko matkan hanskoitta. Jotenkin todella ihmeellisesti onnistuin kuitenkin olemaan kohtuullisen positiivisella mielellä ja haaveilin kickbikesta (http://shop.kickbike.fi/fi/images/bike/big/blueCCmed2.jpg).

Nyt istun toimistolla ja palelen luita ja ytimiä myöten. Peukaloissa ei ole tuntoa vaikka olen ollut sisätiloissa jo yli kaksi tuntia. Perkuti. No mutta jos ajatellaan positiivisesti, sain ainakin annoksen liikuntaa heti aamutuimaan. Tätä menoa jaksan kuukauden päästä kävellä sen koko 10 kilometriä naisten kympillä. Uskomatonta, miten rapakuntoon sitä ihminen voikaan itsensä päästää.

Mulle ehdotettiin koulutusta mun hermoloman päälle. Piti pitää vapun jälkeen loppuviikko lomaa ja tasata stressiä. Nyt ois kuitenkin mahdollisuus päästä kolmen päivän henkilöstöjohtamisen kurssille. Haluan mennä. Minne mä nyt sen loman tungen? Älkääkä sanoko että laita vaikka sinne. En laita. Mä tarviin sen loman.

Aamuyön unettomuus yritti vallata alaa taas. Muutaman yön valvoin ja tuskailin, että tätäkö tämä taas lähikuut on. Nyt kuitenkin tilanne on jossain määrin parempi, viime yönäkään en herännyt tietääkseni kertaakaan. Jei :) Nyt vielä se nestepaasto- ja joogaloma niin mähän olen taas ihan niin kuin ihminen.

Monomorium pharaonis

Täällä ollaan.

Saldoa pääsiäispyhistä:
1 muutto
1 idols-finaali
1 annos miekkakalaa
1 rampauttava kuumetauti
2 jäätelöä
1 veitsellä syöty salaattiannos

Lähdin pääsiäiseen suuruudenhulluna haaveena osallistua yhteen nettituttujen miitinkiin, muuttaa, mennä Idols-finaaliin ja tehdä yhden duunirapostin.
Miitinki menikin hyvin ja jaksoin hienosti. Aamulla herätessäni oli kuitenkin kurkku kipeä ja niinhän siinä kävi, että krapula vaihtui päivän mittaan aivasteluun.

Kävimme päivällä helpolla chico's-lounaalla. Söin elämäni ensimmäistä kertaa miekkakalaa. Omituinen kokemus. Rakenne kuin kanalla. Kuivakka, säikeinen. Maku mitäänsanomaton. Bataatti oli hyvää.
Idols-finaali oli leppoisa kokemus, jopa kummityttö jaksoi hyvin. Kummityttö oli hellyttävä näky vaaleissa kiharoissaan ja niittivyössään. Permantopaikat huolestuttivat pikku-ihmisen vuoksi, muttei ollutkaan mitään tungosta ja homma toimi. Ja oikea voitti :D

Finaalista palaillessani Zusba ja pojat olivatkin jo muuttaneet valtaosan tavaroista. Pääsin uuteen kotiin nukkumaan. Sänky tosin on olohuoneessa ja keittiön pöytä makuuhuoneessa, mutta mitäs pienistä.

Aamulla sattui ihan saatanasti joka paikkaan. Yritin kääntää kylkeä. Ei onnistunut. Yritin uudestaan ei tapahdu mitään, lihakset vaan huutaa hoosiannaa. Tuli itku ja Jusba joutui kääntämään mut. Oli pieni heikotus.

Päivän mätänin vuoteessa ja surkuttelin kauheaa kohtaloani. Hikoilin ja palelin. Niistin ja yskin. Näin villejä matkaunia. Olin mm. Kiinassa, jossa mulla oli paistinlastoista tehdyt sandaalit. Tänä aamuna olin hikoillut kuumeen ulos ja pääsin suihkuun ja koneelle. Helpotus.

Peevertti-setä ja kolmijalkainen peura

Siivotessa törmää omalaatuisiin asioihin. Löysin vanhan Peevertti-setä-tarinan, jonka olen kirjoittanut lukiossa. Tarinassa, kuten muissakin tarinoissa Peevertti-sedästä, esiintyi jossain muodossa paitsi Peevertti-setä, myös kolmijalkainen kolmijalkapeura, jolla oli kolme jalkaa. Ja pöllö. Tässä tarinassa Hermuli, erikoislaatuisen perheen ainoa lapsi, huomaa naapurin Peevertti-sedän tuijottavan häntä herkeämättä ikkunan läpi.
Lopulta hän saa kysytyksi "miksi". Peevertti-setä vastaa: "Minä haluan olla näkemässä, kun sinä opit näkemään."
Musta tuntuu, että tuo lause on ollut merkittävässä roolissa mun elämässä jossain vaiheessa. Onko se jostain kirjasta? Runosta? Miksi se on ollut mulle tärkeä? Mitä se on merkinnyt? Pelkäsinkö, ettei joku opi näkemään? Etten itse opi?

Tänä aamuna pidin kollegani kanssa palaverin. Meillä oli kuusi vierasta ja tarjoilimme täytettyjä croissanteja, mehua ja kahvia. Vieraat viihtyivät jopa yliaikaa ja keskustelu oli hyvin aktiivista ja vireää. Olin hyvin tyytyväinen.

Tänään me saadaan avaimet uuteen kotiin. Mä varmaan jotenkin jännitin sitä, koska en saanut viime yönä nukuttua.

Nyt mä alan taas tapella, ei ehdi kirjoittaa.

Ota löysin rantein, älä hengitä

Seppo-muru poistui Tönkijät Big Bandistä viikko sitten.



Seppo

Def Leppard, cinnamon masked

14.4. 2005 - 20.3. 2007

Kesyrottapalstalla on tapana kirjoittaa pieni muistokirjoitus lauman jättäneille. Ohessa Sepon:

"Seppo on ollut se elämäni rotta, rakas pusupoika, jonka kanssa on jaettu kaikki tyynystä jäätelöön lähes kahden vuoden ajan. Seppo on ollut kaikessa mukana. Aamuisin istunut jalkani päällä katselemassa hampaidenpesua, kun vessan laattalattia on paleltanut pieniä rotanjalkoja. Seppo on se, joka tuli laukaten ovelle vastaan, kun kuuli mun tulevan kotiin.
Seppo on kasvattanut mua paljon enemmän kuin mitä 600 gramman painoiselta eläimeltä uskoisi. Ja miten voi niin pieneen kroppaan mahtua niin valtaisa sydän?"

Nyt on enää kolme poikaa laumassa. Tuntuu jotenkin ihan tosi kaihoisalta katsella tuota vajaata laumaa. Ei siinä, kolme on ihan ok määrä, mutta Seppo jätti kyllä itseään isomman reiän jälkeensä. Ja seiniin. Pian nekin hiotaan ja paikataan ja sitten muutetaan pois ja koko Töölö Seppoineen päivineen jää taakse.

Kaksi vuotta, päivälleen, tulee kertyneeksi aikaa Messeniuksenkadulla. Hassua miten moneen asiaan se vaikuttaa. Äänestyspaikka. Kulkuyhteydet. Lähikauppa - uuden lähikaupan valikoima varmasti muuttaa ruokavaliotakin. Toivottavasti sieltä saa Kukkoa, se pannaan tuulivoimalla. Lähibaari. Voih, Mountain! Missähän on lähin pankkiautomaatti? Entä posti? Mikä on mun psykiatrinen poli? Moneltakohan siellä jaetaan posti?

Lauantaina oltiin Turussa Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistyksen näyttelyssä. Samalla reissulla sain poikien uuden häkin ja vähän sisustusvermeitä siihen mukaan. Ja Folkella meni näin hienosti:




Eli Folke otti ensimmäisestä veteraaniluokan näyttelystään parhaan veteraanin palkinnon. Palkinto jaetaan viralliseen luokkaan ilmoitettujen, 20 kuukautta täyttäneiden eläinten kesken. Lisäksi Folkelle jäi taskuun kunniapalkinto ja luokkavoitto. Jeejee. Folke on alkanut herättää kunnioitusta viimeisen puolen vuoden aikana koollaan ja lihaksillaan. Turussakin kasvattaja esitteli Folkea vähän pollean oloisena ruotsalaisille ja englantilaisille rottaharrastajille ja kommentit olivat ihastuneita: "Oh, there's one good-looking buck, wow, look at his muscles, very masculine..."
Folke on rottamaailman Schwarzenegger.
Jarmo sai L1 + PET A, ok arvosteluilla.

Paluumatkalla auto alkoi temppuilla ja sain käyttää paitsi kaiken kärsivällisyyteni myös kaiken kekseliäisyyteni, jotta pääsin kotiin. Välittömästi sisään päästyäni avasin oluen.

Pitäisi jatkaa pakkaamista ja heittää roinaa helevettihin.

Tein muuten eilen bataatti-vuohenjuustolaatikkoa. Toimi ihan jees.

Jätesäkkejä ja pakkausteippiä

Näette sankarittaremme töissä hymy huulillaan. Tanskasta puskee raporttivaatimuksia ja tiimi sairastaa flunssaa. Kaaos on tiivistynyt käsinkosketeltavaksi. Miksi siis hymyilyttää noin seesteisesti?

No kun me muutetaan :) Me muutetaan kotiin, jossa on niin paljon tilaa, että siellä kehtaa sisustaa. Siellä on kaasuhellakin! Se on niin kiva, että aion kestää jopa sokerimuurahaiset keittiössä.
Me muutetaan huhtikuun alussa, minä, Zusba ja meidän "kaksi hamsteria" jotka on vuokranantajalle ihan ok. Ajatella, mä olen kirjottanut tätä blogia niin kauan, että muutan sinä aikana jo toisen kerran. Viimeksi kerroin pohjoisikkunoista ja lyhyestä muuttomatkasta. Nyt kerron 68 neliöstä, kaasuhellasta ja läpitalonpohjasta. Ja arvatkaa mitä - viis puuttuvasta htv:stä, mulla on tiskikone!

Nyt alkaa sitten pakkaaminen ja tavaran hävittäminen. Onneksi siivosin jo vaatehuoneesta aika paljon roinaa pois. Olen tehnyt ajatustasolla inventaariota astioista ja kattiloista ja verhoista iltamyöhään sängyssä.
Kaikkein oudoimmalta omalla tavallaan tuntuu se, että sitten meillä on kaksi teepannua. Toivottavasti en ole liian dominantti kaappijärjestyksineni ja annan tuolle iso-pässille tilaa elää ja asua myös :) Mutta kun suunnittelu ja järjestely on niin hauskaa!

Tupareista tiedotetaan myöhemmin. Toistaiseksi meillä ei ole huonekaluja, joten olisi ainakin tilaa rellestää.

No miksen avautuisi, onhan mulla blogi

15.2. se alkoi mahakivulla ja siitä sitten kurkkukivun kautta lihaskipuihin ja päänsärkyyn. Nyt on maaliskuu ja edelleen ollaan sairauslomalla. Nyt on sitten keuhkoputkentulehdus. Toissapäivänä oli vaatimattomat 38,8 astetta kuumetta. Woo-haa. En ole kuitenkaan ollut itselleni tyypillisessä maailma-murskaa-alleen -tilassa, vaan olen jopa pystynyt nukkumaan yöt jne. Sitä paitsi Jasumiehellä on ollut kovempi kuume kuin mulla. Stole my thunder, that bastard.

Viime viikonloppuna oi serkusmatkan vuoro, jo toistamiseen Tallinnaan. Hotelli oli Tallinkin oma, oikein siisti ja mukava, taidan siirtyä kokonaan siihen nyt kun Tallink lopetti Meriton Old Townin myymisen. Aamiainen oli loistava, siellä oli mm. Graninin verigreippimehua.

Mennessä syötiin laivalla aamiaista. Laiva oli oikein siisti ja viihtyisä muuten myös. Juustokakkua ja hedelmäsalaattia, kahvia ja voisarvia. Grand!
Kaupungilla heitimme kevyen shoppailukierroksen ja menimme sitten pianobaariin tapaamaan serkkuja ja saamaan suurimman juoruannoksen vuodatettua. Sitten hippailimme vanhaan kaupunkiin syömään perunankuoria ja juomaan oluet ja sitten takaisin shoppailemaan. Mulla oli tosin hyvin pieni budjetti, mutta sain mä silti toppasaappaat parilla kympillä. Jee.

Illaksi oli sitten Maikrahv. Vähän epämiellyttävä kokemus. Serkkujen Carpacciot oli kaukana tuoreesta ja mureasta. Mun ruoka oli ok. Viininä juotiin rieslingiä.
Käytiin Mollyssä tuopeilla ja sitten alettiin jo olla kohtuullisessa humalassa. Piti lähteä tissibaariin kun vielä pysyttiin tolpillaan.

Mentiin pieneen topless-baariin, jossa oli meidän lisäksemme kolme muuta asiakasta. Yksi mies. Kalleinta bisseä, mitä olen Virossa juonut :) Kaiken lisäksi loukkasin stripparia antamalla liian vähän tippiä sen kalsareihin. No mistä noita kokeilematta tietää, kysyn vaan?

Siitä sitten nukkumaan. Oli tullut kova humala ja aamulla oli niin kova krapula, että join aamiaisella kupin kahvia ja seitsemän lasia mehua. Mahasta kuului loiskintaa kun liikkui. Sit ne ruojat raahas mut takas kenkäkauppoihin.

Lounastettiin Scotland Yardissa kuten tapoihin kuuluu, ja sitten olikin jo aika palata satamaan. Laivamatka sujui leppoisasti korttia pelatessa ja nukkuessa. Välillä jäät hidasti matkaa ja oltiin lopulta puolitoista tuntia myöhässä. Superfast my ass.

Huomenna on kummitytön 5-vuotispäivä. Aika kuluu aivan uskomatonta vauhtia. Aamulla siis lahjakauppaan :)

Orpopeittoja

Ajattelin laittaa muutavan jo vanhemman kuvan noista peitoista, joita erään palstan väen kanssa tehdään Venäjän-Karjalan lastenkodeille, katulapsille ja lastensairaaloille. Kaikki näissä näkyvät peitot ovat pienten lasten kokoa, 80 x 100 cm. Viime aikoina olen ommellut puolet isompia, 100 x 160 -senttisiä peittoja. Niistä ei vaan vielä ole kuvia :(

Mun lisäksi projektissa on jossain määrin mukana lähes sata ihmistä. Osa on neulonut/virkannut yhden tilkun, osa puolestaan on toimittanut mulle jo kymmeniä tilkkuja.

Allekirjoittaneelta saa lisätietoa, jos haluaa osallistua :)

Huolestuttava kehitys jatkuu

Tulin kotiin kolmen aikaan. Laitoin makaronilaatikon uuniin, vein petivaatteet tuulettumaan, tiskasin kokkausvermeet, hinkkasin hellaa puhtaammaksi, otin ompelutarvikkeet esiin ja mallailin orpopeittoja.

Huolestuttavaa. Nyt kello on vähän päälle viiden, mulla on sängyssä raikkaat petivaatteet ja puhtaat liinavaatteet, massu on täynnä kotitekoista murkinaa (joka sisälsi keittämistä, pannupaistamista ja uunipaistamista!) ja tiskipöytä on puhdas.

Pelottaa.

Nyt aion kyllä ryömiä noihin raikkaisiin lakanoihin ottamaan torkut.

Outo yö

Mua unohti käydä nukuttamaan viime yönä. Katselin Twin Peaksit ja siivoilin vaatehuonetta. Välillä ompelin vähän peittoa orvoille. Sitten katselin Pentagonin ja vähän tiskailin. Sitten nettailin pari tuntia. Ei vaan millään alkanut väsyttää. Päätin sitten tehdä vähän töitä.

Viiden aikaan menin suihkuun ja keitin kahvia. Turha siinä vaiheessa on enää yrittää nukkua. Hihhuloitsin pitkän kaavan mukaan - aamukahvia, tukan laitto (!) ja meikki, vaatteiden VALITSEMINEN hätäpäisen jotain-heti-nyt -ryysäyksen sijaan. 6.07 sitten bussille ja nyt, kellon ollessa viittä vaille seitsemän, mä olen ollut töissä jo puoli tuntia. Effing weird.

Koko viikonloppu meni Projekti Vaatehuoneen parissa. Uskomatonta - muutaman neliön varastotilasta voi siis löytää kolme jätesäkillistä roskiin tai kierrätykseen päätyvää tavaraa. Kuinka niin hamsteri?
Nyt vaatehuone on kuitenkin siisti ja mulla jopa on muutama tyhjä säilytyslaatikko jatkohamstrauksia varten. Tuntuu ihan ihmiseltä.

Mulla oli muutenkin ihmeellisen energinen viikko. Torstaina jopa kokkasin pakastimeen, outoa. Tiskiä ei ole enää juuri nimeksikään, kuolleet kukat on heitetty pois, olen ommellut orpopeittoja ja tosiaan siivonnut vaatehuoneen. Ai niin, ja askarrellut sellaisia mylpyröitä uutta lamppuprojektia varten.

No niin, kello on puoli kahdeksan ja olen jo hoitanut tämän päivän ensimmäiset raportoinnit, joiden dedis on klo 11.

Mä lähden metsästämään kahvia.
Olenkohan mä muuttumassa bipolaariseksi?

Vindaloo hotline, osa 106

Viikko on mennyt teknisiä asioita selvitellessä. Vaihdoin koneen käyttöjärjestelmää uudempaan ja koneen mallista johtuen jouduin tekemään sen puhtaana asennuksena (oli muuten aika piece of nakki). Kuitenkin jouduin ongelmiin, koska olin tallentanut gigan kaikkea duunikamaa serverille ja yht'äkkiä en enää löytänytkään omaan pikku koloseeni palvelinviidakossa.

Aikani pyörittyäni palvelinten hullunmyllyssä alistuin kohtalooni ja lähestyin teknistä tukeamme, tai vindaloo hotlinea näin kavereiden kesken. Miellyttävä teknikko kuunteli murheeni, käski mun odottaa 10 minuuttia, käskemään komentoriviä gp update ja buuttaamaan koneen.

En ole varmaan ikinä ollut niin onnellinen avatessani my documentsit. Siellä ne olivat jonoissa kaikki tuntiraportit, koulutussuunnitelmat ja rottakuvat. Ihanaa.

Ainoat asiat, mitä en tajunnut ottaa huomioon, olivat favorites-kansio ja messengerin hymiöt. Onneksi suosikit olisi muutenkin pitänyt järjestää uudestaan ja sain lempimyymiöni H:lta takaisin jo.

Uusi käyttis toi mukanaan kaikkea hauskaa, kuten esimerkiksi shakin. Olen tohkeissani. Olen pelannut shakkia viimeksi joskus muksuna Anjalla ja Jukalla - nyt voin opetella uudestaan. Sitten voin muuttua venäläiseksi shakkimestariksi eikä tilastoni enää näyttäisi tältä:
Vaikeustaso 2/10
Pelejä 24
Voittoja 1
Häviöitä 23

Nyt on lauantai-ilta. En ole tehnyt oikeastaan mitään, mutta laskemalla yhteen tyhjät pullot ja s-etusetelit mulla oli melkein kymppi rahaa. Nyt aion kokata. Jälkkäriksi vedinkin jo pussin karkkia ja nyt voin uskomattoman pahoin.
Huomenna on Disney on Ice - Ihanat Prinsessat siskon ja kummitytön kanssa. Vähän se on varmaan ihkuu!

Kuuuun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään

Meillä on taas lempeä ilmassa :)

Goodis on tullut meille lemmenlomailemaan Folken kanssa.

Toivottavasti tulee kasa pikku-Folkeja ja Goodiseja :)

6 Poses for winter blah

Urdhva Mukha Svanasana - Helps relieve mild depression, fatigue, and sciatica

Talvi alkaa olla voitottu. Tää on ollut elämäni mukavin talvi mm. ilmastollisesti ja toki muutenkin. Olen välttynyt oikeastaan kokonaan siltä pahimmalta winter blahlta mikä yleensä tässä vaiheessa vuotta on pahimmillaan. Lämpö tekee paljon. Tänä talvena on ollut vain muutama pakkaspäivä ja mä olen nauttinut sydämeni kyllyydestä. Ei yhtään lannista elämä ja on oikeastaan aika mukavaa. Ulkona paistaa aurinko.

Paschimottanasana - Therapeutic for high blood pressure and insomnia

Töissä on ollut kivaa ja kotona on ollut kivaa. Olen ollut kovasti avoin ja sitä kautta oppinut paljon ja kasvanutkin. Stressi on pysynyt hanskassa. Varsinainen kahtiarepiminen työaikana on lakannut täysin ja voin keskittyä omiin töihini. Jälki on hyvää ja saan kiitosta. Mä olen tässä hyvä, oikeasti hyvä.

Vrksasana - Improves sense of balance

Olen palannut Shantiin. Kävin viime viikollakin neljästi ohjatulla tunnilla ja tein kiitettävästi harjoitusta kotonakin. Tuli heti puhtaampi, parempi olo. Tasapainoinen ja levollinen. Miten mä pystyin olemaan niin kauan pois? Miten mä en oo ollut ihan jumissa? No oonhan mä aika jumissa ollut, mutta miten mä en oo mennyt tukkoon siitä kaikesta toimimattomuudesta? Miten mä oon voinut unohtaa, miten helppoa kaikki on harjoituksen jälkeen ja miten hyvä on olla harjoituksen aikana?

Utkatasana - Reduces flat feet

Olin eilen taidenäyttelyn avajaisissa. Yllättävän monikerroksista videoinstallaatiota oli mukava seurata ja oli myös hienoa tavata suuri joukko ihmisiä menneiltä vuosilta. Ennen kaikkea oli hienoa nähdä, miten todella moni on löytänyt oman polkunsa ja on elämäänsä aidon tyytyväinen. Lisäksi koin sairasta tyydytystä siitä, että tulin harrastaneeksi jotain kultturellimpaa kuin online-pelejä ja salkkareita. Nyt on krapula.

Prasarita Padottanasana - Calms the brain

Ostin elokuvan, Liikkuvan linnan. Se on musta ihana. Oltiin Jusban kanssa joskus sitä katsomassa ja liikutuin lähes kyyneliin äkillisestä, varsinaisesti elokuvaan liittymättömästä tunteesta, että maailma on niin hyvä paikka olla ja täällä on niin paljon kaunista. Nyt musta taas tuntuu siltä norsulta. http://www.youtube.com/watch?v=TifeJZj7umA


Padmasana - destroys all disease and awakens kundalini

Norjalainen kouluttajamme soitti mulle just tossa. Aloitti puhelun sanomalla "What a bunch of great agents you have there!" Nauroin ja vastasin "I know, I hired them."

kun tutustuu ja valmistautuu luopumaan

Aloitetaan huonoilla uutisilla. Seppo-rotalla diagnosoitiin munuaisrappeuma. Vaikka vielä ei tarvinnut erota, se on pian edessä. Haluan mieluummin luopua liian aikaisin kuin pakottaa pienen kokemaan tuskaa. Saattaa mennä viikko tai useampi kuukausi, mutta surutyö on jo alkanut. Ollaan halittu ja pussailtu Sepon kanssa paljon, ja se on saanut rottailla pienen jyrsyttimensydämensä kyllyydestä. Tänään se sai syödä sängyssä juustopastaa. Kauhea sotku. :)

Toisaalta rottarintamalla on ollut ilonaiheitakin. Keittiönpöydällä kasvava kuusikko Hilkanlapsia on valloittanut allekirjoittaneen ihan kokonaan. Ihastuttava agouti european berkshire mismarked -herra jää kotiin ja on jo noin kolmiviikkoisena saanut kunnian kantaa ylvästä nimeä Jarmo.

Introducing Jarmo...

Täältä se tuli ulos.

Tässä se jossain reilun päivän iässä.

Viisipäiväisinä - en tiedä onko Jarmo tässä.

Päivää myöhemmin.

Kököttäjä.

Kiusattu parka.

Jouluna muksuilta aukes silmät.

Muikeat kakarat pesässä.

Emon syleilyssä.

Jarmo on nyt 3½ viikkoa vanha ja ensi maanantaina joutuu eroon mammasta ja siskoista :( Sitten viisiviikkoisena se jättää veljensäkin ja muuttaa Saken, Folken ja Sepon kaveriksi :D

Nopea kehitys - just pari viikkoa sitten se oli korvaton, silmätön ja karvaton prinssinakki. Nyt se painii veljineen niin että purut pöllyää, nassuttaa pilttiä ja säntää uteliaana tutkimaan kaikkea uutta. Pikku Jarmo.

Oon nähnyt Hilkka-neidin raskaana, ihanaa!

Meille tuli lainarotta. Se on suloinen agouti hooded -naaras, jolla ei ollut nimeä lainkaan. Nimesimme sen Zusban kanssa Hilkaksi. Hilkka on kolmatta viikkoa kantavana ja maha alkaa pullistella jo lupaavasti. Noin viikon päästä pitäisikin jo kuulua pientä piippausta. Kukas se sanoikaan että vastasyntyneet rotat näyttävät aivan pieniltä pippeleiltä?

Tässä kuvassa Hilkka seikkailee sängyllä ja mahtui juuri ja juuri kuvaan. Vatsan hienoinen pyöristyminen erottuu neidin elegantista ja sirosta asennosta huolimatta.

Hilkalla on kova puuhailu päällä vaikka paikka on vieras ja energiaa menee nakkipaketin kasvattamiseen. Oli sääli laittaa se takaisin pieneen dunaansa kun oli poikien vuoro ulkoilla. Juuri tästä syystä en haluaisi pitää molempia sukupuolia - aina joutuisi joku olemaan vangittuna.

Outoa paikkaa piti tietenkin nuuhkutella ja kuulostella. Ihme juttu, haisee urokselle, mutta ketään ei näy missään!

Samassa kuvassa hieman product placingia, olkaa hyvät.


"Apua, tää on ihan kauhee mesta! Mä haluun kotiin!"

Muita kuulumisia lyhyesti: Töissä on liian kiire ja päätä hajottaa. Olen koittanut tietoisesti olla tekemättä ylitöitä ja olen varannut itselleni jo toisen kerran parin viikon sisään hierojan. Siksi onkin niin kiva päästä palluttelemaan pikkunääpäreitä.

Ruokakunta pienenee

Kirka-rotta vaihtoi eilen hiippakuntaa. Hei hei, Kirka.

Osa IV - Kuvia kasvitieteellisestä puutarhasta

Siellä oli ihan outoja kasveja.

















Ja ainakin kymmensenttinen pörrinen.





















Ilma oli kuulas.





















Mutta oli siellä pilviäkin. Katso kuva yllä.





















Kokemus oli valtava.

Historian aikakirjat, osa III - muistiinpanoja Kataloniasta

Jos nyt pikkuhiljaa sais nää Barcelonamuistiinpanot kirjattua :) Mähän en jatka eteenpäin ennen kuin se on tehty, kun kerran niin uskollisesti pidin siellä päiväkirjaa. Matkustetaan siis ajassa taaksepäin...

16.9. 2006

¡Hola!
En kirjoittanut eilen lainkaan. Olin liian väsynyt ja illalla liian humalassa. Kävimme aamiaisella Vildsvinissä, ostimme Jusballe asioita ja suuntasimme kauppahalliin. Se sai mut haluamaan muuttaa Barcelonaan. Jos ei lasketa niitä tiskejä, joilla myytiin aivoja, nyljettyjä lampaanpäitä ja nyljettyjä jäniksiä aurinkolasit "päiswsään", näky oli huumaava. Hedelmiä ja vihanneksia tiski toisensa jälkeen, kaikki uskomattoman tuoreita ja uskomattoman halpoja. Tankoparsat, artisokat, rypäleet, munakoisot, paprikat... Suurin osa maksoi noin euron kilo.

Lounastimme Restaurant Ra:ssa Bouqerian naapurissa. Tutkailimme Jusban ostamia katalaanikeittokirjoja ja söimme hyviä kasvisruokia. 2 ruokalajia, viinit ja kahvi - kympin.

Vaapuimme siestalle. Katselin elokuvan Things That Make Life Worth Living. En pitänyt siitä. Kävin kaupassa, jossa todistin välikohtausta. Erotin huudosta sanat madre ja puta ja tilanteeseen sisältyi myös tavaroiden heittelyä. Luin Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelman. Pidin siitä. Sitten kello olikin jo ½ 9 ja illallisseuramme, "H", joka muuttaa keskiviikkona Tahitille, saapui.

Kävelimme Barcelonetan kalastajakaupunginosaan, jossa sijaitsevaan Salamanca-nimiseen kalaravintolaan emäntämme oli varannut meille pöydän.
Söimme valikoiman merellisiä tapaksia - paprikamustekalaa perunapedillä, friteerattuja minimustekaloja, friteerattuja pikkukaloja, simpukoita ja pimiento picante eli pieniä vihreitä paprikoita. Muy bueno.
Joimme Galicialaista valkoviiniä ja jälkiruoaksi nautin crema catalanaa ja baileyskahvia. Laskun maksamisen jälkeen pöytään tuotiin vielä ilmainen leka talon orujoa (http://en.wikipedia.org/wiki/Orujo), ja se pullo oli vähintään litrainen. Orujo valmistetaan samalla periaatteella kuin grappa ja se on todella vahvaa ja maukasta. Pudotimme puoli pulloa ennen lähtöä.

Pyörähdimme "kantiksessamme", Ovisossa, Placa Trippyllä. Meidän piti jatkaa Mariachiin, muttemme mahtuneet sisään. "H" poistui nukkumaan ja samassa hukkasimme emäntämme. Jatkoimme Carrer de la Mercélle juomaan kunnollista omenasiideriä ja Leche de Pantheraa, pantterinmaitoa. Talo tarjosi myös parit shotit hunajaorujoa. Emäntäkin löytyi :)

Mä voin aamulla hyvin, mutta kaikki eivät. Suosiolla nukuin koko päivän, kunnes suomalaisittain illansuussa lähdimme pakistanilaiseen syömään. Fish Curry ja omenalassi tekivät terää. Sitten piti jaksaa shoppailla, mikä oli rankkaa, kun ei ollut yhtään rahaa. Zusba osti paidan Puta de Madresta. El Corte Inglesissä kävimme ruokakaupassa. Se on paikallinen Stockmann.

Kävimme vuokraamassa leffan (Head in the Clouds) ja röhnötimme. Nyt kello on 2 yöllä eli alkaa olla ilta. Aamulla lähdemme Montserratiin. Sitten onkin enää pari päivää jäljellä.

17.9. 2006.

Aamulla kun herään, on toiseksi viimeinen päivä Barcelonassa. Se on vähän vaikea ajatus, koska täällä on ollut todellakin upeaa olla. Isäntäväki on ollut huippua (Gracias!), ruoka on ollut hyvää, paljon on nähty ja koettu ja kaikki on maistunut makoisalta kuin pantterinmaito.

Aamutuimaan emäntämme huuteli aamiaiselle. Maitokahvia, paahtoleipiä, savujuustoa, tomaatrtia, tuoremehua ja 10-prosenttista kreikkalaista jogurttia hunajan kera. Nam.

Suuntasimme metrolla Plaça Espanyalle, josta junamme Montserratiin (tai Monsterratiin, kuten Berlitzin matkaopas sitä kutsuu) lähti. Juna huristi tunnin ensin kaupungin, sitten teollisuusalueen, sitten henkilökohtaisten höyhensaarieni ja lopulta vuorien halki. Perillä Monistir de Montserratissa vaihdoimme Caraballoon, hammasratajunaan, joka vei meidät vuorelle.

Oli jylhää, vuorelle olisi kiva mennä joskus vaeltelemaan. Kristittyjen paikoista en yllättäen ihan niin paljon perusta.

Paluumatkalla jäimme syömään Monastir de Montserratin ainoaan ravintolaan. Zusba söi makkaraa ja me muut kapakalasalaattia. Jälkiruoaksi vedin matõn, joka on raejuustotyyppinen kakkunen hunajalla. Karahvi punaviiniä maksoi 3 euroa ja jälkiruokien jälkeen pöytään kannettiin snapsilasit, pullo yrttiorujoa, pullo persikkalikööriä ja pari alkoholitonta versiota. Että siitä!

Junamatkan jälkee´n pysähdyimme Font Màgicalle (mm. http://www.youtube.com/watch?v=sAKzQgquVw0) katsomaan ehkä maailman hienointa suihkulähdettä. Sitten lähdimme oluille ja tapaksille (Jusban harmiksi possunkorvat olivat loppu, joutui tyytymään mahalaukkumuhennokseen).
Puolen tunnin hippailu kotiin ja nyt nukkumaan.

Aamulla on tarkoitus mennä aamiaiselle Bar Ra:han ja jatkaa Montjuïcin kukkulalle & kasvitieteelliseen puutarhaan. Adeu!

18.9. 2006

No eipä menty aamiaiselle :) Nukuttiin pommiin + Zusballa oli karppula. Lähdettiin Montjuïcille syömättä.
Kävelimme ensin Paral.lelin metroasemalle, josta otimme funicularin ylös kukkulalle. Kävelimme ensin kasvitieteelliselle puutarhalle, joka oli hyvin suuri ja jossa oli hyvin kuuma. Paljon outoja kasveja myös. Siellä oli maantieteellisislle alueille omat osionsa, esim. "Itäisen Välimeren laakerilehdot", "Pohjoisen Afrikan aavikot", "Australia - New South Wales" jne. Riitti nähtävää ja koko mestassa oli meidän lisäksemme kai 3 tyyppiä. Hiukan kyllä paahde ja jano rasittivat.

Päätettiin kävellä linnalle etsimään juotavaa. Montjuïcin linna on rakennettu 1700-luvulla ja siellä on mm. 1920-luvulla rakennettuja tykkejä. Tuli vähän Suomenlinna mieleen, paitsi tuolla kasvoi mandariinipuita.

Maisemientöllistelyn jälkeen hyppäsimme bussiin.
J: "Mennäänköhän me väärään suuntaan?"
S: "En mä tiedä."
J: "Mikähän tän bussin linja on?"
S: "En mä tiedä."

Päästiin kuitenkin Plaça Espanyalle ja turvallisesti metroon. Ovisoon leiville (nam!) ja oluille (nam!) ja kotiin siestan viettoon.
Söimme emännän kokkaamaa äyriäisrisottoa ja jälkiruoaksi Moscatel-rypäleitä. Kaitsoimme kaiken espanjalaisen vastapainoksi Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.

Aamulla Ra:han aamiaiselle, promise! Sitten ostamaan Jussille makkaraa kauppahallista ja mausteita El Corte Inglesistä. Huomenna tähän aikaan ollaan jo jossain Tanskassa. Patja vuotaa.

20.9. 2006

Patja vuoti suhisten ja aamuyöstä toimi lähinnä eristeenä meidän ja laattalattian välissä. Nukuin silti kuin tukki melkein kahteentoista - ei juuri nautittu Bar Ra:n aamiaista :)

Laukku alkaa olla pakattu. Mennään vielä Bouqeriaan ostamaan Jusballe niitä makkaroita. Sitten puuttuu enää yhteenveto siitä, mitä pitää tehdä ensi kerralla:

- Nähdä La Sagrada Famiglia
- Nähdä labyrinttipuisto
- Uida Välimeressä (Damn!)
- Syödä Bar Ra:n aamiainen
- Käydä museoissa: Dali, Picasso, Gaudi, kaupunginmuseo, luonnontieteellinem...
- Käydä 3D-leffassa
- Juoda lisää pantterinmaitoa
- Syödä lisää Erneston Pizzaa Bella Napolissa.

23.50 lähtee lento kotiin. Lähden nyt viettämään vuoden viimeistä hellepäivää katselemalla nyljettyjä lampaanpäitä. Over and out.

12.9. 2006 (continued)

Siesta venähti ja yht’äkkiä oli ilta. Söimme emännän valmistaman loistavan päivällisen kymmenen jälkeen ja lähdimme reippaalle iltakävelylle Barri Gòticiin ja Borniin. Näin yhden kappaleen Children of Bodom –paitoja. Eräs humalainen milanolainen teini puolestaan kertoi emännälllemme, ettei pidä Himistä eikä Nightwishistä.

Nyt, tiistaiaamuna, ukkostaa kuuroittain. Kohta lähdetään eläintarhaan, joka on iso. Siellä on vaatimattomasti sekä afrikan- että intiannorsuja. Ja kirahveja, virtahepoja ja tapiireja. Sieltä suuntaamme Parc Barcelonetan kautta rannalle ja nautimme illallisen jossain Barcelonetan mereneläviin erikoistuneessa paikassa. Barceloneta on vanha kalastajakaupunginosa.

Klo 3.14

Päivän suunnitelmat meni täysin uusiksi, kun rankkasade ja ukkoskuurot saivat meidät perääntymään. Eläintarha, ranta ja Barceloneta lykättiin kaikki huomiselle ja niiden sijaan budjettitietoiset sankarimme suuntasivat maksuttomaan kohteeseen, jossa on sadesuojia. Metroilimme Parc Güelliin.

Metroasemalla oli KUUMA. Ulkonakin paistoi taas aurinko ja mittari kohosi 26,5 asteeseen, mutta tunneleissa lämpöä oli melko varmasti noin 280 C.
Kävelimme Vallcarcasta Parc Güelliin. Heti, kun puistoalue ja nousu alkoivat, alkoivat myös koiranpaskat ja niitä vastustavat spreijaukset. Näimme monta kymmentä kertaa saman tekstin:
¡CACA DE PERRO NO!

Perroja vilistelikin vuoren jyrkillä rinteillä hyvin paljon ja kaikki maan tapaan vapaina. Kiipesimme mutkittelevaa polkua huipulle saakka. Sieltä näkyi hyvin, kuinka Barcelona on vuorten ja meren välisessä poukamassa. Vihreät vuoret ympäröivät harmaanpunertavaa, suunnatonta kaupunkia. Aurinko paahtoi. Perrot vilistelivät jaloissa, aaloet ja anopinkielet rehottivat palmujen katveessa. Mutta oli se nousukin melkoinen...
Välillä laskeuduimme alas vessaan ja aloitimme\nuuden kierroksen vuoren toisella puolella varsinaisessa Parc Güellissä.

Takaisin tullessamme valloitimme kaksi uutta metroasemaa eli seikkailimme matkan molemmissa päissä (ihan tarkoituksella!). Oli jo lounasaika kun pääsimme L’Eixampleen ja El Ravaliin, joten menimme nauttimaan Menu del Diat erääseen baariin.

No niin, nyt tulee uni, aamulla lisää (ennen eläintarhaa :)).


13.9. 2006

Syötyämme eilen lounaan siirryimme lähistön levykauppoihin. Herran tähden, miten paljon suomalaisia levyjä! Mihin tämä maailma oikein on menossa?

Aivan kodin nurkilla sijaitsevaa Plaça de George Orwellia kutsutaan myös tuttavallisesti Plaça Trippyksi, koska se on aikoinaan ollut erääntyyppisten kauppamiesten tyyssijana. Siellä poikkesimme oluille Oviso-nimiseen loistavaan baariin – ja joimmekin muutamat. Olen aivan varma, että eräs paikan tarjoilijoista on entinen vaihtarimme Alvaro.
Illastimme kotona isännän kokkaaman tapasaterian ja katsoimme pari leffaa. Jamón, jamón! näytti 16-vuotiaan Penelope Cruzin tissit.

Nyt potkin tuon miehen ylös. ¡Kirahvit ovat odottaneet jo kylliksi!

Yöllä

Myöhästyimme Vildsvinin aamiaiselta – café con leche & paste – yhdeksän minuuttia. Suunnistimme sateessa ja kiukutellen kohti eläintarhaa. Pikabocatteriankin kahvi oli pahaa ja kaikki oli pielessä, mikä on tässä ympäristössä täysin naurettavaa.

Kun viimein pääsimme eläintarhan porteista sisään (16 euroa per pää!), alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa. Ja kun vuorten välissä ukkostaa, ukkonen on aina jykevää ja päällä. Pidimme sadetta idaribrittien kanssa lintutalossa. Mä VIHAAN brittituristeja. Niistä lähtee kova ääni.

Onneksi ei satanut täyttä tuntiakaan ja pääsimme vihdoin liikkeelle ja tutustumaan tarhan yli 400 eläinlajiin. Meininki oli hiukkasen erilainen kuin Suomessa, kun kasvillisuutena on palmuja, aaloeita, anopinkieliä, bougainvilleoita ja kaktuksia, eläintarha itse on yli 13 hehtaarin kokoinen ja eläiminä on sarvikuonoja, virtahepoja, kirahveja, gorilloja

14.9. 2006

Jaha, oli sitten tullut uni :)
Mutta siis että oli kovasti erilainen eläintarha. Tässä kuvia:

Pikku pylly




















Turilaat vetää siestaa















Pingu vilkuttaa















Sirkustyypit hengaa
















Kirahvi moljottaa






















Kävelimme muutaman kilometrin rantaan, mutta aallot olivat niin suuret, ettei veteen voinut mennä. Hipsimme siis kotiin torkkumaan ja tyhjentämään kameran. Kello olikin kyllä jo kahdeksan...

Paria tuntia myöhemmin valmistauduimme lähtemään porukalla syömään. Paikka oli parin kilometrin päässä El Ravalissa sijaitseva katalonialainen paikka, jonka nimeä emme muista ja jonka sisustuksesta pidin erinomaisen suuresti. Haluatteko kuulla, mitä söin? Ei se mitään, kerron silti.

Aloitin vermutilla ja tomaattisalaatilla. Yleensähän en voi sietää kypsentämätöntä tomaattia, mutta täällä tomaatit ihan oikeasti maistuvat hyvälle! Jatkoin kuhalla, jonka lisukkeena oli muscatel-luumua. Jälkiruoaksi Café amb llet ja hedelmälautanen – viikunoita, omenaa, päärynää ja nektariinia ja kaikki aivan täydellisen tuoreina ja maittavina.

Kipsuttelimme La Conchaan drinkeille. Kyseessä on aivan ihastuttava homobaari, joka ihailee kovasti Sara Montielia, ”Meksikon Marilyn Monroeta,” emäntämme opasti. Seinät olikin täytetty tuon latino-paulakoivuniemen kuvilla. Musiikki oli loistavaa ja meininki rento. Ja kun mojitolasi tyhjeni, pyytämällä lasi täytettiin puolilleen rommilla taas. Huippupaikka, suosittelen.
"There aren't many bars that have that Moroccan gay kitsch feeling, but this place does and it's also great fun to go there and hang out while staring at the walls filled with color-treated photos of Spain's starlet from the 1960s, Sara Montiel."

Lähellä kotia poikkesimme vielä yksille. Oli kauhea pissahätä, mutta sedät pani vessassa. Pelattiin odotellessa dominoa.

Nyt aamiaiselle Vildsviniin ja sitten kauppahalleilemaan!

Illalla

Höpönpöpön aamiaiselle ja kauppahalleilemaan. Satoi niin jumalattomasti, että päätimme pitää lepopäivän. Torkut ja espanjan kielioppia ja sitten toiset torkut. Vasta kolmelta hipsimme ulos ja lähdimme kinaamaan lounaspaikasta.
Löysimme La Cattonen, jonka ménu del dià tuntui hyvältä, mutta joka oli täpötäysi. Meidät ohjattiin keittiön läpi kapeita portaita kellariin, jossa oli yksi vapaa pöytä jäljellä. Sipulisosekeitto, grillattu meriahven ja ananascarpaccio + leipä ja 3 dl viiniä – 8,5 euroa. Ménu del Diàn keksiminen lienee Francon paras aikaansaannos.

Zusba oli kipeän oloinen, joten palasimme kotiin. Katselin elokuvaa ja luis espanjan kielioppia, kunnes isäntäväki tuli töistä ½ 10:n maissa. Lähdimme illastamaan l’Eixamplessa sijaitsevaan aitonapolilaiseen pizzeriaan. Poskimoiskauttelut alkavat sujua, joten esittäytyminen onnistui myös italiaksi :)

Isäntäväki on hyviä tuttuja omistajien kanssa, joten pöytä järjestyi heti. Söin loistavan pizzan, jossa oli savujuustoa, paksuja parmesaanilastuja, rucolaa ja sen sellaista. Olutta, rosékuohuviiniä, baileys-kahvia ja limoncelloa toki myös!

Aamulla sitten Vildsvinin aamiaiselle ja kauppahalliin, ihan oikeesti. Ellei Zusba kipeydy entisestään. Huonolta näyttää.
Ai niin, Barcelonassa on täällä ollessamme satanut yli kolmannes normaalista koko vuoden sademäärästä. Oh joy :)

Historian aikakirjat osa 1: eeeviiivaaa espanjaaa

10.9. 2006

¡Bon dia!

Ensimmäiset 12 tuntia Kataloniassa takana. Kello on puoli 2 ja olen juuri nauttinut loistavan päivällisen hyvässä seurassa, joten olen elämääni kaikin puolin tyytyväinen.

Iceland Airin koneemme laskeutui varsin kauniiden matkamaisemien (Alpit! Vau!) jälkeen Barcelonan kentälle vuorten ja meren väliin. Kuuma ilma väreili asvaltin yllä ja ovien avauduttua kosteus iski vaatteet nihkeiksi seitsemässä sekunnissa. Palmuja! Oli pohjoisen tyttö ihmeissään.

Otimme taksin keskustaan Barri Gòticiin, jonka merenpuoleisella reunalle Plaça del Duc de Medinacelilla vietämme seuraavat 9 päivää. Taksikuskin kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta eihän se mitään. Hoin vaan katalaaniksi kiitosta niin maan perkeleesti.

Isäntäväki heräili edellisillan riennoistaan saapumisemme aikoihin. Plaçan päädyssä sijaitseva viehättävä kortteerimme oli asunnossa, jossa mahtavien laattalattioiden lisäksi oli pieni sisäpiha, jonne ei ollut ovea, vain ikkunat neljältä suunnalta, sekä mahtava välimerellinen terassi muureineen ja palmuruukkuineen. Talo on Barri Gòticilaisittain nuorehko, 1800-luvun alkupuolelta.

Isäntämme tarvitsivat aikaa palautuakseen illasta, joten lähdimme kaikki yhdessä rannalle. Kävelimme Port de Barcelonan ja Marinan (iso!) ohi ja poikkesimme bocadilloille ja oluille ennen pääsyä Platja San Sebastiàn rantahietikolle, jossa vielä viiden aikaan maattiin kankku kankussa kiinni. Valtavat siniset aallot vyöryivät hiekalle, kiinalaisnaiset antoivat vitosen hierontoja ja pakistanilaismiehet möivät kylmälaukuistaan juotavaa. Toplesseina kulkivat niin hehkeät terhakkatissiset misukat kuin seitsenkymppiset nahkalompakkoseñoratkin.


Tunnin tutustuminen rantaelämään oli kylliksi (menen tosin vielä takaisin) ja vaapuimme hitaasti takaisin kotiin. Ohi tuhannen krääsäkauppiaan, tuhannen vitivalkoisen purjeveneen ja tuhannen erilaisen palmun. Miami Vice.

Päästyämme kotiin emäntä alkoi valmistella illallista jamaikalaisittain. Rommikolaa, rice&peasia, ackee'a ja hyvää pinaatinnäköistä okramuhennosta, kaikki tulisia juomaa lukuunottamatta, sekä seitania. Paikalla oli myös isäntiemme ystäviä niin Suomesta kuin Reunioniltakin, ja lisäksi koira, joka osaa vain ranskaa. Varsin kansainvälistä.

Loistavaa ruokaa ja jälkkäriksi perinteinen Crema Catalana... ja tulihan siinä pari viinipulloakin tuhottua.

Ilma +29–30 C, ei pilviä.

Huomenna ratsaamaan Las Ramblas + Barri Gòticin kujat. Haluaisin ehkä päätyä hieman aaltoihinkin.

PS. Osaan jo moiskautella poskisuukkoja ja sanoa ”Soy Sanna, ¡encantada!”



11.9. 2006


Diada, Katalonian kansallispäivä. Ilma +28-29 C, ei pilviä. Sääennusteen mukaan tosin sataa ja ukkostaa kuten eilenkin.

Heräsin aamulla kahdeksalta La Mare de Déu de la Mercèn kirkon kellojen kumuun. Yläkerran señora pesi ja ruokki pientä lastaan, joka oli hieman vastahakoinen. Äänet kumpuilivat sisäpihalla.

Huh, pakko mennä nukkumaan, jatkan aamulla.



12.9. 2006


Hehe, putosin illalla aika nopeasti :)

Eilen isäntäväki työskenteli kotona ja me suunnattiin jo aamupäivällä suunnitellulle kaupunkikierrokselle.

Las Ramblas oli epämiellyttävä kokemus. En ymmärrä, mikä mikä siitä tekee niin kehutun. Plataanit tosin olivat upeita maastokuvioisine runkoineen, mutta muuten katu oli vain iso, poriseva turistisoppasuoni. Alkupään postikorttikojut vaihtuivat pian kukkakioskeihin ja lopulta eläinkauppiaisiin. Myytävänä oli puluja, undulaatteja, kanoja, hiiriä, hamstereita, marsuja, kaneja, koiria, kaloja ja jopa kalkkunoita. Tuli paha mieli.

Poikkesimme Barri Gòticin puolelle tutkimaan kujia. Löytyi hienoja. Olimme vain aivan liian aikaisin liikkellä, nekin liikkeet ja ravintolat, jotka Diadasta huolimatta olivat auki, eivät vielä olleet avanneet. Vain Las Ramblas oli hereillä turisteja varten.

Kiertelimme kattavasti ja ylitimme Ramblan vanhan kaupungin toiselle kaistaleelle, El Ravaliin. Alkoi olla kova nälkä. Vain kepappimestat olivat auki, mutta harhailu vei meidät tuntien kuluessa varsin hienoihin paikkoihin, joista pystyi nälästä huolimatta kovasti nauttimaan. Kannatti.

Lopulta puoli kahden maissa löysimme ”aamiaiseemme” sopivan paikan. Arvoimme listalta matkaoppaan ruokasanaston avulla itsellemme leivät ja nappiin meni. Oli hyvää.

Hipsimme muutaman mutkan kautta rantaan ja istuimme palmun varjoon hengähtämään. Huomasimme kaipaavamme siestaa. Vaappuminen jatkui siis kohti residenssiä – läheisen pakistanilais-Sparin vesi- ja jäätelölaarien kautta.

väsymyksestä, levollisuudesta ja vitutuksesta - -

- - hehee, sekä ruoasta.

Aivan uskomaton väsymys vaivaa. Viime viikolla hoitaja jo ehdotteli mulle, että verikokeet ois paikallaan, mutta koska en oikeasti voinut niin kauhean pahoin, en ottanut sitä ajatusta kauhean vakavasti. No, nyt väsyttää ruton lailla, oksettaa ja heikottaa - olen jo noin kolme kertaa ollut tänään pakkaamassa laukkua ja lähtemässä kotiin. Haluan ryömiä peiton alle. Ehkä kuitenkin varaan vaan se ajan niihin kokeisiin ja sinnittelen päivän loppuun.

Oli kiva viikonloppu. Vältyin ikäkriisiltäkin! Lauantaina kävin tapaamassa lemmikkipalstalaisia ja viihdyin aamuyölle saakka. Sunnuntaiaamuna eräs riiviömäinen hulttio herätti mut kahdeksalta, mutta lahjojen saamiseen on toki aina hauskaa herätä :) Sain maailman hienoimman kokkikirjan, jossa on maantieteellisesti eriteltyjä intialaisia reseptejä hyvin mittavasti. Tekee kauheesti mieli mennä Hämeentien kauppoihin ostelemaan sarviapilan ja sinapinsiemeniä sekä mustia linssejä...

Sitten mentiin Jasulle grillaamaan. Tai lähinnä katsomaan, kun Jasu grillaa. Oli mehevät eväät ja söin itseni ihan ähkyyn. Juhlapäivän tunnistaa siitä, että on kaksi jälkiruokaa, eilen mansikkakakku ja hedelmäwokki. Namskis namskis. Sain myös lisää ihania lahjoja, mikä on aina kivaa. Harmittaa vaan taas oma köyhyys kun ei voi hemmotella muita. :-/ No, se menee vielä joskus ohi.

Tänään menen siskon nimipäivän kunniaksi käymään Keravassa. Kiva nähdä pentujakin :)

Terveisin Sanna, 25 vee, lapsellisempi kuin koskaan, samalla vanha ja niin väsynyt ettei tosikaan.

Lounas

Oli todella mielenkiintoinen lounas tänään. Mentiin nelistään tyttöjen kanssa syömään, ja vaikka menomatkalla puhuttiin lähinnä tisseistä (kyllä, naisetkin puhuvat tisseistä), päästyämme istumaan keskustelu vyöryi hyvin nopeasti oikeisiin aiheisiin (tissejä väheksymättä).
Oli jännä keskustella kuolemantuomiosta seurueessa, jonka kaikilla neljällä jäsenellä oli varsin erilainen näkemys asiaan. Itse edustin aivan ääripäätä, ja oli kertakaikkisen ihana löytää hyvä keskusteluyhteys näiden ihmisten kanssa, kun liian usein tulee vain puhuttua säästä. Ja kuinka upeaa oli argumentoida! Nykyään puhun pääasiassa vain paskaa vapaa-aikana, jos edes puhua jaksan. Perustan paneeliyhdistyksen!

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, tarvitseeko ihminen aina jotain, mitä odottaa: Voiko koskaan olla täysin tyytyväinen elämäänsä ja vain asettua aloilleen? Tai siis toki mä tyytyväinen olin pari viikkoa sittenkin, mutta elämänlaatuni kohosi huimasti, kun kuulin että syksyllä avautuu hakuun taas kiinnostava paikka talon sisällä ja päätin (päätettiin?) muuttaa keväällä. Lisäksi taloudellisen tilanteen pitäis pikkasen helpottaa viimeistään helmikuussa. Mitäs sitten, jos vaikka saisinkin sen paikan, velkojen suhteen helpottaiai ja löytäisin (löytäisimme? mä en oikein nyt osaa ajatella tätä asiaa) unelmakämpän Munkasta? Saisin sen tiskikoneen ja sohvan? Mitä mä sitten alkaisin odottaa? Olisinko mä taas puoli vuotta hymyssä suin ennen kuin keksisin uutta himoittavaa? Nythän tuntuu siltä, että silloin kaikki olisi _täydellistä_, mutta tyytyykö ihminen koskaan siihen mitä on?

Tai oikeastaan kaksi kysymystä:
1) Voiko täydellisen tyytyväisen tilan saavuttaa? Ja
2) Jos sen saavuttaa, sammuuko kasvu ja kehitys?

Jos kaikki oikeasti olisi täydellistä, miten sitä enää pyrkisi mihinkään? Mutta toisaalta, kuinka loputtoman itsekästä on käyttää voimavarojaan vain itseensä ja oman kasvunsa tukemiseen?

Mutta koska olen vain pieni ihminen, aion viettää tämän talven haaveillen ja suunnitellen. Uusi koti, ihan oikea koti jossa on huoneita! Siinä saattaa olla parvekekin, sitä ei vielä tiedä! Jos on, sinne parvekkeelle voi laittaa kesällä kukkia ja syksyllä lyhdyn! Jos ei oo niin ei se mitään!

Piquenique

Perjantaina aloitin mykkäkoulun kollegani kanssa. Mukavasti se aika menee niinkin. Meillä on "pieniä" erimielisyyksiä "muutamasta" asiasta, ja koska ne eivät tunnu puhumalla selviävän, tuntuu huomattavasti kivemmalta kun ei tarvii jauhaa. Muutenkin on paljon helpompi tehdä töitä kun ei saa 20 angstimailia päivässä.

Töitten jälkeen suoraan Suomenlinnaan piknikille. Kauhee kasa ruokaa, muutama olut ja karkkia, mums mums. Meitä oli 13, joista yksi kuolasi paljon. Ilta kului kuin varkain ja kerrankin Suokissa oli oikeesti ihan lämmin. Miten kesä olo tulikaan, kun istui kalliolla hämärtyvässä kesäyössä, kun punainen kuu nousi suurena merestä taivaalle ja musiikki soi ja se soi ja se soi.

Lauantaina Zusba ei oikein jaksanut nousta ylös alkuunkaan, joten mä lähdin itseni kanssa puistoon kesäilemään lisää. Mutta siinähän kävi niin, että mä nukahdin sinne puistoon ja olin vaarassa saada kunnon toispuolisen örderusketuksen. Heräsin noin kaksi tuntia nukahtamiseni jälkeen naama yltäpäältä kuolassa ja pää kuumuudesta sekaisin.
Eilen kävi sama juttu. Menin puistoon taas, Sibeliuspuistoon tällä kertaa, ja aloin ajelehtia äurinkoisten täplien perässä pitkin nurmikkoa. Söin jätskiä ja luin kirjaa. Oli luksusta. Oli todella aurinkoista ja tiesi, että on kuuma, mutta mereltä tuuli just sen verran, ettei hionnut. Sitten nukahdin. Mahaa punottaa.

Sitten vaan Mountainin kautta kotiin. Mun huivi näytti varmaan omalaatuiselta, koska rakas poikaystäväni kutsui mua käveleväksi kondomiksi. Mountainin setä viilensi meitä ruiskuttamalla suihkupullolla naamaan.
Kotona katsottiin jalkapalloilua, ja mua alkoi kiukuttaa Zidanen tyhmä kiivastuminen. Jalkapallo on herrasmieslaji, siksi mä katson sitä enkä jääkiekkoa!

Mun uus työkaveri ryystää kahvia _todella_ kovaa.

Ilmestyskirja eilen: Näin tulisen leijonan ja hikoilin

Tavastialla pitkästä aikaa. Varsin excellentiä. Ensimmäinen loistojuttu oli se, ettei ollut narikkatavaraa lainkaan mukana. Toinen loistojuttu oli se, että oli hyvää seuraa. Kolmanneksi sai vielä nauttia hyvästä musiikistakin. Olisi ollut cool, muttei ollut, koska oli hot. Paikallaan seisoessaan, parven hyvähkön ilmanvaihdon allakin, hiki valui pitkin naamaa. Harvoin käy niin. Vähän pyörrytti, mutta ei se mitään! Rock first!

Rubik oli lämmittelemässä Mogwaita.
http://www.newmusiccommunity.org/rubik_nmc/rubik_fi.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Mogwai_(band)

En tiedä, lämpesikö Mogwai.

A Short Reprise for Mary Todd, Who Went Insane, But for Very Good Reasons

No nythän on niin, että olen pakoillut työntekoa koko päivän. Se on helppoa, koska on tullut vain yksi puhelu ja muutama sähköposti. Yksi puhelu kahdessa ja puolessa tunnissa, I tell you! Pitäisi kouluttaa uutta kollegaa, mutta toteutus ontuu, koska materiaali on keskeneräinen. Nyt se surffaa itsekseen muutamilla neuvomillani sivuilla ja itseopiskelee, raukka.

Laitanpa kuvan Sakarista.















Kävin toissapäivänä kaupassa ja ostin ruokaa ns. varastoon. Tomaattimurskaa (sitä saa henska pahvitörpössä :)), pastaa, oliiveja, ranskalaisia jne. Kohta on nimittäin tili mennyt ja ois kiva voida osallistua ruokakuluihin jotenkin loppukuussakin. No, kannoin sitten Kampista ne kolme isoa ruokakassia kotiin -> kaksi päivää on ollut selkä ja hartiat niin paskana että tekee mieli itkeä. Tulipa taas elinkelpoinen olo :) "Ei mussa mitään vikaa ole, mun kroppa ei vaan kestä kaupassakäyntiä".

Katselin tuossa kalenteria. Henska tulee ihan kohta Suomeen ja mä siirryn elämän ehtoopuolta viettämään. Elokuussa ei oo mitään jännää. Syyskuussa kesäloma (jei!) ja lokakuussa varmaan taas Tanskaan piipahtamaan. Sitten tosiaan on jo joulu. Joulu! Ei mulla oo rahaa ostaa lahjoja :(

Ja sitten mulla on muuttokuume. Kaksio, antakaa mulle kaksio! Antakaa mulle makuuhuone ja toinen huone! Antakaa mulle tilaa, jonne rotat ei pääse, ja tilaa, jossa ne saa temmeltää, ja ovi siihen väliin. Antakaa se mieluiten Munkasta, niin jää duunimatkan isoin ylämäki pois :) Ai niin, ja antakaa sellainen keittiö, että sinne mahtuu astianpesukone. Niin ja siivouskomeron mä haluun kans!

No niin, ja nyt meni seesteys sen siliän tien. Vittu että voi olla ärsyttävä lehmä VITTU! Miten mua on tollasellakin paiskattu? Saatanan haaska! Mä lähden nyt kahville.