12.9. 2006 (continued)
Siesta venähti ja yht’äkkiä oli ilta. Söimme emännän valmistaman loistavan päivällisen kymmenen jälkeen ja lähdimme reippaalle iltakävelylle Barri Gòticiin ja Borniin. Näin yhden kappaleen Children of Bodom –paitoja. Eräs humalainen milanolainen teini puolestaan kertoi emännälllemme, ettei pidä Himistä eikä Nightwishistä.
Nyt, tiistaiaamuna, ukkostaa kuuroittain. Kohta lähdetään eläintarhaan, joka on iso. Siellä on vaatimattomasti sekä afrikan- että intiannorsuja. Ja kirahveja, virtahepoja ja tapiireja. Sieltä suuntaamme Parc Barcelonetan kautta rannalle ja nautimme illallisen jossain Barcelonetan mereneläviin erikoistuneessa paikassa. Barceloneta on vanha kalastajakaupunginosa.
Klo 3.14
Päivän suunnitelmat meni täysin uusiksi, kun rankkasade ja ukkoskuurot saivat meidät perääntymään. Eläintarha, ranta ja Barceloneta lykättiin kaikki huomiselle ja niiden sijaan budjettitietoiset sankarimme suuntasivat maksuttomaan kohteeseen, jossa on sadesuojia. Metroilimme Parc Güelliin.
Metroasemalla oli KUUMA. Ulkonakin paistoi taas aurinko ja mittari kohosi 26,5 asteeseen, mutta tunneleissa lämpöä oli melko varmasti noin 280 C.
Kävelimme Vallcarcasta Parc Güelliin. Heti, kun puistoalue ja nousu alkoivat, alkoivat myös koiranpaskat ja niitä vastustavat spreijaukset. Näimme monta kymmentä kertaa saman tekstin:
¡CACA DE PERRO NO!
Perroja vilistelikin vuoren jyrkillä rinteillä hyvin paljon ja kaikki maan tapaan vapaina. Kiipesimme mutkittelevaa polkua huipulle saakka. Sieltä näkyi hyvin, kuinka Barcelona on vuorten ja meren välisessä poukamassa. Vihreät vuoret ympäröivät harmaanpunertavaa, suunnatonta kaupunkia. Aurinko paahtoi. Perrot vilistelivät jaloissa, aaloet ja anopinkielet rehottivat palmujen katveessa. Mutta oli se nousukin melkoinen...
Välillä laskeuduimme alas vessaan ja aloitimme\nuuden kierroksen vuoren toisella puolella varsinaisessa Parc Güellissä.
Takaisin tullessamme valloitimme kaksi uutta metroasemaa eli seikkailimme matkan molemmissa päissä (ihan tarkoituksella!). Oli jo lounasaika kun pääsimme L’Eixampleen ja El Ravaliin, joten menimme nauttimaan Menu del Diat erääseen baariin.
No niin, nyt tulee uni, aamulla lisää (ennen eläintarhaa :)).
13.9. 2006
Syötyämme eilen lounaan siirryimme lähistön levykauppoihin. Herran tähden, miten paljon suomalaisia levyjä! Mihin tämä maailma oikein on menossa?
Aivan kodin nurkilla sijaitsevaa Plaça de George Orwellia kutsutaan myös tuttavallisesti Plaça Trippyksi, koska se on aikoinaan ollut erääntyyppisten kauppamiesten tyyssijana. Siellä poikkesimme oluille Oviso-nimiseen loistavaan baariin – ja joimmekin muutamat. Olen aivan varma, että eräs paikan tarjoilijoista on entinen vaihtarimme Alvaro.
Illastimme kotona isännän kokkaaman tapasaterian ja katsoimme pari leffaa. Jamón, jamón! näytti 16-vuotiaan Penelope Cruzin tissit.
Nyt potkin tuon miehen ylös. ¡Kirahvit ovat odottaneet jo kylliksi!
Yöllä
Myöhästyimme Vildsvinin aamiaiselta – café con leche & paste – yhdeksän minuuttia. Suunnistimme sateessa ja kiukutellen kohti eläintarhaa. Pikabocatteriankin kahvi oli pahaa ja kaikki oli pielessä, mikä on tässä ympäristössä täysin naurettavaa.
Kun viimein pääsimme eläintarhan porteista sisään (16 euroa per pää!), alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa. Ja kun vuorten välissä ukkostaa, ukkonen on aina jykevää ja päällä. Pidimme sadetta idaribrittien kanssa lintutalossa. Mä VIHAAN brittituristeja. Niistä lähtee kova ääni.
Onneksi ei satanut täyttä tuntiakaan ja pääsimme vihdoin liikkeelle ja tutustumaan tarhan yli 400 eläinlajiin. Meininki oli hiukkasen erilainen kuin Suomessa, kun kasvillisuutena on palmuja, aaloeita, anopinkieliä, bougainvilleoita ja kaktuksia, eläintarha itse on yli 13 hehtaarin kokoinen ja eläiminä on sarvikuonoja, virtahepoja, kirahveja, gorilloja
14.9. 2006
Jaha, oli sitten tullut uni :)
Mutta siis että oli kovasti erilainen eläintarha. Tässä kuvia:
Pikku pylly
Turilaat vetää siestaa
Pingu vilkuttaa
Sirkustyypit hengaa
Kirahvi moljottaa
Kävelimme muutaman kilometrin rantaan, mutta aallot olivat niin suuret, ettei veteen voinut mennä. Hipsimme siis kotiin torkkumaan ja tyhjentämään kameran. Kello olikin kyllä jo kahdeksan...
Paria tuntia myöhemmin valmistauduimme lähtemään porukalla syömään. Paikka oli parin kilometrin päässä El Ravalissa sijaitseva katalonialainen paikka, jonka nimeä emme muista ja jonka sisustuksesta pidin erinomaisen suuresti. Haluatteko kuulla, mitä söin? Ei se mitään, kerron silti.
Aloitin vermutilla ja tomaattisalaatilla. Yleensähän en voi sietää kypsentämätöntä tomaattia, mutta täällä tomaatit ihan oikeasti maistuvat hyvälle! Jatkoin kuhalla, jonka lisukkeena oli muscatel-luumua. Jälkiruoaksi Café amb llet ja hedelmälautanen – viikunoita, omenaa, päärynää ja nektariinia ja kaikki aivan täydellisen tuoreina ja maittavina.
Kipsuttelimme La Conchaan drinkeille. Kyseessä on aivan ihastuttava homobaari, joka ihailee kovasti Sara Montielia, ”Meksikon Marilyn Monroeta,” emäntämme opasti. Seinät olikin täytetty tuon latino-paulakoivuniemen kuvilla. Musiikki oli loistavaa ja meininki rento. Ja kun mojitolasi tyhjeni, pyytämällä lasi täytettiin puolilleen rommilla taas. Huippupaikka, suosittelen.
"There aren't many bars that have that Moroccan gay kitsch feeling, but this place does and it's also great fun to go there and hang out while staring at the walls filled with color-treated photos of Spain's starlet from the 1960s, Sara Montiel."
Lähellä kotia poikkesimme vielä yksille. Oli kauhea pissahätä, mutta sedät pani vessassa. Pelattiin odotellessa dominoa.
Nyt aamiaiselle Vildsviniin ja sitten kauppahalleilemaan!
Illalla
Höpönpöpön aamiaiselle ja kauppahalleilemaan. Satoi niin jumalattomasti, että päätimme pitää lepopäivän. Torkut ja espanjan kielioppia ja sitten toiset torkut. Vasta kolmelta hipsimme ulos ja lähdimme kinaamaan lounaspaikasta.
Löysimme La Cattonen, jonka ménu del dià tuntui hyvältä, mutta joka oli täpötäysi. Meidät ohjattiin keittiön läpi kapeita portaita kellariin, jossa oli yksi vapaa pöytä jäljellä. Sipulisosekeitto, grillattu meriahven ja ananascarpaccio + leipä ja 3 dl viiniä – 8,5 euroa. Ménu del Diàn keksiminen lienee Francon paras aikaansaannos.
Zusba oli kipeän oloinen, joten palasimme kotiin. Katselin elokuvaa ja luis espanjan kielioppia, kunnes isäntäväki tuli töistä ½ 10:n maissa. Lähdimme illastamaan l’Eixamplessa sijaitsevaan aitonapolilaiseen pizzeriaan. Poskimoiskauttelut alkavat sujua, joten esittäytyminen onnistui myös italiaksi :)
Isäntäväki on hyviä tuttuja omistajien kanssa, joten pöytä järjestyi heti. Söin loistavan pizzan, jossa oli savujuustoa, paksuja parmesaanilastuja, rucolaa ja sen sellaista. Olutta, rosékuohuviiniä, baileys-kahvia ja limoncelloa toki myös!
Aamulla sitten Vildsvinin aamiaiselle ja kauppahalliin, ihan oikeesti. Ellei Zusba kipeydy entisestään. Huonolta näyttää.
Ai niin, Barcelonassa on täällä ollessamme satanut yli kolmannes normaalista koko vuoden sademäärästä. Oh joy :)
Tämä tässä on Sakari (Virallisesti Laproaigh, Ba Ma mm, s. 1.5. 2006). Sakke tuli kotiin kesäkuun alussa ja on tässä kuvassa laitettu röyhkeästi keikkumaan jakkaralle, josta ei pääse karkuun. On nimittäin aika vikkelä jätkä. >
