Poksuossu

Hyi saatana.

Olin jo taas unohtanut miten kauheaa lääkkeitten alottaminen on. Luulis oppivan jo tässä vaiheessa, kun on on-offannut jo vuosia. Mutta tää on kamalaa. Yöllä heräsin kylmässä hiessä pahoinvointiin. Pyörin loppuyön ja tasapainottelin väsymyksen ja pahoinvoinnin välillä: Olin liian väsynyt oksentaakseni, liian pahoinvointinen nukkuakseni.

Aamulla huimaus, hikoilu ja vatsaoireet jatkuivat. En kuitenkaan saanut työkaveria kiinni, joten tänne oli tultava. Ihan höntti olo.

Eilen oli hölmö "juokse sukulaisissa" -päivä. Junalla Hyvinkäälle, äitiltä auto, äiti mummolle, itse mummille, sitten Riihimäkeen ja syömään Jusban perheen kanssa, takas Hyvinkäälle ja sieltä sitten siskon perheen kanssa Keravalle, josta junalla kotiin. Väsytti turkkaisesti kun pääs nukkumaan. Jusba alkoi väsätä uutta ihanaa xboxiaan (jee! :D) ja mä ryömin kirjan kanssa peiton alle. Onneksi äitienpäivä on vaan kerran vuodessa.

Sais nyt se yks tunari tulla töihin että mä pääsisin menee! Ällöpaha olo!