Bulimikon seikkailuja, preludi

Maailma on omituinen paikka, rakkaat kanssaihmiseni. Eilinen, hartaasti odotettu käynti Mountainin höyryävien patojen äärellä keskeytyi äkisti, kun huomasin, että jos se naapuripöydän vitun ärsyttävä terhi ei kohta tule vessasta, julistan fish currya viehättävän seuralaiseni ylle.
No ei se mitään, Mountainin annoksista riittää kahteen nälkään. Zusbakin kysyi ahmiessani toista kierrosta, että kävitsä laattaamassa vai miten nyt alkoi noin maistua. "No kävin, nyt on taas nälkä."

Tuttu tarjoilijasetäkin oli palannut. Olin shokissa kun se edellisellä kerralla ei ollut töissä. Nyt oli, mikä tarkoitti tietenkin luontoisetuja. "Kahvia, Nepalilaista teetä? Minä tarjoan." ja kun käytiin ihan kassalla maksamassa, "Iso olu, pieni olu, limu, ei tarvi maksa limu, hehe". Se on ihana.

Kohta lähden tapaamaan Taimia ja Einoa. Vien Einolle jalkapallon. Nuorna on vitsa väännettävä, näin se vaan on! Pallo on ällön neonvihreä ja siinä lukee erään pelikonsolin nimi, mutta on se Adidaksen pallo yhtä kaikki, Team Geist. Mulla oli niitä kaks, tässä rahatilanteessa jotakuinkin ainoa mahdollisuus olla Lahjova Täti. Sit kun Eino pelaa valioliigassa se antaa mulle vapaalippuja.

Nyt joka tapauksessa hampipesulle ja kesämekko niskaan. Muuten päivä menee ihan harakoille. Viikonloppu on tosin jo antanut paljon, eilen lötväsin puistossa kirjan kanssa ja kaikkea sellaista kesäistä juttua. Adios!