Johnny kävelee linjalla

Heippa.

Tultiin just leffasta. Oltiin katsomassa Walk the Linea - huoasin muuten tietäväni Johnny Cashistä häpeällisen vähän. Arvatkaa vaan oliko kivaa. Ei ollut. Itkin jo siinä vaiheessa, kun ennen leffaa tuli Finnairin mainos, jossa pehmopanda uneksi lentävänsä Kiinaan. Se meni joella pienellä lautalla ja puusta sille vilkutti toinen panda. Sit se heräs jostain kuppaiselta leluhyllyltä. Oh bore.
Ja kun niin lupaavasti alkoi niin päädyin itkemään koko bloody leffan läpi. Reese Witherspoon oli muuten aika hyvä siinä, eivät suotta yllättyneet kriitikot.

Jasun blogista tuli mieleen, että törmäily lisääntyy. Ajatelkaa vaikka sitä, kun oltiin Jusban kanssa perjantaina Santa Fessä. Sinne eksyi eräs, vaikka hra J, ystävä lukiovuosilta, jota en ole nähnyt puoleentoista vuoteen. Vaihdoimme muutaman lauseen, jonka jälkeen Jusba ja hra J:n seurassa saapunut hra N tajusivat tuntevansa toisensa. Mua alkoi jo kikatuttaa.

Lähdettiin sitten Jennin näyttelyn päättäjäisiin ja Juttutuvan kautta kotiin. Juttutuvassa oli tarjoilemassa eräs neiti L (josta olimme juuri hra J:n kanssa puhuneet), ja Minkakin törmäsi tuttuun, neiti S:ään, josta ei tosin pidä.
Ratikassa kotimatkalla Jusba törmäsi vielä hra T:hen, tuttuun opiskelupaikkakunnalta. Sitten emme enää törmänneet kehenkään.

Tällä erää ei sitten muuta kuin että termisesti on jo kesä ja ostin angels in america -dvd:n (ajanvarauksia otetaan vastaan).