Syksy Meilahdessa eli ajan muuttuvasta olemuksesta

Aika kuluu nopeasti. Enää on kokematta yksi vuodenaika Meilahdessa. Sitten saa taas aloittaa alusta, siis vuodenaikojen, ei asunnon suhteen.

Marraskuu. Sataa räntää tai vettä, viimoo. Syksy on edennyt kohisten. Syyskuun alussa harmittelin edessä olevaa pitkää syksyä, loppumattomia, hitaita viikkoja ja jatkuvaa palelemista. Yht'äkkiä syksy onkin loppusuoralla.

Työt alkavat olla loppusuoralla. Enää 1½ kuukautta jäljellä. Hassu ajatus. Ekan kerran olen istunut tossa samaisessa tuolissa kesäkuussa 2004 Ikkuna, josta katselen työpäivän aikana kaukaisuuteen on vaihtunut kerran, mutta muuten kaikki on enemmän tai vähemmän ennallaan.
Tuntunee kertakaikkisen omituiselta istua ensimmäistä kertaa johonkin muuhun tuoliin, tuijottaa merenlahden sijaan jotain aivan toista maisemaa, juoda ihan eri makuista kahvia. Kävellä eri bussipysäkille, kantaa erilaista henkilökorttia... Tehdä eri työtä.
No, ensi viikolla ollaan taas viisaampia sen suhteen, mihin joudun tottumaan ja mitä saan oppia.

Pitäisi siivota. Levittää pyykkiä ja kauhoa jääkaapista roskiin kaikki elolliseksi muuttunut. Toisaalta tekisi mieli hakea jääkaapista olut ja kutoa sukkaa. Hmm... kummankohan teen? Kuka arvaa?