Kaikkea outoa, surkeaa ja hämmentävää

On vaikeaa aktivoitua bloggaamiseen taas noin pitkän tauon jälkeen. Ennen mikä tahansa antoi aihetta bloggaamiseen, nyt tuntuu ettei mitään kyllin merkittävää tapahdu.

Surut ensin: Heilikoiran pikkuvelikoira Pasi kuoli traagisessa onnettomuudessa mun ollessa niitä hoitamassa niiden kotona. Yritin elvyttää pikku koira parkaa, mutta tuloksetta. Kaiken kaikkiaan aika traumatisoiva kokemus, yllättävänkin. Olen naukkaillut viiniä ja drinkkejä sen jälkeen huomattavasti enemmän kuin mitä yleensä olen tottunut. Tunnen taas tarvetta humalahakuiseen juomiseen. Täytyy pitää varansa, kohta mä käsittelen kaikki mun ongelmat viinillä. "Ihan vähän vaan, tää laskee verenpainetta!"

No joo mutta siis, vaikea asia käsiteltäväksi, vaikkei oma koira ollutkaan. Näen öisin unia, jossa maailma loppuu tai olen hukannut jotain tärkeää.

Opiskelu on onnistunut harhauttamaan ajatuksiani kuitenkin mukavasti. Eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen kurssia varten olen lukenut kirjoja, jotka käsittelevät mm. eri raamatunkirjojen uskottavuutta historiallisena lähdeaineistona ja vastaavaa. Luin myös alennusmyynnistä löytämäni kirjan Tapaus Kristus, jolta odotin "hieman" puolueettomampaa lähestymistä aiheeseen. Kirjan argumentointi oli naurettavan virheellistä kehäpäätelmineen ja muine alkeellisine erheineen. Kirja keskittyi lähinnä todistelemaan, että Jeesuksen ylösnousemus on todisteisiin perustuva historiallinen tosiseikka, ja yritti siis tehdä sen ilman niitä todisteita. Tavallaan ihan mielenkiintoista, mutta pelkkä huvittuneisuus ei kantanut kaikkia niitä neljääsataa sivua.

Nyt lueskelen sitten huomattavasti kriittisempää, mutta kuitenkin populistista teosta. Alkaa hahmottua se, kuinka äärettömän hienovaraista tasapainoilua on tehdä tiedettä uskonnon maailmasta ja ilmiöistä.

Viikonloppuna Jyväskylään Jyrockaamaan, jee!