keskiviikkona, toukokuuta 04, 2011

30 biisiä, päivä 9

Päivä 09 - Biisi, jonka osaan tanssia.


Hmm. Tanssiminen ei ole vahvimpia puoliani. Näin selvin päin tiedostan sen. Humalassa osaan toki tanssia mitä vaan. Tässä vanhoja hittibiisejä kuunnellessani (kaikki alkoi Macarenasta) löysin kuitenkin tanssittavien kesähittien kruunaamattoman kuningattaren. En olisi äkkiä muistanut, miten tämä tanssittiin, mutta väitän, että onnistuisi.



tiistaina, toukokuuta 03, 2011

30 biisiä, päivä 8

Päivä 08 - Biisi, jonka sanat osaan ulkoa.


Olen järjettömän huono muistamaan sanoja. Varmimmin löytää muistijälkiä, kun miettii joko biisejä teinivuosilta tai sitten niitä radiohittejä, joiden kirkkaimpana hetkenä mulla on ollut auto käytössä. Omanlaisensa klassikko tämäkin.



maanantaina, toukokuuta 02, 2011

Eikä edes ole aprillipäivä

No, nyt on saatu ystävämme Osama sitten hengiltä. Bush hyppii tasajalkaa ja ihmiset heiluttelevat lippuja entisten kaksoistornien raunioilla.


"Crowds gathered outside the White House in Washington DC, chanting "USA, USA" after the news emerged," uutisoi BBC News ja jatkaa lainaamalla nuorempaa Bushia: ""The fight against terror goes on, but tonight America has sent an unmistakable message: No matter how long it takes, justice will be done," Mr Bush said in a statement."


Obama on luonnollisesti maltillinen lausunnoissaan. Hän korostaa, että sotaa ei käydä islamia vastaan, vaan terrorismin nujertamiseksi ja muistuttaa, että Osaman tilillä on tuhansien muslimienkin henki.


Että oikeus siis tapahtui. Osama ja pari hassua sivullista kuoli ja nyt on maailmassa rauha. Ai niin, tosin Al-Gaedalla on jo valmiina uusi johtajahahmo, terrori-iskujen uutta aaltoa odotellaan ja muutenkin voinee turvallisesti sanoa, että mikään ei ole muuttunut eikä muutu. Muutama murha sinne tänne, meillä sitä kutsutaan kuolemantuomioksi, joten se on ihan oikeutettua. Sitä paitsi, se ite aloitti.

30 biisiä, päivä 7

Päivä 07 - Biisi, joka muistuttaa minua tietystä tilanteesta/tapahtumasta.


Tää vaatikin aika paljon miettimistä. Lopulta, en edes tiedä mistä tai miksi, mieleen nousi tämä kappale. Tämä soi kovalla voimakkuudella eräässä halpisvaatekaupassa Lontoon Queenswayllä, kun olin siellä sen ainoan kerran, vissiin 2002. Ehkä muistin sen juuri nyt, koska juon sattumalta samaa instant-teejuomaa, jota ostin myös Lontoosta samalta reissulta. Tosin uusi purkki on menossa, Whittard kun postittaa myös Suomeen.



sunnuntaina, toukokuuta 01, 2011

30 biisiä, päivä 6

Musahaaste jatkuu. Päivä 6 - Biisi, joka muistuttaa minua jostain paikasta.

Modjon kesähitti vuodelta 2000 muistuttaa mua Kouvolan Rivierasta. Se on (oli?) siis yökerho, jossa tuli eräätkin Olvin huitaistua.

lauantaina, huhtikuuta 30, 2011

30 biisiä, päivä 5

Musiikillisen henkilöhistoriikkini viides päivä! Biisi, joka muistuttaa minua jostakusta.

Vapunkin kunniaksi valitsin innoittajakseni Tuulsin ja matkaan muistoissani Tampereen SKäL-päiviin joskus pieni ikuisuus sitten.

perjantaina, huhtikuuta 29, 2011

30 biisiä, päivä 4

Musiikkimeemin neljäs päivä, biisi, joka tekee surulliseksi. Mä en tiedä, miksi tää menee luihin ja ytimiin, mutta ei ole ihan kerta tai kaksi, kun olen ollut kyynelissä tän biisin vuoksi.

Aina sydän lyyhistyi
kun lähdön hetki jälleen lähestyi
mutta heikot vain tunteitaan näyttää
Laitureilla heiluttaa
kaikki joiden osa on odottaa

torstaina, huhtikuuta 28, 2011

30 biisiä, päivä 3

Musiikkimeemin kolmannen päivän teema on Biisi, joka tekee iloiseksi. Tätä ette ehkä osanneet odottaa :) Mulla on kuitenkin piintynyt tapa kuunnella Motown 50 -kokoelmaa mm. aina kun istun ompelukoneen ääreen. Siispä vähän svengaavaa vanhaa:

keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2011

30 biisiä, päivä 2

Musiikkimeemi jatkuu heti!
Päivä 2 -  Inhokkibiisini:

Niin kauan kuin muistan, olen inhonnut tätä kappaletta. Jo ennen kuin se piti laulaa ala-asteen laulukokeessa joskus neljännellä luokalla. Nytkin se nousi spontaanisti ekana mieleen. Brrr.

tiistaina, huhtikuuta 26, 2011

Wikipedia tuntee minutkin


Marjut kertoi totuuksia itsestään Wikipedian avulla melkein puolitoista vuotta sitten.


Tähän meemiin vastataan Wikipedian satunnainen artikkeli -toiminnolla:http://fi.wikipedia.org/wiki/Toiminnot:Satunnainen_sivu

01. Mitä pelkäät?
SCIRI - Irakin islamilaisen vallankumouksen ylin neuvosto, joka tunnetaan englanninkielisellä lyhenteellä SCIRI (Supreme Council for Islamic Revolution in Iraq), on vuonna 1982 perustettu irakilainen uskonnollinen puolue. (Kääk!)


02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
Herman Badillo (s. 21. elokuuta 1929) on yhdysvaltalainen poliitikko. (Iäkäs kääkkä on aina hyvä olla mukana.)


03. Mitä haluaisit häälahjaksi?
Harri Hietala (s. 1982) on suomalainen lentopalloilija, joka pelaa kaudella 2008–2009 Kempeleen Lentopallon riveissä, Lentopallon SM-liigassa. (Meillä ei ole yhtään lentopalloilijaa, mikä kieltämättä tekee taloudenpidosta hieman hankalaa.)


04. Mitä palvot?
Martin Prince on fiktiivinen piirroshahmo yhdysvaltalaisessa televisiosarjassa Simpsonit. (Tätä ei varmaan tarvitse edes selittää.)


05. Salainen fetissisi?
UGM-27 
Polaris oli sukellusveneestä laukaistava kaksivaiheinen kiinteää polttoainetta käyttävä mannertenvälinen ballistinen ydinohjus (SLBM). (UUUUUUH!)


06. Mistä näet unta ensi yönä?
Vuoden 2009 Golden Globe -tilaisuus oli järjestyksessään 66. kerta, kun Golden Globeja jaettiin. (Mitähän mä laitan päälle?)


07. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
Pispantalli on teollisuusalue ja Valkeakosken 17. kaupunginosa. (Olen haaveillut siitä lapsesta asti.)


08. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Caracasin metro (espanjaksiMetro de Caracas) on CaracasissaVenezuelassa toimiva metrojärjestelmä. (Tuntuu, että aihe on kirjallisuudessa ohitettu täysin!)


09. Mitä keräilet?
Dübreq Stylophone eli suomalaisittain stylofoni oli pienikokoinen elektroninen soitin, jonka keksi Brian Jarvis vuonna 1967. (Minulla on niitä kuusi.)


10. Mihin paras muistosi liittyy?
King Edward VII -luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston kahdeksan taistelulaivan muodostama alusluokka, joka laskettiin vesille vuosina 1903-1905. (Voi, silmäni kostuvat, kun muistot tulvivat mieleeni.)


11. Turhin tietämäsi asia?
Litoralin provinssi on Päiväntasaajan Guinean yksi seitsemästä provinssista, joka sijaitsee Guineanlahden rannalla. (Missä muka tarvitsisin moista tietoa?)


12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
Peterborough on 159 100 asukkaan (2004) kaupunki Itä-Englannissa Cambridgeshiren kreivikunnassa. (Voinko kertoa sinulle Peterborough'sta?)


13. Minkä asian parissa tulet työskentelemään/työskentelet ammatissasi?
Patrik Lörtscher (s. 19. maaliskuuta 1960) on sveitsiläinen curlingpelaaja ja olympiavoittaja. (Vielä en ole päättänyt, ryhdynkö curlingvalmentajaksi vai sveitsiläiseksi urheilutoimittajaksi.)


14. Mikä saa sinut aina nauramaan?
Verner Kivinen (28. marraskuuta 1895 Teisko – ?) oli suomalainen jääkärimajuri. (Vanha kunnon Kivisen Verner!)


15. Entä itkemään?
Antiokhos X Eusebes Filopator oli Seleukidien valtakunnan hallitsija, joka osallistui valtakunnan lopunaikojen sisällissotiin. (En haluaisi puhua tästä.)


16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
Perintöruhtinaan palatsi (ruots. Arvfurstens palats) on TukholmassaRuotsin pääkaupungissa, sijaitseva palatsimainen rakennus. (Ainahan se vaanii horisontissa.)


17. Mitä sinulla on taskuissasi?
Arouna Koné (s. 11. marraskuuta 1983 AnyamaNorsunluurannikko) on norsunluurannikkolainen jalkapalloilija, joka edustaa espanjalaista Sevillaa. (Pyrin pitämään aina vähintään yhtä jalkapalloilijaa taskussa.)


18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
Westminsterin säädös on Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin 11. joulukuuta 1931 antama säädös, jolla vahvistettiin brittiläisen imperiumin dominioiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen lainsäädännöllisen samanvertaisuus. (Yhdennäköisyydestämme huomautellaan jatkuvasti.)


19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
Tomáš Rolinek (s. 17. helmikuuta 1980 Tšekkoslovakia) on tšekkiläinen jääkiekkoilija. (Marjutin tapaan minäkin olen ollut jääkiekko-orientoitunut lapsi.)


20. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
Myyränporras eli taigamyyränporras (Diplazium sibiricum) on lehtometsissä viihtyvä saniainen. (Haudataankohan mut Siperiaan? Suomessa myyränporras on uhanalainen.)


21. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
Stade Tunisien (arab. ‏الملعب التونسي‎‎) on tunisialainen jalkapalloseura, joka perustettiin vuonna 1948. (Täältä lataan aina aamulla taskuni jalkapalloilijoilla.)


22. Mitä rakastat eniten maailmassa?
Haankylä, myös Haka, oli kylä Viipurin maalaiskunnassa Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. (Karjalaiset sukujuuret eivät jätä minua rauhaan.)


23. Mistä aiheesta tekisit kappaleen euroviisuihin?
Wolfin lääketieteen palkinto on Wolfin säätiön vuodesta 1978 asti jakama palkinto, joka jaetaan joka vuosi kuudessa eri kategoriassa. (World peace and the magnificent medical award?)


24. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
Eino Olavi Valle (18. helmikuuta 1932 Ruokolahti – 21. kesäkuuta 1990 Lappeenranta) oli suomalainen kestävyysjuoksija. (Vähänhän tuo alkaa olla maatuneen näköinen.)


25. Mikä sinä todella olet?
Xining (yksinkertaistetut merkit: 西宁, perinteiset merkit: 西寧) on Qinghain maakunnan pääkaupunki Kiinassa. (Olen pahoillani, jos totuus tekee kipeää.)

Tuubin kätköistä

Kirsikkapuiston blogissa seurasin viime syksynä kiintoisaa meemiä musiikista. Ajattelin nyt tarttua siihen itsekin, mutta en toki lupaa postata aiheesta joka päivä. Mutta jos silloin tällöin!


Tässä ensin lista ja lopussa ensimmäisen päivän YouTube-nosto.
Päivä 01 - Lempikappaleeni
Päivä 02 - Inhokkibiisini
Päivä 03 - Biisi, joka tekee iloiseksi
Päivä 04 - Biisi, joka tekee surulliseksi
Päivä 05 - Biisi, joka muistuttaa minua jostakusta
Päivä 06 - Biisi, joka muistuttaa minua jostain paikasta
Päivä 07 - Biisi, joka muistuttaa minua tietystä tilanteesta/tapahtumasta
Päivä 08 - Biisi, jonka sanat osaan ulkoa
Päivä 09 - Biisi, jonka osaan tanssia
Päivä 10 - Biisi, joka saa nukahtamaan
Päivä 11 - Jokin lempibändini biisi
Päivä 12 - Biisi bändiltä, jota inhoan
Päivä 13 - Biisi, joka tuottaa häpeällistä nautintoa
Päivä 14 - Biisi, jota kukaan ei uskoisi minun rakastavan
Päivä 15 - Kappale, joka kuvailee minua
Päivä 16 - Biisi, jota ennen rakastin mutta nyt vihaan
Päivä 17 - Biisi, jonka kuulen usein radiossa
Päivä 18 - Biisi, jonka toivoisin kuulevani radiossa
Päivä 19 - Kappale lempialbumiltani
Päivä 20 - Kappale, jota kuuntelen kun olen vihainen
Päivä 21 - Kappale, jota kuuntelen kun olen onnellinen
Päivä 22 - Kappale, jota kuuntelen kun olen surullinen
Päivä 23 - Biisi, jonka haluan soivan häissäni
Päivä 24 - Biisi, jonka haluan soivan hautajaisissani
Päivä 25 - Biisi, joka saa nauramaan
Päivä 26 - Biisi, jonka osaan soittaa jollain soittimella
Päivä 27 - Biisi, jonka toivoisin osaavani soittaa
Päivä 28 - Biisi, joka saa tuntemaan syyllisyyttä
Päivä 29 - Biisi lapsuudestani
Päivä 30 - Lempikappaleeni tähän aikaan vuosi sitten


___


Jepujee. Ketään ei varmaan yllätä, jos aloitan Beatlesilla. Päivä 1 - Lempikappaleeni:




torstaina, huhtikuuta 21, 2011

Kasvua

_IGP0001.JPG

En mä mikään kummoinen kotipuutarhuri ole, mutta välillä innostun yrteistä ja chileistä. Taka-Töölössä sai hurjasti chilisatoa, nykyiset ikkunat ovat avain huomattavasti maltillisempaan tuottoon. Basilikat viihtyvät kyllä, yllä ensimmäinen kokeilu punaista ja thai-basilikaa.

_IGP0013.JPG

Tässä kuvassa pilkistelee myös minttu ja pari basilikaa lisää, kaneli- ja sitruunaversiot.

_IGP0015.JPG

Pensaspaprika on hyvässä vauhdissa. Ehkä se ehtii vähän tehdä hedelmääkin, ennen kuin syksy taas kerran saapuu.

_IGP0016.JPG

Jotenkin energisoivaa seurata näiden tyyppien intoa ja voimaa. Makuuhuoneessakin eräs posliinikukka aikoo kukkia ensimmäisen kerran. Se muutti pistokkaana Suomeen neljä vuotta sitten ja nyt palkitsi odotukseni nupulla. En malta odottaa!

keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2011

Lusikka soppaan

Pakko munkin on, kun kerran Sammakin. Ja vaikka otinkin pääkaupunkiseutulaisena silleen terveesti nokkiini Samman vastakkainasettelusta ja/tai pk-seutulaisten niputtamisesta yhteen kastiin (sama ilmiö kuin mihin me ratikankäyttäjät usein syyllistymme noiden maalaisjunttien suhteen), huomautan jo nyt, että Samma on sitten edelleen ihan ykköshyvä bloggaaja ja rakas ystävä. Mus ja pus sinne landepaukkulaan!


Vaalihuuma vaihtui tällä sohvalla äkisti suruun, kiukkuun ja alkoholinhimoon, kun ennakkoäänet julkaistiin. Itse äänestin Perussuomalaisten vastakohdaksikin julistautunutta Vihreitä (ja olen muuten äänestänyt koko äänioikeutetun elinkaareni ajan) ja koska allekirjoitan Vihreiden arvot, mun on vaikea ymmärtää Perussuomalaisuutta. Mä en siis pidä Perussuomalaisia äänestänyttä äänestäjää suoralta kädeltä tyhmänä tai väärässä olevana, mutta on mun kyllä, piru vie, vaikea ymmärtää. 


Jos joku vakaasti harkiten ja mielellään puolueen tavoitteisiin perehtyen äänestää persuja, mitäs se mulle kuuluu. Toisaalta moni äänesti ihan vaan nykyistä perseilyä vastaan, mikä ei sitten taas johda mihinkään, ellei vastavoimalla ole jotain ihan oikeita työkaluja asioiden parantamiseen. Persuille tyypillinen "En tiedä, mutta nykymeno on väärin!" -politiikka ei ole mielestäni mikään ratkaisu sinällään. Muutosta on hyvä peräänkuuluttaa, mutta ei asioiden korjaamiseen ole mitään taikakeinoja, ei edes Jytky-Soinilla. Siksi muutoksen lupailu tuosta noin vaan on vähän, noh, jopa moraalitonta.


Niin ja se Soini itse. Eihän se tyhmä mies ole, herttinen. Ja tuntee populismin ihan teoriankin puolelta, tekihän mies gradunsakin siitä (Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos 1988). Sehän tässä osaltaan meikätyttöä pelottaakin. Fiksu johtaja, johon koko puolue henkilöityy. Brrr. Mainitkaa yksikin onnistunut esimerkki historiasta.


Ei ole tyhmää äänestää Persuja. Sinällään. Tyhmää on se, jos äänestää persuja hyväuskoisena lampaana ja veikkaan, että aika monta prosenttia äänistä tuli lampailta. Siksi, yleistäenkin, olen sanonut, että juuri nyt kansanvalta on perseestä. Lisäksi olin tosi pettynyt siihen, että kaikki suomalaiset eivät joko äänestä vaaleissa arvopohjalta tai sitten Suomi on pelottavan vanhoillinen, suvaitsematon ja kulttuurivihamielinen. Oli miten oli, minä olen oikeassa ja muut väärässä.


Lämpimästi toivon, että Persut pääsee hallitukseen. Silloin ei auta oppositiossa räksyttäminen, mikä on politiikassa se kaikkein helpoin pesti. Kannatan lämpimästi, että tekevät nyt sitten niitä ihmeitä, mitä lupailivat, tai sitten vaihtoehtoisesti saavat vähän realismia kuvaansa maan asioiden hoidosta.


Mitä muuta vaalit saivat täällä aikaan: Liityin puolueeseen.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Blackbird

Miksi perkele aikuisena pitää olla aikuisten ongelmat?

Mä jammailin tuossa Blues Brothers 2000 -elokuvaa, jota katson nyt ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen Blues Brothers on mulle niin rakas, että tätä ei ole uskaltanut katsoa aikaisemmin. No niin, samaan aikaan mun intternetissä ystäväni Möffi otti puheeksi mustarastaat ja Beatlesin Blackbirdin. Yhdistelmä Blues Brothersia ja Blackbirdiä kiidätti mut salamannopeasti takaisin lukiovuosiin.

Lukioikäisenä mulla oli kaikenlaista pientä ongelmaa, mutta kaikkea väritti kuitenkin läpitunkeva optimismi. Maailma oli minun ja kaikki ovet auki. Mistä tahansa selviäisi joustavuudella ja/tai sinnikkyydellä. Ihmiset oli kauniita, hyväntahtoisia ja reiluja. Maailma oli oikeudenmukainen ja jännittävä.

Nyt, kun kolmekymppiä kolkuttelee ovella, muistan elävästi, mitä sanoin eräälle kesäheilalle kauniina heinäkuisena päivänä vuonna 2000 - mä en halua olla kolmekymppisenä kyyninen ämmä. Mutta miten sitä vastaan voi puolustautua? Kun kaikki ovet ei vaan enää ole auki ja on huomannut, ettei oma sinnikkyys ratkaise kuin pienen osan ongelmista. Kun ihmiset on osoittautuneet varsin kirjavaksi sakiksi ja maailman oikeudenmukaisuuden päällä vilkkuu iso, neonhohtava kysymysmerkki. Miten saisi muutettua haastavan maailman taas jännittäväksi?

Vai pitääkö tässä iässä vaan todeta, että kaikki on jo menetetty, maailma on pohjimmiltaan epäreilu eikä mistään kuitenkaan tule mitään?

Sen mä voin kuitenkin onnekseni sanoa, että viime yön varhaisina tunteina, kun aurinko alkoi hiipiä esiin ja kuuntelin vuoteessa mustarastaan toiveikasta konserttia, uskoin taas maailman kulkevan radallaan ja kauneutta olevan sielläkin, jossa kyynikko ei sitä muista nähdä. Ehkä minulla on vielä toivoa.

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Ystävyydestä

Istun kotisohvalla kahvimuki kourassa ja mietin asioita. Vaaleja. Länsimaista oikeusvaltiota. Oikeudenmukaisuutta. Ystävyyttä.

Juttelin eilen kaksivuotiaan ystäväni kanssa ystävyydestä itsestään. "Mitä ystävät tekee?" kysyi meitä emännöinyt T. pieneltä ihmiseltä, joka naama sosekeitossa ihmetteli emännän saamia ystävänpäiväkortteja. "Ystävät tekee asioita yhdessä. Ystävät juttelee ja nauraa. Sellaisia asioita tekee ystävät," vastasi metrinpituinen ja lapioi soppaa naamariinsa."T. ja minä ollaan ystäviä. Sanna-serkku ja äitikin on ystäviä."

Käänsin katseeni pois lapsesta, kehystettyihin ystävänpäiväkortteihin. En halunnut, että lapsi näkee kyyneliäni taas. Viime päivinä on itketty liikaa. Sitäkin ystävät tekee yhdessä, silloin kun on hätä ja huoli.

Liikuin hiljaa T:n asunnossa. Kaksivuotias nukkui levotonta päiväunta. Kolme kertaa hän heräsi surkeasti itkien, itki äitiään. "Äiti tulee ihan kohta, äiti on hoitamassa asioita." "Äitillä on paljon asioita. Tärkeitä." "Niin on. Illalla äitillä on aikaa leikkiä."
Äiti on hoitamassa sinun muuttoasi, lapsi, pois meidän kaikkien luota. Yksin toiselle puolelle maapalloa, maahan, jonka kieltä et puhu, ihmisten luo, joita et tunne. Isäsi tahtoi sinut luokseen ja onnistui. Sinä olet pelinappula, vallankäytön väline.
Onneksi et tiedä sitä. Sinä tiedät lähteväsi matkalle ja että sinua rakastetaan.

Ehkä me joskus vielä kohdataan. Jutellaan ja nauretaan. Ystävät.

torstaina, huhtikuuta 07, 2011

Vaalijorinaa, osa 498273

Kävin eilen Kolmen sepän patsaalla jutustelemassa oman puolueeni ehdokkaiden kanssa. Oli mukavaa, vaikkei aikomani ehdokas ollutkaan paikalla. Nyt juttelin pitkään erään toisen ehdokkaan kanssa ja hän vaikuttikin lupaavalta ehdokkaalta. Mä en nyt tiedä. Pitää vielä syynätä molempia tarkasti. Tässä eilisessä oli vain pari pikkuvikaa: ensinnäkin hän piti yllättävänä sitä, että olin ajatellut äänestää miestä, koska naisena mun pitäisi äänestää naista (eli häntä itseään) ja toisekseen se, että hän siinä mulle jutustellessaan korosti koko ajan, että ajaa perheellisten asioita, lapsissa on tulevaisuus jne. Kysyin sitten, emmekö "me lapsettomat" ole kuitenkin myös ihan tärkeitä ihmisiä - ei mulla ole mitään lapsiperheiden hyvinvointia vastaan, mutta en voi äänestää mitään yhden asian ihmistä.

Ja ei, mä en äänestä naista vain koska olen nainen. Miksi äänestäisin? Fiksu mies edustaa mua ihan yhtä hyvin kuin nainenkin.

Viime vaaleissa äänestin naista, joka pääsikin eduskuntaan ja on toiminut perusaktiivisesti. Olen ollut ihan tyytyväinen, mutta tällä kertaa ääneni saa joku muu. Joku vielä uudempi kasvo, tällä kertaa ehdottomasti maahanmuuttaja. En tiedä, kuinka paljon siinä on muita syitä ja kuinka paljon protestia Perussuomalaisia ja Vapauspuoluetta kohtaan. Ihan sama. Vihantäyteisen oikeistopopulismin nousu on pakko katkaista. Ihan pakko.

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2011

Ei nimi liittoa paranna - vai parantaisiko kuitenkin?

Tasa-arvoisen avioliittolain puuttuminen on epäkohta, johon seuraavan eduskunnan on puututtava. Elämme 2010-luvun Suomessa, ns. hyvinvointivaltiossa, ja silti erottelemme virallistetut parisuhteet juridisella tasolla kahteen eri kastiin. Ihan absurdia.

Voi Päivi Räsänen sentään. Monikulttuurisessa maassammekin moni vetoaa siihen, että avioliitto on asetettu miehen ja naisen välille. Juu on, kristinuskossa. Kristinusko saa jatkossakin siunata vain heterosuhteet jos minulta kysytään. Asia ei edes minulle kuulu. Miksi kirkon sisäinen kanta edes sotketaan asiaan? Koska kirkko suorittaa vihkimisiä, tietenkin. Sekin on aikansa elänyt instituutio. Kannatan lämpimästi yhtä vihkijätahoa kaikille avioliitoille ja halukkaat voisivat lisäksi hakea liitolleen kirkon siunauksen. Eipä tarvitsisi kirkon (ja kristillisdemokraattien) vinkua siitä, vihitäänkö homoja vai ei.

Miksi uusi laki sitten tarvitaan? Eikö se nyt ole ihan se ja sama, mikä sen liiton nimi on? No kun ei ole. Jos virallisessa lomakkeessa on eri ruksilaatikot avioliitolle ja rekisteröidylle parisuhteelle, tulee siviilisäätynsä lisäksi väkisin kertoneeksi myös, sattuuko olemaan seksuaalista vähemmistöä. Ei ketään voi eikä saa pakottaa kertomaan suuntautuneisuutensa muotoa! Vielä elämme yhteiskunnassa, jossa homoudestaan kertominen ei kaikissa tilanteissa kannata. Muutenkin kyseessä on asia, jonka ei pitäisi kuulua muille.
Naurettavaa turhaa byrokratiaa nykyinen laki aiheuttaa tilanteissa, joissa ihminen korjaa sukupuoltaan ja liiton muoto pitää muuttaa avioliitosta rekisteröidyksi tai toisin päin.
Eräs äkkiseltään mitättömältä tuntuva seikka nousee myös esiin: Avioliittoa solmittaessa pariskunnalla on oikeus ottaa käyttöön yhteinen sukunimi. Rekisteröidyn parisuhteen tapauksessa täytyy toimia tavallista nimenmuutosreittiä eli jompikumpi anoo uutta sukunimeä ja maksaa käsittelykulut (166 euroa). Asian käsittely vie yleensä kuukausia. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei voi ottaa käyttöön väliviivallista kaksoisnimeä.

Onneksi Suomessa moni puolue ymmärtää elää tätä päivää: Vihreät, SDP, Kokoomus, RKP ja Vasemmistoliitto ovat jo lupautuneet kannattamaan tasa-arvoista avioliittolakia.
Vihreät on myös ottanut rohkeasti aloitteellisia askelia asian tuomisessa julkisuuteen: Mm. puolueen puheenjohtaja Sinnemäki on allekirjoittanut Naimalakko-vetoomuksen eli sitoutunut olemaan menemättä naimisiin tai rekisteröimästä parisuhdettaan, kunnes saamme yhdenvertaiset oikeudet kaikille. Muita allekirjoittajia ovat esimerkiksi Jani Toivola, Oras Tynkkynen, Nanna Grunfeldt - ja yli 3000 muuta!

Itse en aio vetoomusta allekirjoittaa vaan itsekkäästi hyödyntää oman naimamahdollisuuteni, nyt kun kerran satun kuulumaan tähän hyväksytympään ja etuoikeutetumpaan kansanryhmään. Parin viikon päästä minä ja muut täysi-ikäiset suomalaiset saamme kuitenkin taas vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tätä maata luotsataan seuraavat neljä vuotta.

Naimalakon ja eduskuntavaalien lisäksi vaikuttamisen mahdollisuuksia on paljon: Voi tukea Setan tai Sateenkaariperheet ry:n toimintaa, puhua avoimesti suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon puolesta (ja siten vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin) tai vaikka ottaa yhteyttä omaan kansanedustajaansa. Tai niin, vaikka blogata aiheesta omassa pikku blogissaan. Pääasia, että epäkohdista puhutaan.

Katso myös:
Sukupuolenkorjaus pakotti avioeroon
Naimalakko.fi
Setan sivuilla avioliittolaista