perjantaina, syyskuuta 21, 2007

Hysteeritön perjantai

Kuumeinen olo. Olen suihkuttanut liedelle megacolonpowerultimatespraytä, mutten saa itsestäni irti hinkata sitä puhtaaksi. Oli jotenkin vaikeaa herätä eikä kiinnostaisi tehdä mitään.

Olen surffannut Venetsian kotisivuilla ja löytänyt aivan ihanan röyhelöisen hotellin, jossa olisi juuri oikeanlaista maltillista vanhaa romantiikkaa. Suostuukohan tuo lähtemään mun kanssa sinne? Ylipäätään Venetsiaan? Muutaman päivän outo loma olisi kyllä hauska. Milanosta kestää junalla kolmisen tuntia Venetsiaan. Ensimmäisen yön voisi viettää vaikka lentokenttähotellissa (lentomme on perillä puolenyön aikaan) ja lähteä aamulla kohti Siltojen kaupunkia. Viehättävää. No, mutta siihen on vielä kuukausia aikaa.

Lueskelin ystäväiseni blogia tuolta pyhältä maalta. Siellä on kuuma ja syödään hummusta. Täällä varpaita paleltaa. Istun peittoon kääriytyneenä sohvalla ja Voice soittaa Uniklubia. Silti on hyvä olla. Niiskututtaa, mutta nuhasta, ja paleltaa, mutta syksyn vuoksi.

Televisiossa keskustellaan hoitajien palkankorotuksista ja niiden suuruudesta tai pienuudesta. Koen vieraantuneeni täysin yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tunnistan Sirpa Asko-Seljavaaran. Syytellään hallitusta, voivotellaan kuntien kohtaloa, huudetaan päällekkäin keskimääräisyydestä, tuplavuoroista ja harhaanjohtamisesta. Mietin, olenko välinpitämätön, kun ei kiinnosta. Jotenkin mua aina alkaa vaan vituttaa, kun joku yksittäinen palkkakuoppa tai sopimusvaatimus nostetaan puolen vuoden tähtiteemaksi kaikissa medioissa. Okei, hoitoala on iso siivu yhteiskuntaa ja naisvaltaisten alojen palkkakuopan luulisi kiinnostavan mua. Mutta en ole toisaalta nähnyt TEHYn tai SUPERin esittävän mitään todella kiinnostavaa, ei-marttyyrimäistä keskustelua tai peräävän oikeuksiaan omanarvontuntoisesti. Kyllä sekä suuren yleisön (eli allekirjoittaneen) että neuvotteluosapuolien jaksamista ja kiinnostusta syö se, jos yksi osapuoli voivottelee omaa kohtaloaan ja vaatii hyvitystä. Naiset! Älkää vaatiko säälirahaa huonosta kohtalosta, vaan vaatikaa kunnon palkkaa vaativasta, vastuullisesta ja koulutusta vaativasta työstä.

Naisille ei pidä maksaa samaa palkkaa kuin miehille, jos sen perusteena on saman palkan saamisen oikeus. Perusteena pitää olla se, että molemmat sukupuolet tekevät vaativaa, kehittävää, yhteiskunnan kannalta oleellista ja tuottavaa työtä, joka pitää huolta yhteiskuntamme hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä. Naiset hyvät, tämä ei ole mikään Syrjittyjen Tuki ry. Tämä on länsimainen kapitalistinen hyvinvointivaltio.

Vaatikaa vaan, mutta perustelkaa oikein, niin voi onnistuakin paremmin. Saatana.

1 kommentti:

Henriikka kirjoitti...

Itse olen käsittänyt tilanteen pitkältikin niin, että lisempää palkkaa on penätty vuosia ja taas vuosia, vaan eipä ole tippunut. Nyt on sitten kamelin selkä katkennut ja rahaa vaaditaan isolla äänitorvella ja rummutuksella, kun ei sitä muuten tunnu tulevan (ei kyllä ilmeisesti noinkaan, kuten hallituksen esityksestä huomasimme...). On ihan totta, että yksittäisen palkkakuopan esiinnostaminen on aika todellisuutta kaunistelevaa siinä mielessä, että niitä on muitakin eikä sen yhden korjaaminen vielä hirveästi maailmaa paranna. Mutta onhan sekin jo jotain, ja jos se toisaalta johtaa siihen, että muutkin saavat sitten jotain, niin vielä parempi. Se lähinnä ärsyttää, että vähättelevät muiden tarvetta, koska itsellä on muka niin paljon pahempi pula.

Vaan voisiko asiaa ajatella myös niin, että on jo puoli voittoa, että saa nostettua oman alansa ahdingon valokeilaan useammaksi kuukaudeksi? Sekin on jo aika hyvä mediatemppu. Ikävä kyllä hoitajaa ei lämmitä kunniallinen keskustelu ja arvokas taistelu, jos sillä ei tule lisäkillinkejä kukkaroon. Ruinaamalla ja syyttelemällä saatu raha sen sijaan kelpaa kaupassa ihan hyvin.