Essen? Nein danke!

Kaikki varmaan tietääkin mun kiinnostuksen paitsi lääketiedettä, myös mielenterveydellisiä asioita kohtaan. Viime aikoina olen miettinyt paljon erityyppisiä syömishäiriöitä, erityisesti BED:ia, ortoreksiaa ja anoreksiaa ja oikein erityisesti sitä, miten nykywebin yhteisöllisyys voi ruokkia sairautta.

Olen tutkaillut paitsi YouTuben tarjontaa, myös erityyppisiä Pro Ana-, Pro Mia- ja Thinspiration-sivustoja. Ana ja Mia ovat tietenkin lempinimet anoreksialle ja bulimialle - näin ystävien kesken, katsokaas. Thinspiration on taas materiaalia, jonka on tarkoitus boostata omaa yritystä kadottaa ne viimeisetkin sentit. Vertaistukea. Stay strong, sisters!

Pro Ana (ja Mia) -sivustot tarjoavat loputtomasti foorumeja ja muuta yhteisöllistää toimintaa ihmisille, jotka yhteiskunta luokittelee sairaiksi ja yrittää aivopestä heitä, vaikka he ovat vain tehneet tietoisen valinnan tavoitella täydellistä vartaloa. Miten välttää syömistä vanhempien luona asuessa? Vinkkejä: Miten peittää oksentamisen äänet? Mitä tehdä kun rakon hallinta pettää? Ana-elämäntyylin valinnut ei onneksi ole yksin, aina on joku kulkenut jo samaa polkua. Miten ihanaa onkaan löytää kaltaisiaan!

Thinspiration on ihan oma taiteenlajinsa. YouTube on pullollaan näitä videoita ja tälle taiteelle omistettuja sivustoja on google väärällään. On suuri kunnia Pro Analle päästä johonkin thinspiration-videoon tai sivustolle parrasvaloihin - silloin on onnistunut niin hyvin, että thinspiroi muita jatkamaan taistelua täydellisen kehon eteen. Erityisen surullista on se, kuinka paljon näillä sivuilla on kuvia kaiken maailman katemosseista täydellisine ihoineen ja menestymisen auroineen. Suuri osa huippumallikuvista on photoshopattu fysiikan lakien tuolle puolen, mutta illuusio syntyy silti: Se on mahdollista, se tuo menestystä, se on kauneutta. Photoshopattujen superjulkkisten välissä vilkkuu väkivaltaisen näköisiä suoliluun harjuja, kalpean, pingottuneen ihon peittämiä kylkiluuhäkkejä, harvenevia hiuskuontaloita valumassa lihattomien kallojen päältä ja loputtoman kuumeisen näköisiä silmiä. Tosielämän onnistujia. Thinspiroijia. Ero Twiggyyn, Kate Mossiin ja Nicole Richieen on järkyttävä ja samalla olematon.

The pleasure of eating can never be as great as the pleasure of perfection. Onnistumisesi ihmisenä on suoraan verrannollinen siihen, kuinka suuri osa luistasi erottuu.

Yritin rekisteröityä sosiaalipornon nimissä eräälle kohtuullisen suositulle portaalille nimeltään House of Thin. Rekisteröityneitä jäseniä on 5267. Registration has been disabled. Samalla layoutilla löytyy kuitenkin foorumi nimellä MiAna Land. Eating disorder support forum, joka disclaimerin mukaan ei kannusta ketään syömishäiriöön ja kaikenlaisen syömishäiriöpositiivisen sisällön julkaiseminen on kiellettyä. Päätän tutkia asiaa.

Forumin pääpaino on kuulemma tuoda syömishäiriöisiä positiivisessa hengessä yhteen puhumaan muusta kuin painosta ja syömisestä. Kuulostaa mukavalta. Aihealueetkin ovat positiivisia. Leffat, musiikki, vitsit, lemmikit... Kuvaosiossa tosin alkaa arki paistaa läpi. Kommentit kuvaan kuin kuvaan ovat "You're so pretty! What are you're stats?" tai "you've lost sooo much weight! i can see your bones! "

Käyttäjien allekirjoitusten lukeminenkin on pysähdyttävää. Kaikilla on tietenkin "statsinsa" allekirjoituksessa - siis pituus, nykyinen paino, kaikkien aikojen korkein paino, matalin pano ja tavoitepaino. Yleensä keskimittaisen (165 cm) tytön tavoitepaino on siinä 100 paunan paikkeilla eli 45,4 kiloa.

No, ehkä tämä riittää tirkistelystä tällä kertaa. Tulee erinomaisen huono olo, kun mässäilee toisten sairaudella. Itse sairaus on mielestäni kuitenkin yksi asia, tämä pro-ana-liike on asia erikseen. Kuinka sen haittavaikutuksia kuitenkaan voisi estää modernissa, sanan- ja ilmaisunvapauteen pohjautuvassa yhteiskunnassa? Onko pro-ana-liikkellä joitakin positiivisia vaikutuksia, jotka jäävät tällaiselta asiaan vihkiytymättömältä huomaamatta? Kiinnostaisi suuresti keskustella asiasta joko nykyisen pro-anan tai syömishäiriöstä toipuneen ihmisen kanssa, jolla olisi kokemusta yhteisöllisyyttä. Oman kokemukseni mukaan mielenterveyshäiriöisten vertaistuki on hyödyllistä vain hyvin harvoissa tilanteissa ja rajallisessa määrin, mutta olen kuullut aivan päinvastaisiakin kokemuksia. Toisaalta omat kokemukseni vertaistuesta ovat yhteisöistä, joissa kaikki tähtäävät parantumiseen, eivät yritä jakaa vinkkejä tehokkaaseen hulluuteen.

Vaikea asia, jota pitänee hautoa ennen kuin voi muodostaa mielipidettä. Toivon löytäväni avarakatseisen ja tuomitsemattoman näkemyksen kanssaihmisiini.

Maailma jaksaa aina shokeerata, vaikka Timo Airaksinen väittääkin kaiken kauhean jo muuttuneen sensaatioiksi katastrofien sijaan - ei ole niin pahaa, ettei sitä janoaisi lisää. Sosiaalipornon syvin olemus.