Dwa piwa proszę!

Sori Henska, olin olevinaan niin kiireinen koko päivän etten ehtinyt. Pomo oli Suomessa ja käytiin kaiken maailman kehityskeskusteluja ja suunniteltiin muuttoa merisiipeen. En muuten saanut sitä duunia, mutta antoivat lohdutukseksi vähän rahaa ja kehuja. Haen kostoksi Ruotsiin töihin, nih! Ei vaan, ihan olen tyytyväinen näinkin. Sain virallisesti uuden kivan vastuualueen, johon saan omistaa 20 % ajastani, ja se on hauskaa.

Niin, itse asiaan. Lupasin niitä ruokajuttuja ja nyt voisi olla hyvä hetki puhua ruoasta. Zakopane kuuluu ruokakulttuurin osalta highlander-alueeseen ja olutkulttuurin osalta Puolaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kaikki oli hyvää. Puhutaan ensin mehusta. Puolalainen mehu on nimittäin hyvää. Kaupoissa on ainakin 20 eri makua tuoremehuja - siis ihan pariakymmentä eri hedelmää. Yhdelläkin merkillä oli useita eri omenamehuja (eri lajikkeista, katsokaas) ja samoin voi valita monista päärynälajikkeista mieluisimman mehuhedelmänsä. Nektarit sun muut vielä siihen päälle sitten. Omenamehut olivat ihanan happamia ja verigreippimehuakin vedettiin monta litraa. Suunnittelimme jo maahantuonnin aloittamista. Hassua, että samalla merkillä oli esimerkiksi appelsiinimehua, appelsiininektaria, veriappelsiinimehua ja -nektaria, greippimehua, verigreippimehua ja jotain mandariinisysteemejä myös, ihan vaan sitruksista puhuakseni. Suomesta saa just ja just jotain appelsiini-mandariinimehujuomaa. Tuotiin muuten useampi litra omppumehua Suomeenkin.

No joo. Puhutaanko seuraavaksi niistä highlanderilaisista herkuista? Ensin mun on ihan pakko kertoa teille juustosta. Kyseessä on alueelle tyypillinen kuivattu savustettu lampaanjuusto "oscypek", jota myydään hauskasti kuvioituina pikku kojuissa kaduilla, näin. Lisäksi jokaisessa paikallisravintolassa tarjoillaan alkupalana oscypek i zurawina - paistettua oscypekiä karpalohillon kanssa. Yleensä se tuotiin tarjolle puulevyn päällä ja ai että se oli ihanaa. Rakenteeltaan sellaista sitkaan jämäkkää, maultaan savuisen suolaista. Paistettaessa se sai ihanan kullankeltaisen pinnan ja karpalon happamuus teki siitä, no, jumalaisen hyvää. Söin sitä ehkä viisi tai kuusi kertaa, ainakin.

Toinen asia josta on pakko puhua on kala. Työkaverini Pia varoitteli Puolan mudanmakuisista jokikaloista, mutta eihän vuoristopuroissa mitään mutapohjaa ole. Pari kertaa lautasellani mötkötti komea tammukka paistoraidat kyljissä ja yrttejä massussaan. Lohtakin maistoin, ja lammasta, mutta se ei tosiaan ole kovin kala. Mutta ne tammukat siis olivat maukkaita. Tosi tujua sinappisysteemiä ne koitti sen kanssa syöttää. Ai niin, ja jos menette sinne, muistakaa tilata perunat myös. Ne eivät automaattisesti kuulu ateriaan, joten siinä lautasella voi hyvin pötköttää vain se fisu.

Jälkiruoista sananen. Ruoat kun olivat kohtuullisen raskaita, skippasin jälkkärin hälyttävän monta kertaa. Yleisimmillään jälkiruoaksi tarjoiltiin kreppejä jäätelön ja säilykehedelmien kera tai sitten säilykehedelmiä jäätelön ja kastikkeiden kera. Hyvää ja mausteista, mutta edelleen aika raskasta.

Leipä oli hyvää. Leivästä eli chlebasta puheen ollen pitää puhua zapiekankasta, josta Jusba tohkeili jo ennen lähtöä. Kyseessä on parikymmensenttinen patonki, jonka päälle lastataan sienitäytettä ja juustoa. Zapiekanka käy leipägrillissä muhimassa ja niskaan laitetaan mausteista ketsuppia. Parempaa fast foodia ei olekaan! Krakovassa meille muodostui puolentoista vuorokauden aikana jo vakkari zapiekankamesta :D

Oisko sitten aika puhua siitä piwosta? Oluthan nyt Puolassa on aika lapsenkengissä eikä sitä mistään saa. Sinnikkäästi etsimällä onnistuimme kyllä nauttimaan jonkin verran maltaista. Totta puhuen, kahtena iltana olin humalassa, muuten otettiin vallan siististi lounas- ja ruokajuomaksi ja sillee. Aika paljon nautimme ihan tutun oloisia lagereita. Tutuksi tulivat Zubr, Harnas, Zywiec, Tatra ja niin edelleen - mutta kaksi kokemusta on ylitse muiden. Ensinnäkin mausteinen, lämmin olut (piwo grzane), jossa kellui kokonaisia neilikoita. Toisekseen yhdessä kivassa ravintolassa nautittu litrainen Harnas. Molemmista on kuvia, näette sitten kun Jusba toipuu tosta puluflunssasta ja operoi kuvat kamerasta koneelle.

Tuotiin muuten viinaakin Suomeen, neljä pulloa. Kaksi pulloa Krupnik-hunajalikööriä ja kaksi pulloa ihanaa Zubrowkaa, joka on puolalaista maarianheinällä maustettua vodkaa. Nimi tarkoittaa lähinnä visenttiviinaa - Puolassahan asuvat visentit, nuo vanhan mantereen villit biisonit, ja näiden järkäleiden pääasiallista murkinaa on mikäs muu kuin maarianheinä. Vodka saa heinästä mukavan mausteisen, lähes kanelisen maun, joka korostuu entisestään kun sekaan lorauttaa omenamehua. Näin syntyy Zubrowka i sok jabłkowy (ja tuo ł sitten lausutaan lähinnä v:n ja w:n väliltä).

Kuinka paljon voi ihminen puhua ruoasta ja juomasta? Pidän taas taukoa ja pyrin jatkamaan huomenna (huomaa Henska että tuo ei ole lupaus).