maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Piquenique

Perjantaina aloitin mykkäkoulun kollegani kanssa. Mukavasti se aika menee niinkin. Meillä on "pieniä" erimielisyyksiä "muutamasta" asiasta, ja koska ne eivät tunnu puhumalla selviävän, tuntuu huomattavasti kivemmalta kun ei tarvii jauhaa. Muutenkin on paljon helpompi tehdä töitä kun ei saa 20 angstimailia päivässä.

Töitten jälkeen suoraan Suomenlinnaan piknikille. Kauhee kasa ruokaa, muutama olut ja karkkia, mums mums. Meitä oli 13, joista yksi kuolasi paljon. Ilta kului kuin varkain ja kerrankin Suokissa oli oikeesti ihan lämmin. Miten kesä olo tulikaan, kun istui kalliolla hämärtyvässä kesäyössä, kun punainen kuu nousi suurena merestä taivaalle ja musiikki soi ja se soi ja se soi.

Lauantaina Zusba ei oikein jaksanut nousta ylös alkuunkaan, joten mä lähdin itseni kanssa puistoon kesäilemään lisää. Mutta siinähän kävi niin, että mä nukahdin sinne puistoon ja olin vaarassa saada kunnon toispuolisen örderusketuksen. Heräsin noin kaksi tuntia nukahtamiseni jälkeen naama yltäpäältä kuolassa ja pää kuumuudesta sekaisin.
Eilen kävi sama juttu. Menin puistoon taas, Sibeliuspuistoon tällä kertaa, ja aloin ajelehtia äurinkoisten täplien perässä pitkin nurmikkoa. Söin jätskiä ja luin kirjaa. Oli luksusta. Oli todella aurinkoista ja tiesi, että on kuuma, mutta mereltä tuuli just sen verran, ettei hionnut. Sitten nukahdin. Mahaa punottaa.

Sitten vaan Mountainin kautta kotiin. Mun huivi näytti varmaan omalaatuiselta, koska rakas poikaystäväni kutsui mua käveleväksi kondomiksi. Mountainin setä viilensi meitä ruiskuttamalla suihkupullolla naamaan.
Kotona katsottiin jalkapalloilua, ja mua alkoi kiukuttaa Zidanen tyhmä kiivastuminen. Jalkapallo on herrasmieslaji, siksi mä katson sitä enkä jääkiekkoa!

Mun uus työkaveri ryystää kahvia _todella_ kovaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jalkapallo herrasmieslaji... No jos herrasmiehet lahjoo tuomareita, talloo vastustajia nivusiin, sukeltaa, hyppii nastat edellä tilanteisiin ja huutelee törkeyksiä niin muille pelaajille kuin tuomarillekin, niin sitten tietysti. Toisaalta asian voi ajatella näinkin: laji on kyllä herrasmieslaji, pelaajat vain eivät ole herrasmiehiä.

Elämä ei ole herrasmieslaji, on Henska todennut koitoksissaan.