Uusi vuosi, uudet elämykset

2006. Nyt, vuoden kuudentena päivänä, yhtäkkiä herää se uudistumisen tunne. Yleensä se tulee 1.1. illansuussa pahan olon helpottaessa. Iskee odotus siitä, mitähän kaikkea kokee. Näinä päivinä ei muista hulluuttaan, väsymystään tai juuri velkojaankaan: uuden vuoden mielikuviin ei kuulu lääkepöhnä, itkuiset illat tai ulosottokirjeet. Näinä päivinä muistaa kevään kuivana ja kuulaana ja odottaa kaikkea uutta sellaisella sinisilmäisellä innolla. Ihanaa!

Onko sitten aikuinen kun lakkaa odottamasta aina uutta? Vai odottaako maailman vakiintunein kotirouvakin vielä keski-ikäisenä uuden vuoden tuovan elämyksiä? Löytääkö joskus samanlaista tyydytystä pysyvyydestä? Kerron jos joskus tunnen pysyvyyttä useammillakin elämänalueilla :)

Mitä sitten uskaltaa uudelta vuodelta odottaa? Kuinka paljon saa toivoa ja millaisia asioita? Vai saako toivoa mitä vaan mutta odottaa maltillisesti? Miksi kysymysmerkki on yleisin välimerkkini? Siirryn nyt entryni pistevaiheeseen. Piste.

En ala listata odotuksiani tältä vuodelta. Odotan lähinnä hengissäpysymistä ja normaalia ihmisenä kasvamista. Virheiden tekemistä ja niistä oppimista. Hyvä niin. Haluan mieluummin olla avoin kaikelle , iloita onnistumisesta ja surra menetyksiä, tuntea tunteet puhtaina ja ennakko-odotusten ulottumattomissa.

Toiveita onkin sitäkin enemmän.
Toivon, että vuonna 2006

Saan valita - taas - mieleiseni presidentin. Mieluusti jo ensimmäisellä kierroksella, en mä jaksais montaa kertaa juosta äänestämässä.
Saan herätä venytellen ja hitaasti monen monituisena aamuna pitkin vuotta ja kiinnittää huomiota siihen, kuinka kerta kerralta on valoisampaa, valoisampaa, valoisampaa ja sitten taas hämärämpää ja hämärämpää. Nähdä sen valon ja tiedostaa sen.
Saan juoda maukkaan ja mehevän oluen kaikessa rauhassa pienessä kuppilassa kaukana eteläisessä Puolassa ja sen jälkeen kävellä rakastettavan partahyypiön kanssa ihan vieraita katuja.
Saan tavata uuden valloittavan vauva-apinan, ihan tuoreen. Ja tykkäänkin siitä kun se kerran on perhettä. Ja sillä on ihan hölmöt varpaat :P
Saan asua tässä, tehdä töitä ja olla idioottimaisen rakastunut :)
Saan oppia monta täysin merkityksetötä knoppia ja jippoa.
Saan kuulla aonakin yhden iloisen uutisen maailman olon paranemisesta.
Saan tuottaa iloa muiden elämään, auttaa muita ja omalta pikkiriikkiseltä osaltani tehdä maailman hengestä parempaa.
Saan kesäksi maailman suloisimmat sandaalit ja hassun hatun ja sitten menen torille ja kauppahalliin ja ostan jotain hassua sekä purjon.