taas kaupungissa tuulee

Tuulee niin että liaanikoivuni riipat ovat aivan vaakatasossa. Kyllä voi puu olla kaunis. Koleaa. Ehkä kesämekko ja sandaalit alkaa olla vähän hasardi yhdistelmä? No, kesämekko ja mummon kutomat polvimittaiset mohairvillasukat on ainakin tosi carriebradshawmaisen chic.

Eilen olin niin väsynyt että itketti. Olin hieman huolissani, tällä päällä kaikki tuollainen pitää ottaa korkeimman tason yleishälytyksenä. Kaikki joukot rintamaan ja naiset täyttämään hiekkasäkkejä - pato sortuu.
Olen myös saanut omituisia pelkotiloja liittyen Tedin luolaseikkailuun (tiedättehän, http://www.holyshiite.com/caver/), vaikka olen viimeksi lukenut sen kesäkuun alussa. Jostain syystä saan iltaisin paniikkisia oloja, joissa tunnelma on ahdas, pimeä ja jotenkin demoninen. Sitten sitä vaan odottaa, että jossain alkaa näkyä jotain varjoja. Että sellaista... paranoiaa. Josko tämä enteilee psykoosia sitten. Loma tekis poikaa.

No niin, ja sitten onkin polarspringit rinnuksilla. Saatanan saatana, tasan neljä sekuntia sujui juominen ennen kuin meni sekin metsään.

Mutta sitten taas toisaalta... jotenkin vaan hymyilyttää ja huvittaa koko sotku ja kiire ja stressi. Tämä on kausi, kaikki muuttuu, mikään ei ole pysyvää, ei ainakaan tämä hetki. Ehkä tämäkin on jonkinlaista takertumista, tämä olotilassa vellominen. Toisaalta onnistun hienosti vain tarkkailemaan väsymystä ja nauttimaan siitä, että tunnen itseni ja osaan olla olossani läsnä.

Tämäkään ei kuitenkaan onnistu muuttamaan sitä seikkaa, että olen edelleen aivan höpöonnellinen ja iloinen pieni tyttö.